Britakakku oli minulle täysin tuntematon asia ennen kuin menin ruokalehteen töihin. En muista koskaan kenenkään edes maininneen sitä meillä Itä-Suomessa, kun olin lapsi. Kuten monet muutkin kakut, myös britakakku on alkujaan peräisin Ruotsista, joten ehkä me vain olimme liian kaukana tämän kuninkaallisen tortun synnyinsijoilta.
Sitten kun tutustuin britakakkuun, siitä tuli yksi vakkarikakuistamme. Rakastan murotaikinapiirakoita, ja britakakun pohja on samankaltainen, tuhti ja rasvainen. Mutta sitten pinnalla on kepeä marenki, jonka pinta rapsahtaa suussa. Miten lumoava yhdistelmä! Nykyisin leivon britakakkua pari kertaa kesässä, ainakin tuoreista mansikoista, ja monesti juhannuksena, niin kuin moni muukin. Kakku on siitä hauska, että sinne voi laittaa sisään mitä tahansa kauden parasta marjaa tai hedelmää: vadelmia, kirsikoita, nektariineja… Eräänä erityisen hyvänä metsämansikkavuotena täytin kakun niillä.
Britakakussa erityisen kivaa on se, että lopputuloksen kuulukin olla rennon näköinen, huoleton kesäkakku. Marenki halkeilee viimeistään kun pohjan nostaa tarjoiluvadille, eivätkä reunatkaan ole kuin viivoittimella vedettyjä. Valmistus on melko helppoa. Yhdessä vaiheessa kannattaa kuitenkin terästäytyä: erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti, sillä jos valkuaisvaahdon joukossa on tippa keltuaista, se ei vatkaannu kunnolla marengiksi. Itselläni on tapana paistaa pohja ympyrän muotoiseksi, mutta perinteisempi tapa on levittää pohjataikina ja marenki pellille laidasta laitaan ja leikata sitten kahteen tai kolmeen suorakaiteen muotoiseen osaan. Molemmat toimivat! Mantelilastut ovat päällä koristeena, joten jos niitä ei ole, mitään dramaattista ei tapahdu, jätä ne vain pois.
Tänä vuonna seitsemänvuotias halusi britakakun arki-illan kaverisynttäreilleen. Samalla tuli testattua, voiko britakakun leipoa edellisenä iltana. Voi aivan mainiosti. Pohja on sen verran rasvainen, että se pysyi mehevänä, eikä marenkikaan tuntunut olevan odottelusta millänsäkään. Täyttäminen toki kannattaa tehdä vasta juuri ennen tarjoilua. Entinen työkaverini muuten pakastaa britakakun pohjat ja täyttää kakun juuri ennen tarjoilua kohmeisena, pohjat kyllä sulavat ennen kuin kukaan ehtii kakkua lusikoimaan.
Britakakku lapsen kaverisynttäreillä eli se hauska yllätystäyte
Yleensä teen britakakun sisään kerma-rahkatäytteen, mutta tyttären synttäreitä suunnitellessani muistin Perinneruokaa prkl -bloggaaja Mikan täyttäneen britakakun jäätelöllä, ja arvelin sen uppoavan tähän kohderyhmään paremmin kuin hyvin. Tein britakakun pohjan vakkariohjeellani, mutta kerma-rahkatäytteen sijaan viipaloin kakun sisään litran vaniljajäätelöä. Päälle pursotin kermavaahtoa, sillä halusin liimata päälle ylenpalttisesti marjoja ja syötäviä kukkia, tässä tapauksessa orvokkeja. ”Äiti, uskomattoman ihana kakku”, arvioi seitsemänvuotias juhlien jälkeen, kun siivosin pöydästä tyhjiä lautasia. Taidanpa tehdä toistekin!
Onko britakakku sinulle tuttu jo lapsuudesta? Kerro britamuistosi alla!
6 kommentit
Uskalsin kokeilla tällä reseptillä elämäni ensimmäistä britaa lapsen 1 v. kahveille. Pyöreät pohjat levisivät uunissa epämääräisiksi kasoiksi, jotka sain lopulta näyttämään enemmän suorakulmioilta kuin ympyröiltä. Tästä huolimatta kakusta tuli upea ja maku oli vielä parempi. Kahdeksan vierasta tuhosivat kakun yhdeltä istumalta ja kakkua kehuttiin kilpaa. Kiitos ohjeesta!
Onneksi britakakun kanssa ei ole minkäänlaisia ulkonäköpaineita 🙂 Kiva kuulla, että maistui, ja onnittelut pikkuiselle!
[…] Britakakku toimii muinakin aikoina kuin vain kesällä. Nyt sen voi täyttää luumuilla tai pääry… […]
[…] Ei juhannusta ilman britakakkua. […]
[…] kukkii esikoisemme syntymäpäivän tienoilla, joten esimerkiksi tänä vuonna lisäsin kukkia britakakun […]
[…] raparperimäskistä tehty hillo on upea pari juustojen kanssa ja olenpa maustanut sillä britakakun täytteen, mutta seitsemänvuotiaamme on syönyt sitä viime viikot kaikista hillovaihtoehdoista […]