Gnocchivuoka vilahti tällä viikolla Instagramini stooreissa, ja siitä tulikin yllättävä hitti! Koska olen saanut reseptistä niin paljon kysymyksiä, koen velvollisuudekseni nakutella sen myös tänne. Tästä kyllä saattaa tulla sinunkin suosikkisi!
Kaikki alkoi sattumasta. Olen kärsinyt pitkittyneestä flunssasta koko loppukesän ja alkusyksyn, mutta viimein alkuviikosta olin niin tervehtynyt, että pääsin hurvittelemaan iltalenkin lomassa ruokakauppaan. Tutkin hyllyjä kuin hurmiossa (jep, viime viikkoina on tapahtunut melko vähän mitään), ja pastahyllyllä huomioni kiinnittyi spagetin vieressä valmiisiin gnoccheihin. Mamma mia, sellaisiakin saa! Mieleni alkoi heti kehitellä niistä uuniruokaa, ikäänkuin lasagnea mutta huomattavasti vaivattomampaa.
Söin gnoccheja elämäni ensimmäisen kerran Prahassa tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ravintola oli italialainen, enkä lainkaan muista, miten kummassa päädyin tilaamaan tämän itselleni täysin tuntemattoman peruna-annoksen. Niin herkullista se kuitenkin oli, että palasimme ravintolaan syömään samoja gnoccheja vielä toisenkin kerran tämän lyhyen reissun aikana.
Gnocchit ovat siis pastapalleroita, jotka valmistetaan perunamuusista. Näin siis yleensä ja usein, gnoccheja voi kyllä tehdä muistakin soseista, vaikka kurpitsasta tai porkkanasta. Kaupassa myydään myös gnocchi-nimistä pastaa, joka on siis tavallista vehnäjauhoista tehtyä pastaa, älä hämäänny ostamaan sitä.
Olen tehnyt gnoccheja muutaman kerran itsekin, ja ne ovat taivaallisia. Viime kerrasta on kuitenkin aikaa, ja lapset katselivat pussia epäilevästi.
Seuraavana päivänä heitin gnocchit pussista suoraan uunivuokaan, lisäsin päälle viikonloppuna keittämääni tomaattikastiketta, revin päälle kaksi palloa mozzarellaa ja lisäsin koristeeksi pari oman mökin tomaattia. Lykkäsin vuoan 200-asteiseen uuniin ja paistoin nelisenkymmentä minuuttia, kunnes mozzarella oli ruskettunut kauniisti.
Hetkisen gnocchivuoka sai odotella hellalla, ja sitten oli vuorossa tuomio. Lapset katselivat silmät suurina, kun lapoin gnoccheja lautasille. Reaktio oli kuitenkin harvinaisesti yhtenäinen ja myönteinen. ”Äiti, saako niitä palloja lisää”, esikoinen kyseli. ”Minäkin haluan niitä palloja”, kuopus säesti. Niinpä ”ne pallot” jäivät pysyvästi listallemme.
Pari sanaa valmistuksesta. Itse tosiaan käytin omatekoista tomaattikastiketta, mutta valmiit tomaattikastikkeet toimivat varmasti. Niihin kuitenkin lisäisin hiukan punaviinietikkaa ja kuivattuja yrttejä, vaikka timjamia tai oreganoa, tuomaan makua. Vaikka gnocchien keittoaika on vain kaksi minuuttia, pidin vuokaa huoletta uunissa, kunnes mozzarella ruskettui kunnolla, 40 minuuttia. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vähempikin kypsentäminen riittää, jos haluat. Vuoan voi muuten lykätä uuniin heti kun olet valmis, sinun ei ole pakko odottaa uunin lämpenemistä 200 asteeseen.
Instagramissa pohdin, voidaanko tämä resepti laskea mukaan perunahaasteeseen. Suuresti ihailemani kokki, juuri italialaisen ravintolan avannut ravintoloitsija Henri Alen komppasi, että kyllä! Tässäpä siis syyskuun toinen perunahaasteresepti. Ja saisinkohan Henkan vastaamaan joskus kymmeneen kysymykseeni?
****
Ovatko gnocchit sinulle tuttu juttu? Tässä vielä se superhelppo resepti, olkaat hyvät!
Lisää lasten suosikkeja
Linssipastasta ei edes huomaa, että se sisältää linssejä.
Perunapizza maistuu myös perunakriitikoille.
Prinsessapasta tai peikonaivot, ole hyvä!
9 kommentit
Hei Satu,
Oliko tomaattikastikkeesi tyyliä: Muttisoosi a la Henri Alen vain millainen? Kiitos ihanasta blogista. Yt. Anita
Tämä ruoka kaipaisi ehdottomasti laadukkaan tomaattikastikeohjeen! Nyt tomaattikastike oli aivan liian kirpakkaa.
Kirjoitin oman tomaattikastikkeeni auki, se löytyy täältä 🙂 https://satukoivisto.fi/tomaattikastike/
Mitä viipaloiduille tomaateille tehdään?
Ne ladotaan päälle viimeiseksi ikään kuin koristeeksi 🙂
Ymmärränkö oikein, että Gnoccheja ei tarvitse keittää paketin ohjeen mukaan (2 min), vaan ne kypsyvät uunissa kastikkeen alla? Kokeilin ja keitin ensin, mutta helpompaahan olisi tuo ’suorapaisto’;-) Mikä parasta, perhe söisi uudelleen – vahvasti testattu ns. ’lihansyöjäosastolla’ (= perheen miehet). Tein oman kastikkeen. Kiitos!
Mä en tosiaan niitä keitä vaan heitän suoraan vuokaan 🙂
Kokeilin kerran ja toista kertaa niitä ei tarvitse ostaakaan. Todella pahan makuisia, tai paremminkin niissä ei ole mitään makua. Kyllä vaan mieluummin ostan hyvää pastaa.
[…] Satu Koiviston Gnocchivuoka […]