On seuraavan 10 ruokakysymystä -haastattelun aika! Tällä kertaa otin yhteyttä suureen kirjoittajaesikuvaani Hanna Jenseniin.
Tutustuin Hannaan joskus muinoin kesätoimittajana ollessamme samassa lehtitalossa töissä, ja olin pyörtyä kunnioituksesta. Olin lukenut opiskeluaikoina hänen Hanna ja lapset -kolumniaan Kotivinkistä ja oivaltanut, että tämmöisistäkin aiheista voi kirjoittaa työksensä, kaikista ei ole pakko tulla uutistoimittajia. Kiitos Hanna, olet yksi suurimmista innoittajistani alalle!
Hanna Jensen on kirjoittaja, editoija ja mediatyöntekijä, joka tehnyt uransa aikana vaikka ja mitä. Hänen artikkeleitaan on julkaistu vuosien varrella muun muassa Imagessa, Suomen Kuvalehdessä ja Apu-lehdessä. Hänen muistisairauksista kirjoittamansa tietokirja 940 päivää isäni muistina oli Tieto-Finlandia-ehdokas. Hän on tehnyt podcasteja, luennoinnut muistisairauksista, opettanut kirjoittamista ja johtanut päätoimittajana eri julkaisuja. Lisäksi hän on valtavan kiinnostunut ruoasta.
Hanna oli Sanoma Magazinesilla konseptoimassa Soppa 365 -ruokayhteisöä, ja hän kirjoittaa vakituisesti kolumnia ruoan ilmiöistä Glorian Ruoka & Viiniin. Lisäksi Hanna on yksi Suomen ensimmäisistä ruokabloggaajista, jonka Jensenin kiusaus ilmestyi Olivia-lehden verkkosaitilla kymmenisen vuotta sitten. Sieltä bongasin esimerkiksi Hillary Clintonin suklaahippucookiet, joiden resepti pääsi punakantiseen reseptikirjaani. Hannan tapa katsella ruokamaailmaa on viehättävän erilainen.
Hanna, mikä ruokaoivallus on auttanut arkeasi?
Olen tajunnut, että ruokamieltymykset ja tapa ajatella ruokaa ja syömistä muuttuvat ja vaihtelevat elämän varrella. En tiedä onko se auttanut arkeani, mutta se on tehnyt minusta suvaitsevan syöjän. En arvostele kenenkään syömisiä enkä kenenkään ruokia.
Minullakin oli vaihe, jolloin julistin kokkaavani ”vain maku edellä”, mutta nyt minua kiinnostaa melkein yhtä paljon se, mitä ravintoa ruoastani saan. Ravintoköyhä ruoka ei sytytä, eikä moni perinteinen lohturuoka tällä hetkellä lohduta minua.
Tämä saattaa liittyä myös ikään ja siihen, että minun on esimerkiksi sukurasituksen takia seurattava vähän kolesteroliarvojani. Niinpä saatan makoilla sohvalla ja nautiskella Instagram-videoista, joissa ruskistetaan voita (ah), mutta itselleni se on harvinaista herkkua. Seuraan tiedettä ja erilaisia, pirstaloituneita ruokavalioita ja yritän rakentaa mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja eettisen tavan syödä. Ja kun linjani on valmis, en halua miettiä ruoka-asioita määräänsä enempää. Oma ruokavalioni on ilmasto-, eläin- ja kolesterolisyistä 80-prosenttisesti vegaaninen, mutta syön välillä mielelläni riistaa ja kylässä just sitä, mitä tarjotaan. Meillä muut syövät myös lihaa.
Mitä sinulla on aina pakastimessa?
Meillä on kotona korkea ja kapea pakastin, koska en ole koskaan syttynyt pakastamisesta. Mutta pakastimessa on pieni vetolaatikko, jota kutsun smoothieboksiksi. Siinä on aina suomalaisia pakastemarjoja, itse pakastamiani banaanipaloja, mintunlehtiä mökiltä ja saariston karpaloita GT:tä varten. Äidiltä olen oppinut tavan pakastaa tyrnimarjoja, joita kuuluu kuulemma syödä viisi kerrallaan joka päivä suoraan pakkasesta. Äidit tietää.
Äidit <3 Entä mikä on tärkeintä keittiössäsi?
Meillä on pienessä keittiössämme kaksi muhkeaa, englantilaistyyppistä ruskeaa nahkanojatuolia, jotka ostimme itsellemme 20-vuotishäälahjaksi. Istumme tuoleissa joka aamu puoli tuntia, juomme kahvia ja juttelemme. Ruoanlaiton näkökulmasta tuolit kannattaisi heivata muualle ja rakentaa tilalle lisää laskutilaa, mutta sellainen ei
tule kuuloonkaan. Pieni boheemius ja epäjärkevyys inspiroivat minua. Keittiössä on purkkeja ja purnukoita, katosta laskeutuvia koreja ja elämää, jonka tarvitsen ympärilleni, jotta inspiroidun kokkaamaan.
Mitä teet ilman reseptiä?
Teen suurimman osan ruoista resepteistä. Resepteistä kokkaaminen tekee syömisestä monipuolisempaa kuin jos heittelisi aina vain omasta päästä. Resepteistä kokkaaminen lopettaa myös kertaheitolla ikuisen jahkailun siitä, ”mitä ruokaa tänään tehtäisiin”.
Mutta sovellan reseptejä, lisään mausteita ja joskus jopa raaka-aineita. Jos jokin raaka-aine puuttuu, kykenen näkemään, mitä sen tilalle tarvitaan tai mitä tapahtuu, jos sen jättää pois. Sen oppii, jos ensin tekee ruokaa tarpeeksi kauan resepteistä…
Olen valmistanut erilaisia curryruokia ilman reseptiä, mutta lopetin tämän tavan juuri. Haluan kunnioittaa intialaisen keittiön eri vivahteita: eihän minulla ole niistä hajuakaan. Tilasinkin juuri Madhur Jaffreyn keittokirjan Curry Easy Vegetarian ja opettelen tavoille.
En malta odottaa, että pääsen lukemaan kokemuksistasi!
Vinkkaisitko viisi paikkaa, mistä hakea ruokaideoita?
Seuraan Instagramissa @dashandbella-tiliä eli Phyllis Grantia, jolla on mielikuvituksellisia salaatteja ja joka maustaa ruuat kiinnostavasti (usein esimerkiksi jalapeño-purkin liemellä). Yotam Ottolenghi ei petä koskaan, googlaan usein jotakin ruokaa kirjoittamalla hakusanaksi raaka-aineen ja perään Ottolenghi. Luotan Gjelina-
keittokirjaan. Ja Glorian ruoka & viinin resepteihin. Nykyään katson vegereseptejä myös TikTokista, koska ne ovat niin ihanan nopeita.
Mitä sinulla unohtuu jääkaapin perukoille?
Meillä on aika pieni jääkaappi, koska tyttäret ovat jo muutama vuosi sitten muuttaneet omilleen ja asumme mieheni kanssa kahdestaan. Tästä syystä jääkaappiin ei enää unohdu oikein mitään. Siellä on toki edelleen liikaa kaikenlaisia kastikepurkkeja ja -pulloja, mutta väitän käyttäväni niitä! Olen pyrkinyt viime vuosina tekemään yksinkertaisempaa ruokaa ja ostamaan niitä raaka-aineita, joita todella käytän ja syön. Tästä syystä kannattaisikin pitää kausia, jolloin valmistaa intialaista tai korealaista ruokaa, koska silloin raaka-aineet tulisi käytettyä loppuun.
Iltapala vai aamupala?
Aamupala. Juon kupillisen kahvia puoli seitsemältä ja syön aamupalan puoli yhdeksältä. En ole brunssi-ihmisiä enkä kaipaa valtavaa ruokamäärää, vaan enemmänkin yhden hyvän puurolautasen lastattuna kaiken maailman herkuilla kuten saksanpähkinöillä, marjoilla, chiasiemenillä, hamppujauheella ja ties millä. Tai sitten teen itselleni
kaksi leipäpalaa, joilla on kyydissään avokadoa tai ihania, vegaanisia tahnoja, joita nykyään saa. Yrttejä, krasseja, siemeniä. Joskus paistan aamupalaksi tofua ja ruusukaalia. Tämän vuoden aloitin lasillisella samppanjaa kello yhdeksän aamulla.
Mitä ruokaa jaksat harjoitella kerrasta toiseen?
Espanjalaisen, aidon paellan valmistaminen ei ole aivan yksinkertaista. Minulla on kolme erikokoista paellaa (pannun nimi on espanjaksi paella), ja aina kun ryhdyn valmistamaan paellaa, koen itseni jotenkin aloittelijaksi. Haaste on oikeassa lämmön säätelyssä. Paella on ”kuiva” riisiruoka, jonka pohjaan tulisi saada aikaiseksi socarrat eli karamellisoitu, rapea pohja. Seurasin kerran, kun espanjalainen tuttavani valmisti paellaa avotulella:
hän sääti lämpötilaa loppuvaiheessa lisäämällä pieniä oksia ja risuja. Kun socarrat alkaa muotoutua, valmistumishetken kuulee äänestä: riisi nauraa eli rätisee (kun se paistuu).
Ai niin. Paellaan ei laiteta sipulia. Mutta kanaa perinteiseen paella valencianaan tulee, ja silloin minäkin syön sitä.
Metsästätkö hyviä raaka-aineita?
Tajusin vasta hiljattain, että en ole ”herkkusuu” sanan varsinaisessa merkityksessä. En ”fiilistele” ruokaa samalla tavalla kuin ne, jotka pyörtyvät täydellisen lasagnen ja grillatun kalan äärellä. Kirjoittajana minua kiinnostaa ruokakulttuuri ja muiden syöminen enemmän kuin omat syömiseni. En siis ole se, joka valitsee tomaattilaarista tarkoin parhaat tomaatit tai käyttää tuntikausia eri ruokakaupoissa
käymiseen. Ruoka on minulle tärkeä osa arkea, mutta vain monien muiden asioiden rinnalla. Saatan kyllä suunnitella kävelylenkin Töölöstä Hämeentielle ostaakseni meksikolaisesta ruokakaupasta masa harinaa ja tomatilloja, mutta se johtuu siitä, että niitä ei oikein saa muualta.
Tai nyt puhun puppua: onhan Dos Tecolotesissa käyminen aika kivaa.
#ruoanpelastaja kysyy lopuksi tietenkin vielä hävikkivinkkiä. Kerro joku!
Kun kuorit juureksia, älä heitä kuoria pois. Pese ne hyvin, leikkaa pienemmiksi paloiksi, kuivaa, valele niille vähän oliiviöljyä, mausta ja suolaa hyvin ja heitä uuniin 150 asteeseen 40 minuutiksi. Syö juuressipsit dipin kera.
****
Oi miten kiva idea! Juuresten kuoria olen nakannut kasvisliemikattilaan, mutta niitä en ole paahtanut uunissa. Tämä seuraavana soppapäivänä listalle!
Iso kiitos Hanna haastattelusta! Jos et seuraa Hannaa Instagramissa, tee se heti. Hannan kuvan on ottanut Outi Törmälä, muut kuvat Hannan kotialbumista.
****
Huikkaa alla, kenen ruokapaljastuksia haluaisit lukea seuraavaksi!
2 kommentit
[…] Hanna Jensen […]
[…] Hanna Jensen […]