”Ja sitten on vielä viikunat”, englantia vahvasti murtaen puhuva isäntämme sanoi ja viittoili kohti puutarhaa. ”Niitä saatte syödä aivan vapaasti, ne alkavat kypsyä.” Viikuna? Oliko puutarhassa tosiaan viikunoita, joita saisi syödä rajattomasti??
Kun esikoisemme oli kaksi, vuokrasimme ystäväperheemme kanssa talon Firenzen läheltä. Kliseistä tai ei, mutta se oli juuri sellainen kuin Talo Toscanassa -elokuvassa. Kuusisataavuotias talovanhus seisoi vuoren huipulla kiemuraisen tien päässä, ja sen ikkunoista avautui näkymät Arno-joen laaksoon. Ja puutarhassa, siellä totta tosiaan kasvoi useampi viikunapuu, jotka notkuivat satoa.
Rakastan viikunoita, mutta toscanalaisen Villa Reggiolon viikunat olivat aivan eri lukunsa. Ne tihkuivat sokeria ja tarttuivat tahmeina sormiin (kypsä viikuna erittää pinnalleen sokerimaista ainetta). Osa oli haljennut kypsyyttään jo puussa, ja niitä oli yltäkylläisesti. Osa lojui maassa, kun kukaan ei ollut ehtinyt niitä poimia. Viikunat maistuivat taivaallisilta ihan sellaisenaan, mutta ahmimme niitä aperitiiviaikaan ilmakuivatun kinkun kanssa etupihan penkeillä.
Suomen kaupoissa myytävät viikunat eivät ole aivan samanlaisia, mutta paras sesonki on juuri nyt. Tähän aikaan vuodesta viikunat tulevat Turkista, Kreikasta ja juuri Italiasta, ja nyt jos koskaan niihin kannattaa tarrata kiinni.
Millainen on kypsä viikuna?
Mistä sitten tietää, milloin viikuna on kypsä? Kypsä viikuna tuntuu painettaessa vähän pehmeältä, mukavasti kypsynyt myös tahmealta. Viikunat on parasta kuljettaa kaupasta kotiin käsissä sen sijaan että niitä tunkisi ostoskassiin, sen verran herkkiä ne ovat.
Minulla on tapana ostaa muutama viikuna kaupassa käydessäni. Vain muutama, sillä viikunan kuori on ohut ja herkkä kaikenlaisille kolhuille, minkä vuoksi se pilaantuu helposti. Viikuna säilyy parhaiten viileässä eli jääkaapissa, mutta koska se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä, säilytän hedelmät pöydällä ja syön pois mahdollisimman äkkiä, päivässä parissa. Nätin lautasen kanssa ne ovat todella esteettinen arkinen asetelma.
Mitä viikunasta?
Meillä viikunat syödään ihan sellaisenaan. Itselleni viikuna on keittiössä bonusraaka-aine, se viimeinen viimeistely, piste i:n päällä. Se on niin uskomattoman esteettisen näköinen, että sillä saa helposti koristeltua kakut, jälkiruoat ja salaatit. Jo kaksi viikunaa lohkuttuna tai viipaloituna riittää. Tähän aikaan vuodesta lisään viikunoita kyllä surutta aamupalajogurtin ja kaurapuuron päälle.
Viikunan kuori on ohut, ja sen voi syödä kuorineen, huuhtelu riittää. Voit haukata sen suupalana, tai sitten leikata siitä erimuotoisia paloja. Pitkittäin viipaloidut ovat ehkä omia suosikkejani, niissä viikunan erityinen muoto pääsee parhaiten esille. Tai leikkaa viikunat monella tavalla: osa erikokoisiksi lohkoiksi, osa viipaleiksi. Siisteimmän jäljen saa sahalaitaisella tomaattiveitsellä.
Viikuna on kuin tuorehilloa, joten se sopii täydellisesti juustojen pariksi. Oma suosikkini on saksalainen pehmeä sinihomejuusto Regina Blue, joka on kuin tuorejuustoa, niin nätisti se levittyy leivälle. Myös pecorino on ihana pari viikunoiden kanssa, samoin pidempään kypsytetty manchego.
Koska tuoreet viikunat ovat näin sesongissakin sen verran arvokkaita, en ole koskaan raaskinut tehdä niistä hilloa. Sitä puolestaan olen tehnyt kuivatuista viikunoista ja käyttänyt esimerkiksi joulutorttujen täytteenä. Taivaallista!
Toscanalaisen viikunatarhan myötä minullekin tuli tarve hankkia oma viikunapuu. Tämä projekti onkin osoittautunut arveltua mutkikkaammaksi, ja nyt menossa on jo kolmas yksilö, joka asuu ruukussaan siirtolapuutarhamökkimme kuistilla. Katsotaan mitä sille talvella tapahtuu!
****
Miten sinä syöt viikunoita?
Lue lisää
16 syytä lisätä fenkoli ostoslistalle.
Munakoiso muuttuu uunin syleilyssä kermaisen pehmeäksi.
10 helppoa ideaa omenoista, mukana huippusuosittu somenapiirakka!
5 kommentit
Leikkaan pari viikunaa puolikkaaksi, valutan vahan hunajaa paalle ja uuniin vahaksi aikaa. Joskus lorautan myos pikkuisen Marsala-viinia jos sita loytyy. Lampimat viikunat syon kera lusikallisen kylmaa mascarpone-juustoa ja ehka muutama murusteltu saksanpahkina viela paalle!
Oooooh, kuulostaa aivan taivaalliselta!
Talvehtiko viikunasi hyvin?
Loppujen lopuksi talvehti! Se oli täysin oman onnensa nojassa lokakuusta maaliskuun alkuun, jolloin menin käymään mökillä ensimmäisen kerran. Silloin viikuna oli tehnyt silmut ja sai ensimmäisen kerran vettä. Lehtien puhkeaminen kesti tosi pitkään ja luulin jo, että puu on kuollut. Siitä se kuitenkin virkosi, teki upeat lehdet ja juhannuksena huomasimme kolme hedelmän alkua! Niistä ensimmäinen kypsyi kolmisen viikkoa sitten ja jaettiin tasan neljään osaan, jotta jokainen perheenjäsen sai maistaa täsmälleen saman verran. Oli todella herkullinen ja makea. Kaksi on vielä kypsymässä. Jostain syystä viikuna teki myös seuraavien hedelmien alut, jotka huomasimme elokuun alussa. Saas nähdä, mitä niille tapahtuu!
[…] Nätin lautasen kanssa ne ovat todella esteettinen arkinen asetelma. Näytä koko vastaus […]