Kurpitsarisotto on esiintynyt viime aikoina monta kertaa ruokalistallamme, sillä kaupasta on kotiutunut useampikin myskikurpitsa ja lapset rakastavat risottoja. En ole vielä kohdannut asiaa, jota heille ei voisi syöttää risoton muodossa.
Aivan aluksi varoitus: kurpitsarisotto ei valmistu ihan hetkessä, sillä tämä kasvis kannattaa aivan ehdottomasti paahtaa uunissa. Tosin tässä on nyt loistava mahdollisuus tutustua flowkeittiö-ajatteluuni käytännössä: Kun tulet kaupasta, ota hetki aikaa ja käsittele koko kurpitsa yhdellä kertaa: paloittele, paahda uunissa ja soseuta. Soseen sitten voit pakata lasirasioihin ja nostaa jääkaapiin esivalmistelulohkollesi tai tietenkin pakastaa osan. Ja jos sinua ei huvita tarttua toimeen saman tien, ei mitään hätää, kurpitsa kyllä säilyy jääkaapissa parikin viikkoa ongelmitta.
Ensin kurpitsaa sarvista
Kurpitsan leikkaamiseen tarvitset kunnon kokkiveitsen ja keskittyneen mielen. Itse leikkaan kurpitsan pitkittäin kahdessa osassa niin, että työnnän veitsen ensin läpi puolivälistä ja painan alas. Sitten käännän kurpitsan ympäri ja teen toiselle päälle saman. Kun puolikkaat ovat irti toisistaan, kaavin sisushötön ja siemenet kulhoon (sisushötön voi kiehauttaa vaikka leipätaikinaan ja siemenet paahtaa uunissa) ja viipaloin puolikkaat parin sentin kurpitsasiivuiksi ja -lanteiksi. Täsmennys: kurpitsaa ei tarvitse tai edes kannata kuoria raakana.
Kurpitsasiivut ja -lantit järjestän uunipellille leivinpaperin päälle. Valutan päälle oliiviöljyä, rouhin suolaa ja mustapippuria. Yleensä lisään myös oman mökin timjamia. Sitten vähän tasoitan mausteita ja paahdan kurpitsoita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne pehmenevät ja pinta alkaa vähän ruskettua, noin 45 minuuttia.
Kun kurpitsasiivut ovat jäähtyneet sen verran, että niihin kykenee tarttumaan käsin, irrotan sisuksen kuorista lusikalla. Laitan sisukset kannuun ja soseutan tasaiseksi soseeksi. Soseen voit käyttää heti, säilöä jääkaappiin muutamaksi päiväksi tai pakastaa.
Tämän kaiken edeltävän voi tehdä edellisenä päivänä tai vaikka kuukautta aiemmin pakastimeen. Kun sitten on aika tehdä risotto, se valmistuu puolessa tunnissa.
Ja sitten se itse risotto
Kurpitsarisotto valmistuu kuten mikä tahansa muukin risotto. Tarvitset tietenkin sipulia, lehtisellerin vartta (loistokikka Jamie Oliverilta vuosien takaa!), hyvää kasvislientä ja parmesaanijuustoa. Oman kurpitsarisottoni salainen ainesosa on salvia, joka soi kurpitsan kanssa loistavasti yhteen.
Kuullota sipuli varovasti (varo palamista) ja sen kuullottua kuullota myös riisi. Voit lisätä kasvisliemen parissa satsissa (usein neuvottu kauha kerrallaan on turhan hitaasti). Kurpitsasoseen voit lisätä nesteen kanssa missä vaiheessa tahansa. Ja risoton tekemisessä on aina tärkeintä varata käden ulottuville kuumaa vettä, sillä risoton kuuluu olla valuvaa eikä sen janoisuutta koskaan tiedä varmaksi.
Entäpä se loppu kurpitsasose
Lopusta kurpitsasoseesta voit tietenkin tehdä lisää risottoa, myös se pakastettu sose sopii hyvin. Se toimii myös todella hyvin gnocchivuoassa tomaattikastikkeen tilalla ja tietenkin rieskoissa. Kurpitsasoseesta saa tehtyä myös taivaallisia gnoccheja, mutta se on jo toinen tarina.
****
Mitä sinä teet myskikurpitsasta? Ja alla vielä kurpitsarisottoni resepti, ole hyvä!
Lisää risottoja
Suppilovahverorisotto on huippusuosittu, eikä syyttä.
Oletko jo kokeillut tehdä veriappelsiinirisottoa?
Basilikarisotto jossa ei ole juuston muruakaan!
4 kommentit
Risotto on parasta kotiruokaa! Muistelen tutustuneeni oikeaan risottoon Isyyspakkauksessa olleen reseptin kautta, siis sinun ansiotasi! Risotto eri variaatioinaan on sittemmin jäänyt vakiovalikoimaan. Sitä ennenhän luulin, että risotto =mikä tahansa keitetty riisi, johon on sekoitettu he-ma-pa ja kuivaa kanaa, kuten koulussa tarjottiin. Ja huomasinpa vastikään vanhaa kotitalouden oppikirjaani selatessa, että juuri sellainen risoton ohje oli sielläkin! Syy, miksi luulin risoton olevan inhokkiruokaani vuosien ajan. Kasvatin kesällä itse jättikurpitsaa, valtava sato saatiin. Sitä olen käyttänyt tällä paahtamistekniikalla risottoon, sosekeittojen lisäksi ja hyvää tulee. Viimeinen kurpitsa nököttää tuossa keittiön hyllyssä vielä odottamassa vuoroaan. Viikko sitten kokattiin toisiksi viimeinen menestyksekkäästi. Kuori on kovempi kuin tuoreena, mutta sisus aivan yhtä hyvä. Siis puoli vuotta huoneenlämmössä säilytyksen jälkeen. Että jos home ei iske, niin ainakin tällainen paksumpikuorinen kurpitsa säilyy pitkään.
Kiitos kun kerroit 🙂 Ja kiitos jättikurpitsavinkistä! Olen monena vuonna haaveillut sen kasvattamisesta, mutta koska meillä ei ole kellaria, en ole viitsinyt. Tämä tieto avaa aivan uusia mahdollisuuksia!
Täällä myös itsekasvatetut kurpitsat ovat säilyneet moitteettomana tähän asti, viimeinen ihana Banana pink pötköttelee komeron alalattialla ja odottelee pataan pääsyä. Huoneenlämmössä ovat talvikurpitsat säilyneet paljon paremmin kuin talouskellarin viileydessä tai jääkaapissa. Talvikurpitsoissahan usein suositellaan useamman kuukauden varastointia, ennen kuin maku on parhaimmillaan. Kurpitsan kasvatus vie kyllä mennessään, lajeja on uskomattomat määrät ja kurpitsa ihanan monipuolinen ruoanlaitossa. Kaikkien siemenet ei sinun hyvistä ohjeista ja sitkeästä paahtamisesta huolimatta sovellu syötäväksi, viimeksi kokeilin ihanan isoja ja pulleita Banana pinkin siemeniä eikä niistä tullut vieläkään kuin kuivaa tikkua ja kompostin ruokaa.
Kiitos sinulle, nyt minäkin alan suunnitella kurpitsojen kasvatusta!