Kyllä, luit oikein, nyt käsittelyyn tulee kesäkurpitsa-suklaakakku!
Kirjoitin taannoin, kuinka lapsemme eivät ns. oikein välitä kesäkurpitsasta. Silti olemassa on useita kesäkurpitsa-asioita, jotka maistuvat heille erinomaisesti. Nyt päätin järkyttää esikoista.
”Hei leivotaan yhdessä kakku”, huikkasin esikoiselle.
”Joo, kiva, leivotaan vaan. Mikä kakku,” hän innostui.
”Kesäkurpitsa-suklaakakku.”
”Oikeasti??”
”Oikeasti.”
”Äitiii, mikä juttu tämä nyt on. Mistä sellainen ohje on?”
No eräästä Isyyspakkaus-blogista tietenkin! Mies näköjään kirjasi reseptini blogiinsa vuonna 2013. Leivoin tuolloin kesäkurpitsa-suklaakakkua (tosin mies nimesi sen kesäkurpitsa-brownieksi) äitini kesäkurpitsasadosta, mutta olin unohtanut koko leivonnaisen olemassaolon. Nyt tuntui oikealta hetkeltä kokeilla, mitä tästä seuraisi.
Todella epäileväinen esikoinen tarttui toimeen. Hän paloitteli suklaan ja voin ja hoiti niiden sulattamisen sillä aikaa, kun minä etsin oikean kokoisen irtopohjavuoan ja pingotin sen pohjan ja reunojen väliin leivinpaperin. Esikoinen huristeli kananmunat ja sokerin vaahdoksi, kun minä tarrasin kiinni epäilyttävään kesäkurpitsaan ja raastoin sen laatikkoraastimen karkealla terällä karkeaksi raasteeksi. Esikoisen ilme oli mieleenpainuva, kun puristelin raasteesta hiukan nestettä ja kulautin kesäkurpitsamehun kurkkuuni.
Sitten yhdistimme aineet yhdessä: voi-suklaaseoksen ja kananmunavaahdon, jonne sekoitimme kesäkurpitsaraasteen ja jauhot.
Kaadoin taikinan kakkuvuokaan ja tuuppasin vuoan uuniin. Esikoinen keskittyi lempipuuhaansa eli taikinakulhon kaapimiseen nuolijalla. Kesäkurpitsa ei ollut saastuttanut taikinaa niin, ettei tätä olisi voinut tehdä.
Kakku sai jäähtyä kaikessa rauhassa iltaan.
****
Illalla tupsautin kakun pinnalle tomusokeria ja lisäsin rasiallisen vadelmia. Pöytään kakun seuraksi vatkasin purkillisen ranskankermaa (rasvaa 28 prosenttia, vähemmällä ranskankerma ei vatkaudu).
”Äiti tämä on hyvää”, hämmästeli esikoinen kakkua lusikoidessaan.
”Lisää”, vaati pienempi, joka ei selvästi edes ymmärtänyt kakussa olevan mitään kummallista.
****
Seuraavana päivänä pakkasin kakun loput mukaan mökille ja leikkasin palat ystävällemme kahvin seuraksi.
”Heiiii, mekin halutaan kakkua”, esikoinen protestoi löytäessään meidät kakkupalojen ääreltä.
”Ai tätä pahaa kesäkurpitsakakkua?”
”Ei se maistu kesäkurpitsalta.”
****
Näin se on. Tästä kakusta ei kuuna päivänä uskoisi, että se kätkee sisäänsä monta desiä raastettua kesäkurpitsaa. Sen sijaan lopputulos on mehevä ja täyteläinen, juuri sellainen kuin täydellisen suklaakakun kuuluukin.
Tässä resepti, jos uskallat kokeilla!
Lisää helppoa leivontaa
Mustikkamurupiirakka on valintasi, jos mustikkametsässä oli onni myöten.
Omenapiirakka somenapiirakka hurmasi Hesarin kriitikon.
Ihanan mehevä ja raikas limettikakku valmistuu ilman pöriseviä laitteita.
3 kommentit
[…] Kesäkurpitsa-suklaakakku on täydellisen mehevä, eikä sen ikinä uskoisi sisältävän kesäkurpi… […]
[…] Vilpoisemmalla säällä puolestaan lämmittää vihreä tee ja pehmeänkostea suklaa-kesäkurpitsakakku. Jos sinulla on tätä vihreää pötkylää pursuileva kasvilava, tässä on ainakin yksi toimivaksi todettu resepti. Satu Koiviston simppelit ohjeet eivät ikinä petä — resepti on luettavissa täällä. […]
Hei! Voisiko kesäkurpitsan vaihtaa suoraan tavalliseen tai myskikurpitsaan? Paahtaisi ensin kurpitsan ja sosetta sama määrä kuin tässä reseptissä?
Entä mitä gluteenitonta jauhoa voisin käyttää tässä? Perunajauhoja, mantelijauhoja ja kaurajauhoja löytyisi kotoa suoraan, osaatko sanoa sopisiko näistä joku tai jos sekoittaisi useampaa?
Tuleeko kaksinkertaisesta pellillinen vai pitäisikö olla kolminkertainen?
Yst. Piia