Onko joulukinkkua vielä iso möykky, etkä oikein tiedä, mitä siitä tekisit? Tee karamellipossu!
Kuten jo ehkä tiedätkin, hävikki ja sen estäminen ovat kovin lähellä sydäntäni. Teen usein ruoan niistä aineksista, joita kotona jo on, ja lykkään kaupassa käyntiä, sillä yleensä kaapeista saa koluttua kasaan aterian tai pari. Erityisesti sydämeeni sattuu ajatus, että lihaa menisi hukkaan. Syömme lihaa aika harvoin, mutta silloin kun syömme, käytän kaiken.
Jouluna meillä on luomukinkku, jota yleensä ei enää mene alas sellaisenaan tapaninpäivänä. Ei se mitään, sillä kinkun pystyy helposti taikomaan eri muotoon. Olen tehnyt joulukinkusta kinkkupiirakkaa (siihen uppoaa loistavasti myös sinihomejuusto ja muut juuston jämät, jos sellaisia on jäänyt), kinkkukiusausta ja luusta lientä keiton pohjaksi. Croque Monsieur -leivistä tykkää kovasti koko perheemme. Ehdoton suosikkimme joulukinkkuruoista on kuitenkin karamellipossu. Siihen saa näppärästi upotettua myös kinkun paistoliemen.
Mies paistaa meillä kinkun, yleensä aatonaattona. Kun kinkku tulee uunista, mies kaataa paistoliemen purkkiin, jäähdyttää ja nostaa sen jääkaappiin. Jääkaapissa rasva nousee pinnalle, jolloin se on helppo kuoria pois ja kierrättää.
Karamellipossuun ihastuimme vuosia sitten Farang-ravintolassa. Kerran erään joulun jälkeen päätin yrittää tehdä jotakin samankaltaista joulukinkusta. Keittelin kastikkeen kinkun paistoliemestä ja paistoin lihanpalat rapeiksi pannulla. Tahmea, mausteinen kastike ja rapeat lihapalat olivat yhdessä jotenkin todella herkullisia, kun ne tarjosi riisin ja korianterikourallisen kanssa. Resepti päätyi myös Gastronaatti II -kirjaani, josta kuvakin on. Kun kirjoitin jouluruokaperinteistämme, sain toiveen jakaa karamellipossuni ohjeen myös täällä blogissa. Onnistuu!
Karamellipossuni valmistuu vain muutamasta raaka-aineesta, ja aikaakaan ei kulu kuin puolisen tuntia. Kinkun paistoliemi on tarpeeksi voimakkaan makuinen ja suolainen pohja kastikkeelle. Lisäksi tarvitaan jouluisia mausteita eli kanelia ja tähtianista, inkivääriä sekä tietenkin chiliä. Koska perheessämme on chilitietoisia lapsia, lisään kastikkeeseen vain puolikkaan chilin, mutta sitä voisi lisätä enemmänkin. Keitän ensin hetken mausteita kinkkuliemessä, jonka sitten siivilöin. Sitten lisään liemeen tummaa sokeria, jonka ansiosta kastike on suolaisen makea ja paksu.
Kun kastike on valmista, paloittelen kinkun isohkoiksi kuutioiksi, pari senttiä kantiltaan, ja paistan pannulla öljyssä kovahkossa lämmössä niin, että kuutiot rapeutuvat. Valmiit palat nostan tarjoiluvadille ja kaadan kuuman kastikkeen päälle. Pinnalle tarvitaan runsaasti tuoretta korianteria ja ruoan seuraksi kuumana höyryävää riisiä. Nostan pöytään pikkelöityjä chilejä ja lorautan ruokaan lautasella niiden etikkaista lientä, niitä kun meillä on usein valmiina. Toki voit paloitella pinnalle tuoretta chiliä.
Saat paitsi hyvän illallisen, myös hyvän omantunnon: onnistuit käyttämään kaiken.
****
Onko karamellipossu sinulle tuttu juttu? Ja kas tässä resepti, ole hyvä!
Kuva: Tommi Koivisto/Gastronaatti II
3 kommentit
Hyvää tulee! Kiitos reseptistä.
Miten liemen saa sakenemaan? Ei onnistunut candy-sokerilla eikä ruokosokerilla, onkohan siis väärästä sokerilajista kyse?
Mä olen tehnyt palmusokerilla, joka kyllä sakenee keittämisen aikana kun vesi haihtuu. Ehkä voisit seuraavalla kerralla vielä kokeilla keittää vähän kauemmin tai laakeammassa kattilassa/pannulla?
[…] eniten roskiin. Meillä on tapana tehdä joko tapaninpäivän iltana tai seuraavana päivänä karamellipossua, joka ei maistu lainkaan joulukinkkuisalta. Samalla saa hyödynnettyä joulukinkun paistoliemen. […]