Flow keittiössä: näin olen askeleen edellä, ja se on mahtavaa

2,5K

Sain kutsun ihanaan Bella Table -podcastiin puhumaan lempiaiheestani eli ruokahävikin vähentämisestä ja raaka-aineiden kunnioituksesta (jakso 35, jos haluat käydä kuuntelemassa). Haastattelun jälkeen tajusin, etten ole täällä blogissa vielä juurikaan käsitellyt aihetta, joka on itselleni niin kovin kovin tärkeä: flow keittiössä. Se tuntuu ihmeelliseltä, koska mielestäni olen jauhanut siitä vuosia kaikissa mahdollisissa yhteyksissä: kirjoissani, Instagramissa, haastatteluissa. No mutta nyt on hyvä aika korjata asia täällä.

Flow keittiössä tarkoittaa minulle sitä, että ruoanlaittoni on tosi harvoin yksittäisiä kertasuoritteita, joissa valmistetaan jokin asia alkutekijöistään valmiiksi. Useimmiten jääkaapissa on valmiina ruoan joku osanen, jota voi käyttää pohjana ja jonka ympärille seuraavan aterian voi rakentaa. Miten tähän siis päädyttiin?

Olin joskus vuosia sitten, kauan ennen lapsia, työmatkalla, jossa kokki valmisti seurueemme ruoat meidän muiden avustuksella. Se oli ällistyttävän ketterää. Kun keittiössä oltiin, siellä valmisteltiin sulavasti seuraavan tai sitä seuraavan päivän aterioita siinä samalla muiden kokkailujen lomassa. Esimerkiksi eräänä päivänä pääsin leipomaan suolaisen piirakkataikinan, joka meni raakana yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä se paistettiin, ja taas se meni odottamaan jääkaappiin. Täyttäminen ja valmiiksi paistaminen jäivät tarjoilupäivälle, ja pöytään kannettu, osissa koottu piirakka oli täydellistä. Eräänä iltana seuraavan päivän lounas kasattiin illalliskokkailuiden lomassa vuokaan täysin valmiiksi paistamista vaille.

Oli kuin olisin nähnyt valon. Tätä ketjuttamista, flow’ta, voisi aivan hyvin soveltaa kotonakin.

Varsinaisen tuuppauksen flow-keittiööni antoi kuitenkin esikoisen meneminen päiväkotiin. Ateriaa ei ollut kerta kaikkiaan mahdollista aloittaa joka päivä käymällä kaupassa rättiväsyneen lapsen kanssa ja aloittamalla nollasta. Toisaalta en halunnut kokata kerralla päiviksi sammioittain ruokaa, jota silloin sangen valikoiva lapsemme ei sitten söisikään. Vastaus oli ruoanlaiton yksinkertaistaminen muutaman raaka-aineen ympärille ja vahva esivalmistelu eli seuraavan päivän ajattelu, siinä samalla kun keittiössä joka tapauksessa oli.

Kaiken ydin on, että kaupasta ostetaan lauantaina muutamaa vihannesta, jotka näyttävät hyvältä, ovat sesongissa tai edullisia. Noita vihanneksia sitten esivalmistellaan lauantaina tai sunnuntaina muun ruoanlaiton lomassa. Se lopettaa kilpajuoksun aikaa vastaan: mitä nopeammin kasvikset valmistelee, sitä todennäköisemmin ne tulevat syötyä niiden ollessa parhaimmillaan. Usein paahdan kasvikset uunissa, koska niin niihin saa kaikkein helpoiten todella intensiivisen maun. Jostain syystä kypsät kasvikset tulevat syötyä huomattavasti todennäköisemmin kuin raa’at, ja roskiin menee vähemmän.

Ruoanlaitto alkaa kurkkaamalla jääkaapin esivalmistelulohkolle: mitä sellaista kaapissa on, joka olisi hyvä syödä? Kasviksia sitten yhdistelen ruoaksi pastan, perunoiden tai vaikkapa kvinoan ympärille ja täydennän jollakin proteiinilla: kikherneillä, pavuilla, kananmunalla, tofulla, joskus lihalla. Monesti ruoalla ei ole nimeä, mutta silti se maistuu hyvältä.

Flow’ta hyödynnän oikeastaan aina, kun keittiössä olen ja suon ajatuksen myös seuraavalle päivälle. Ehkä seuraavaa päivää voisi auttaa keittämällä pari perunaa, vaikka tänään syödäänkin pastaa? Lämmitän uunia gnocchivuoan takia, ehkä paahdan samoilla lämmöillä vähän pähkinöitä seuraavien päivien salaattiannosten päälle? Leipätaikinankin valmistelen keittiössä iltaruokaa kasatessani.

Kuulostaa kauhean suunnitelmalliselta, mutta väitän, etten ole lainkaan sellainen. Uskotko?

****

Onko tämmöinen ateriasta toiseen -ajattelu sinulle tuttua?

Lue lisää

Konmarita jääkaappisi ja saat sen paremmin ojennukseen.

Hävikkikori on hyvä kikka pitää huolta ruokakomerosta.

Lähde mukaan, #ruoanpelastaja ja kokkaa jostakin, joka uhkasi mennä biojätteeseen.