Joulupöydässämme moni asia pysyy samana vuodesta toiseen, mutta jälkiruoka vaihtuu usein. Silti monena jouluna jonkin aterian päätös on ollut crème brûlée.
Crème brûlée on taivaallista mutta vähän vaikean maineessa, ei varmaan vähiten nimensä takia, jossa on sinne ja tänne sojottavia väkäsiä. Tämä jälkiruokaklassikko valmistuu vain muutamasta raaka-aineesta eikä valmistuksessa sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta muutama kikka kannattaa tietää.
Tässä vinkit, ole hyvä! Jutun lopussa on myös resepti.
Käyttöä keltuaisille
Crème brûlée valmistuu kermasta, haluamistasi mausteista, sokerista ja keltuaisista. Nimenomaan keltuaisista, joten satsista jää yli valkuaisia. Mikä täydellinen tekosyy tehdä marenkia! Jos en jaksa tehdä marenkia, teen yksinkertaisesti munakasta.
Kardemumma <3 vanilja
Crème brûléen voi tietenkin maustaa monella tavalla. Bongasin kardemummaidean vuosia sitten Hesarista, ja siksipä meillä on tehty sitä eniten. Itse tykkään kuitenkin lisätä joukkoon myös vaniljaa, vaniljajauhetta. Kylläpä ilahduin, kun bongasin kardemummalla maustetut crème brûléet myös ravintola Sikke’sin joululounaalta.
Kermaa kermaa
Reseptiini tulee neljä desiä kermaa. Itse tykkään kovasti tämmöisestä supertäyteläisestä vanukkaasta, jota riittää muutama lusikallinen, mutta voit halutessasi korvata yhden desin kermaa maidolla ja lorauttaa lopun kerman vaikka kasvissosekeittoa pyöristämään.
Nopea kiehautus
Crème brûléen valmistelut vievät muutaman minuutin. Ensin kerma ja mausteet kiehautetaan kattilassa. Valitse paksupohjainen kattila ja pidä sitä silmällä koko ajan, kerma karkaa kattilasta tosi helposti. Kierrevatkain on hyvä vempele kerman sekoittamiseen mutta älä varsinaisesti vatkaa, jotta vanukkaisiin ei tule ilmakuplia (vaikkei siitäkään nyt mitään katastrofia seuraa). Kun kerma on kiehahtanut, nosta kattila levyltä.
Vähän kerrallaan
Kun kerma jäähtyy, sekoita keltuaiset ja sokeri kulhossa. Kierrevatkain on hyvä väline tähänkin puuhaan, vatkata ei tarvitse. Kun kerma ei ole enää kiehuvan kuumaa, on aika yhdistää keltuaisseos ja kermaseos. Välillä kaadan keltuaisseoksen kattilaan, välillä taas kerman kulhoon. Tärkeintä on, että lisättävää ainetta kaataa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kierrevatkain on jälleen sopiva väline.
Sopivat kipot
Olen vuosia haaveillut oikeista crème brûlée -vuoista, mutta en ole löytänyt mieleisiä. Niinpä käytän isoja matalahkoja kahvikuppeja. Se ei ole aivan optimaalinen, sillä mitä laakeampi astia on, sitä enemmän siihen saa rapsahtavaa kuorta. Tästä satsista tulee neljästä kuuteen annosta eli niin monta pikkuastiaa tarvitaan. Jos haluat, kaada seos vuokiin siivilän läpi, niin mahdolliset kananmunan rihmat jäävät pois.
Kuuma kylpy
Sitten tärkein vaihe. Jos crème brûlée pääsee kypsymään liian korkeassa lämpötilassa, saat paakkuista vanukasta, kuin munakokkelia. Tämän saat estettyä, kun kypsennät crème brûléet vesihauteessa. Laita kupit isoon ja korkeareunaiseen uunivuokaan ja kaada vuokaan kuumaa (ei kiehuvan kuumaa) vettä niin, että sitä on vanukaskippojen puoliväliin asti. Jos sinulla ei ole tarpeeksi isoa uunivuokaa, myös syvä uunipelti käy, mutta ole todella varovainen, peltiä on vähän vaikea liikutella ja kuuma vesi läikkyy helposti päälle.
Odotusta jääkaapissa
Crème brûlée on valmista, kun vanukkaat ovat hyytyneet, yleensä siihen menee noin 40 minuuttia. Nosta vuoka uunista (varovasti!), nosta kipot vesihauteesta (varovasti!) ja jätä jäähtymään huoneenlämpöön. Pingota jäähtyneiden vuokien päälle kelmut ja nosta ne jääkaappiin, jossa ne voivat hyvin odotella tarjoamista parikin päivää.
Hetki tohotusta
Sitten se kuori. Lusikalla rikki rapsahtavan sokerikuoren ääni on yksi maailman kauneimmista äänistä. Lisäksi oman crème brûléen sokerikuoren polttaminen on hauska ohjelmanumero. Vanukkaan pinnalle siis ripotellaan sokeria, joka kuumennettaessa sulaa ja muuttuu rapeaksi kuoreksi. Meillä on ollut kaasupoltin eli tohotin vuosia, ja eniten sitä on käytetty tähän. Sokerin määrä riippuu käyttämäsi kipon koosta. Omiin kuppeihini (halkaisija vajaa kymmenen senttiä) riitti puolitoista teelusikallista sokeria. Käytän ihan tavallista hienoa sokeria, mutta pienikiteinen sulaa nopeammin ja helpommin.
Entä uuni?
Kaikissa crème brûlée -ohjeissa sanotaan, että sokeripinnan voi polttaa myös uunissa grillivastusten alla. Tein kerran vanukkaita lapsuudenkodissani ja olin unohtanut ottaa tohottimen mukaan, joten jouduin turvautumaan tähän kikkaan. Ei olisi kannattanut, sillä koko satsi kärähti. Ensin kaikki näytti hyvältä, sitten yhtäkkiä ei. Jos siis teet näin, suosittelen tarkkailemaan tilannetta herkeämättä.
****
Sitten ei muuta kuin tarraamaan kiinni ja kuuntelemaan, kuuluuko sokerista kaunis ääni!
****
Oletko sinä crème brûléen ystävä? Ja tässä vielä resepti, ole hyvä!
Lisää joulun jälkiruokia
Uunipäärynät lykkäät uuniin parissa minuutissa.
Suklaamoussekakku on kuulunut juhliimme vuosia.
Ehkä vielä satsi pipareita? Tässä kaikki taikinavinkit yhdessä postauksessa!
1 kommentti
[…] on sen sijaan aina jotakin jälkiruokaa, joka vaihtelee. Viime vuonna tein kardemummalla maustetut crème brûléet. Kerran jemmasin pienen nokareen piparkakkutaikinaa ja tein piparijäätelöä, jossa oli […]