Granola oli mukana jo ensimmäisessä Gastronaatti-kirjassani, tosin nimellä muromysli. Kyseessä on keittiömme todellinen luotto-ohje, jolla olen tehnyt granolaa vuosikausia. Söin aiemmin aina aamupalaksi maustamatonta jogurttia, ja päälle lusikoin tätä. Nykyisin olen vähentänyt maitotuotteiden syömistä merkittävästi ja granolankin syöminen on jäänyt vähemmälle, mutta onneksi uusi sukupolvi on aivan koukussa ja kyselee ”äidin myslin” perään. Ja uunivaihetta lukuunottamatta granolan tekeminen onnistuu loistavasti jo aivan pienen lapsen kanssa. Aineiden mittaaminen ei ole millintarkkaa, ja jo kolmevuotiaskin rutistelee mössöä hienosti pikkukäsillään. Jonkinlainen sotkotusvaara on toki olemassa, sen verran karkailevia kaikki granolan perusraaka-aineet ovat, mutta imurilla selviää äkkiä.
Tässä muutama vinkki valmistukseen, ole hyvä!
Valmistus: helppoa on, lupaan
Granola on hyvin helppo tehdä itse, ja raaka-aineet löytyvät lähikaupasta. Tarvitset kaurahiutaleita, siemeniä ja pähkinöitä.
Sitten kaikki kuivat raaka-aineet mitataan isoon kulhoon ja sekoitetaan. Lopuksi kulhoon lisätään tilkka rypsiöljyä ja vettä ja seos rutistellaan tasaisen kosteaksi. Tällä perusohjeella on helppo pitää huolta myös kuivakaapin säännöllisestä tyhjentämisestä. Kaurahiutaleet ovat mielestäni ainut pakollinen raaka-aine ja osan niistäkin voi korvata vaikka leseillä, kaikkea muuta voi vaihdella sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Ainoa pähkinälaatu, jota en oman kokemukseni mukaan tähän suosittele, on saksanpähkinä. Se tuntuu olevan herkkähipiäistä sorttia ja palaa helposti. Sen sijaan kuivakaapista kerran löytyneet, britakakusta jääneet mantelilastut kestivät paahtamisen aivan hyvin.
Mausta kanelilla, jos haluat
Tähän perusohjeeseeni ei tule mausteita, mutta välillä lisään granolaan teelusikallisen tai kaksi kanelia. Siitä tulee upea maku ja eritoten tuoksu. Myös ripaus kardemummaa sopii loistavasti.
Paistaminen: älä poistu uunin läheltä
Kostunut mössö levitetään tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja paahdetaan tasaisen kypsäksi. Ainoastaan uunivaihe vaatii tarkkaavaisuutta. Koska mysli kärähtää helposti, sitä ei voi jättää omilleen hetkeksikään vaan sitä on pidettävä tiukasti silmillä ja sekoitettava tarpeeksi usein, ainakin viiden minuutin välein. Cashewpähkinät ovat hyvä indikaattori kypsyydestä. Kun ne muuttuvat kauniin vaaleanruskeiksi, granola on todennäköisesti paahtunut tarpeeksi. Granola kertoo myös äänellään, koska se on valmista. Kun se sekoitettaessa kahisee kevyesti leivinpaperia vasten, on aika ottaa se ulos.
Jos haluat erityisen rapean granolan
Joskus, kun meillä on mustuneita banaaneja, mielellään kaksi, soseutan ne ja lisään veden ja sokerin sijaan. Silloin granolasta tulee erityisen rapeaa. Erityisen rapeaa saa myös silloin, jos sekoittaa granolataikinaan vaahdotetun kananmunan valkuaisen.
Granola saa jäähtyä kaikessa rauhassa työtasolla, ihan useamman tunnin ajan, ennen kuin pakkaan sen tiiviskantisiin lasipurkkeihin. Jos granolan pakkaa lämpimänä, se kostuu ja muuttuu nihkeäksi. Granola säilyy tiiviskantisessa lasipurkissa muutaman viikon, ellei sitten tule syödyksi aiemmin. Meillä joskus käy niin, että purkista häviää ensinnä kaikki pähkinäsattumat.
****
Mitä sinun granolaasi tulee ehdottomasti? Ja tässä vielä se oma luottoreseptini, ole hyvä!
Lisää helppoja reseptejä
Perunarieskat valmistuvat kätevästi muusin rippeistä ja ovat ah niin kovin herkullisia.
Uunipuuro yön yli vaatii illalla vain viisi minuuttia valmisteluita ja palkitsee aamulla.
Kaura-omenapaistos on helppo jälkkäri mutta sopii täydellisesti myös iltapalaksi.
13 kommentit
Sokerin määrä tuntuu isolta, tosin olen itse makeuttanut mysliä vain hunajalla ja kookoshiutaleilla niin en ehkä osaa arvioida. Onko tumma sokeri myös vähemmän epäterveellistä kuin valkoinen, jolloin desi sokeria ei olekaan niin paha juttu?
En olekaan koskaan ajatellut, että määrä olisi iso 😀 Tuosta tulee iso satsi, ja mysliä syödään aika kohtuullinen määrä kerralla. Ruskea sokeri on sokeria siinä missä valkoinenkin, tosin se ei maistu ehkä aivan yhtä imelältä. Itse tykkään siitä paahtuneesta mausta, jonka se mysliin tuo, siksi sitä laitan. Hunajaa en oikein raaski laittaa uuniin, kun ne hyvät ominaisuudet kärsivät kuumennuksesta.
Meillä mysli tehdään kaikkiin muihin viljoihin paitsi kauraan (koska lapsen kaura-allergia), hyvin toimii ohra-vehnä-ruismyslikin 🙂 Mukaan tulee manteleita (kuorineen) vähän pienemmäksi rouhittuna, seesamin, auringonkukan ja pellavan siemeniä (näistä viimeisiä en paahda). Meillä makeutus on 2 rkl hunajaa ja 0,5dl öljyä (kun puurohiutaleita on 5dl). Perusohjeen bongasin joskus Lähiömutsin blogista ja sitä varioidaan sit sen mukaan mitä kaapista löytyy. Mukaan tulee uunin jälkeen vielä luomurusinoita, kuivattuja banaanilastuja ja jotain pakastekuivattua marjaa (mansikka, mustikka ja vadelma testattu, kaikki ihania). Yllättäen kaupan myslit ei omatekoisin perään maistu…
Kuulostaa herkulliselta sekoitukselta. Pakastekuivattuja marjoja en ole laittanut, kun meillä on aika pakastin täynnä marjoja, mutta ne ovat varmasti huippuhyviä sattumia!
Hei! Millä voisin korvata allergiaperheessä mantelit ja pähkinät, jotta maku ei kärsisi? Omatekoinen granola kyllä kiinnostaa. Ihanaa kevättä! Kirsi
Moikka Kirsi! Ne voi hyvin jättää poiskin. Maku ei varsinaisesti kärsi, niistä tulee vain ihanaa rakennetta (ja hyviä rasvoja toki myös). Jos siemenet sopivat, niitä voisi laittaa mukaan ehkä vähän runsaammin? Mukavaa kevättä sinullekin 🙂
[…] Me syödään paljon kaikenlaisia siemeniä, myös seesaminsiemeniä. Kun siemeniä paahtaa kuivalla pannulla (varovasti, kärähtävät helposti!), niiden maku avautuu ja rakenne rapeutuu. Ripottelen niitä salaattien ja muiden ruokien päälle. Seesaminsiemeniä käytän myös granolaani. […]
[…] Rapea granola sisältää runsaasti pähkinöitä ja siemeniä. […]
[…] Ihanan rapea granola maistuu jogurtin kanssa. […]
Onpa ihana blogi!
Oon kokannut jo pari reseptiä inspiraatiopäissäni illan aikana ja hakusanoilla hyvin löytyy reseptejä, kokeiltu on esim. Luumu, voi, granola.
Kirja löytyy ennestään mutta kiva että löytyi tällainenkin!
Kiitos:)
[…] Tämä sai mainintoja. Meillä on melkein aina itse tehtyä granolaa ruokakomerossa, ja se on ollut myös mieluisa […]
Mielenkiintoinen vinkki tuo muussattu bantsu! Olen tehnyt granolani itse jo vuosia, hieman kärsännyt pinta tuo paljon makua mikä kaupan vastaavissa puuttuu.
Jäin miettimään, että säilyykö muussattuun banaaniin tehty ihan samallalailla purkkiin pakattuna huoneen lämmössä?
Moikka! Hyvä huomio, paahteisuus tosiaan puuttuu kaupan granoloista. Muussattuun banaaniin tehty säilyy yhtä lailla huoneenlämmössä 🙂