Kolmevuotias sylki hampurilaisen lautaselleen, kiepsahti pöydän alle, asetti kätensä tötteröksi suunsa molemmin puolin ja päästeli ääniä, jotka kuulostivat ehkä hiukan jodlaukselta. Hetken päästä hän sinkosi ylös, lähti juoksemaan kohti ulko-ovea ja törmäsi mennessään metallipylvääseen, joka kaatui rämisten ja koko tila raikui.
Olisin mielelläni vajonnut maan alle, mutta koska en vajonnut, siinä seisoin kaikkien mahdollisesti, ei todennäköisesti, paheksuvien katseiden alla. Kyllä, tämä uskomattoman epäsopivasti käyttäytyvä lapsi oli minun. Kyllä, minä olin epäonnistunut vanhempi enkä ollut saanut häntä pysymään aloillaan. Kyllä, minua nolotti. Nappasin tuholaisen kainalooni, nostin pylvään ylös ja huudahdin vuolaan anteeksipyyntöni henkilökunnalle samalla kun suuntasin ulko-ovelle. Ehkä seuraavalla kerralla paremmalla menestyksellä.
Olemme käyneet lasten kanssa ravintoloissa siitä asti, kun nyt kahdeksanvuotias esikoinen oli kolmen viikon vanha. Lapsen vieminen ravintolaan oli minulle kauhistuttava ajatus. Jos olen aivan rehellinen, ilman miestäni olisin varmasti jäänyt lasten kanssa kotiin ja tullut heidän kanssaan ulos julkisille paikoille noin kahdeksantoista vuoden päästä. Pelkään lasten aiheuttamaa epäjärjestystä ja muiden paheksuvia katseita. Mies puolestaan vähät välittää sellaisesta. Ja hyvä niin. Kuinka muuten lapset voisivat oppia kuin olemalla mukana siellä missä vanhempansa.
Alla muutama oivallus, miten omat illalliskäyntimme ovat sujuneet jouhevammin pientenkin lasten kanssa. Lapset ravintolassa, täältä tullaan!
Aikainen kattaus
Jos ravintola avaa ovensa neljältä, varaan pöydän heti siihen. Paikka on tuskin vielä täynnä, joten ruoan saa kohtuullisessa ajassa. Kerron varauksen yhteydessä, että mukana on lapsia, jotta ravintola osaa varautua pikkuväkeen. Silloin kun syöttötuolia vielä tarvittiin, yllättävän monesta paikasta löytyi sellainen. Olemme käyneet lasten kanssa esimerkiksi Basbasissa, Putte’sissa, Kuurnassa, Gastro Café Kalliossa, Careliassa ja Tintåssa.
Riko dynamiikka
Pyydä mukaan lasten kummi tai ystäväsi. Jostain syystä yksi lisäaikuinen muuttaa illan kulkua.
Pohjusta hyvin
Teemme ravintolaillasta ison jutun. Pohjustamme asiaa kotona edellisinä päivinä useamman kerran: ”Sitten perjantaina kun menemme syömään kivaan ravintolaan…” Innostus tarttuu. Lapset saavat pukeutua nätisti, eli jos menemme päiväkoti- tai koulupäivän jälkeen, piipahdamme kotona vaihtamassa vaatteet ”kaupunkivaatteisiin”.
Puuhaa mukaan
Pakkaan lapsille mukaan jotakin tekemistä. Juu, tietenkin ruokailun tarkoitus on seurustella ja vaihtaa kuulumisia, mutta ainakaan omat lapsemme eivät jaksa seurustella muutamaa minuuttia kauemmin. Kynät ja paperit auttavat jaksamaan, ja kyllä ilahduttaa, kun joissakin paikoissa sellaiset tuodaan pöytään talon puolesta. Toimiviksi olemme myös todenneet Oppi ja ilo -sarjan puuhakortit, joissa on pieniä tehtäviä.
Suosikki jokaiselle
Ravintolassa lapset saavat valita itse listalta, mitä syövät. Tietenkin, niinhän aikuisetkin tekevät. Monissa paikoissa lapset saavat tilata puolikkaan tai jopa neljäsosa-annoksen kokoisen version aikuisten pääruoka-annoksista. Pyydän tuomaan ne samalla kun itse saamme alkuruoat, jos syömme alkuruoat. Käymme myös paikoissa, joissa tilataan useita jaettavia annoksia pöydän täyteen. Tämmöinen toimii usein mukavasti, eritoten esikoisen kanssa, joka on ollut aina kiinnostunut maistamaan.
Puhelin vaiko ei
Sitten se polttava kysymys: saako lapselle lykätä puhelimen käteen? Itse yritän välttää sitä viimeiseen asti, mutta varsinkin esikoisen kanssa ostimme itsellemme aikoinaan lisäaikaa Halinallen avulla. Ennen ruokaa yritän pitää laitteet pois pöydästä, eikä niitä räplätä samalla kuin syödään. Mutta liian monesti jälkiruoatta poistuneena annoin periksi.
Lähden pois
Jos tunteet kuumentuvat syystä tai toisesta, lähdemme pois. Myös hetken jäähdyttely ulkona saattaa auttaa niin, että ilta voikin vielä jatkua hetken.
****
Juuri ennen koronaa otin riskin ja varasin mieheni syntymäpäivälahjaksi pöydän uudistuneesta Farangista. Ajatus tuntui kovin kunnianhimoiselta: perjantai-ilta, takana koko pitkä päiväkotiviikko. Kuopus ei ollut syönyt edeltävinä viikkoina mitenkään erityisen innokkaasti, ja omien sanojensa mukaan hän halusi olla mieluiten”kotona leikkimässä”. Katastrofin ainekset, eikö? Kaikkea muuta! Molemmat lapset juttelivat, söivät hyvällä ruokahalulla ja piirtelivät, kun aika kävi pitkäksi. Kukaan ei itkenyt tai juossut ympäri ravintolasalia, ja aikuiset ehtivät nauttia koko maistelumenun ilman minkäänlaista hulabaloota. Sellainenkin on mahdollista!
****
Oletko sinä uskaltautunut lasten kanssa ulos syömään? Jaa omat vinkkisi, kuinka ilta sujuu leppoisammin! Ja vinkkaa alla oma suosikkiravintolasi lasten kanssa!
10 kommentit
Mahtava postaus 💪 lapset todellakin mukaan ravintolaan! Meillä ovat olleet molemmat lapset vauvasta pitäen mukana ravintolassa. Viihdykkeenä omia pikkuleluja, puuhakirjoja tai pieni yllätys mukana (lapset 5 ja 9). Pääruuan jälkeen saa katsoa kännykkää (ei niin hienoissa paikoissa saatamme tästä joustaa). Ehkä mieleenpainuvin tapaus kävi topchef Anssi Kantelisen silloin uudessa pizzeriassa (jota muuten suosittelen Kuopiossa vieraillessa). Kolmevee oli syönyt ja katseli salin väkeä tuolilla väärinpäin istuen. Käännyin ottamaan viinilasin käteen ja hän nousi seisomaan. Samantien tuoli kaatui ja lapsi kaatui seisten otsa edellä lattiaan. Koko sali kumahti ja lapsen huuto sen mukainen. Henkilökunta toi heti ison pussin jääpaloja ja se lohdutti enemmän kuin mikään muu! Säikähdin niin paljon, että en kyllä katsonut edes mitä muut mahtoi ajatella 😬😅 huh!
Tuo aikainen kattaus oli kyllä hyvä idea! Me lähdemme aina jotenkin liian myöhään syömään 😅 ja parasta tosiaan, jos ravintolassa huomioidaan lapset jotenkin, esim värikynin tms. Ja välillä on ihan ok käydä pikku ”lenkillä” 😉
Huh, aikamoinen tapahtuma, onneksi selvisitte säikähdyksellä ja jääpussilla! Ja tosi ihanasti henkilökunta toimi tuossa tilanteessa <3
Ja lenkki on tosiaan tullut tarpeeseen ainakin niinä kertoina, kun ollaan oltu reissussa ja käyty monena päivänä peräkkäin syömässä. Koettelee kaikkien kärsivällisyyttä 😀 😀
En muista, että olisin koskaan häiriintynyt (muiden) lapsista ravintolassa. Ilman lapsiakin illastan kyllä mieluiten paikoissa, joissa saa olla vähän hälinää, joten tämäkin tietysti vaikuttaa. Ääntä saa kuulua. Ainoa, mitä ihmettelen Suomessa, on, että useimmissa ravintoloissa lapset on aika huonosti huomioitu. Yhdysvalloissa käytännössä ravintola kuin ravintola tuo välittömästi pöytään jotain lapsia kiinnostavaa: parhaassa tapauksessa kokonaisen puuhapakkauksen mutta ihan vähimmillään kyniä ja paperia. Oman kokemuksen mukaan se ravintolaan saapuminen on juuri riskialttein hetki: ehkä väsyttää, on yleensä jo aika kova nälkä. Silloin tarvitaan huomiointia ja amerikkalaiset kyllä osaavat sen asian paljon suomalaisia paremmin.
Sama kokemus, lapset huomioidaan ravintoloissa pääsääntöisesti melko huonosti, vaikka muuten tuntuvat onneksi olevan tervetulleita asiakkaita. Itse toivoisin sellaista huomiota, että kysyttäisiin lapselta itseltään (toki ikä huomioiden) mitä hän haluaa syödä ja maistuiko ruoka. Lisäksi äidiksi tultuani olen alkanut arvottaa ravintoloita sen perusteella kuinka siistejä syöttötuolit ovat. Tosi, siis tosi usein muuten siistissä ravintolassa saattaa syöttötuoli olla todella törkyisessä kunnossa. Luulisi että se pyyhitään vähintään yhtä hyvin kuin muukin kalustus, mutta usein näyttää siltä että se on unohdettu täysin. Ravintolaan, jossa ei ole syöttötuolia ollenkaan, en koe olevani (pienen) lapsen kanssa tervetullut. On vähän tylyä jos lapsi joutuu syömään väärän kokoisessa tuolissa tai esim. omissa rattaisssa.
Uusia maksuja vierastavan lapsen kanssa olen huomannut käteväksi pyytää kastikkeet selkeästi erilleen, esim. omaan kulhoon. Silloin ei ole koko annos pilalla jos muu annos on hyvä mutta kastike ei maistu.
On kyllä tosi iso asia lapselle, jos ja kun hänelle puhutaan!
Tämä on niin totta! Omien lasten syntymisen jälkeen en ole kiinnittänyt lainkaan huomiota muiden lapsiin. Ja totta, Yhdysvalloissa on monessa ns. hienossakin paikassa lapset huomioitu tosi hyvin. Muistan erään brunssipaikan New Yorkista, jossa kaikkien ”pöytäliinat” olivat paperia ja jokaisessa pöydässä setti tusseja.
Huonosti käyttäytyvät lapset voivat todella pilata toistenkin kauan odotetun ravintolaillan, kiitos vinkeistä miten ottaa muutkin ravintolakävijät huomioon!
Mä en ole ikinä todistanut lasten huonoa ravintolakäytöstä, joten en ehkä oikein saa kiinni, mitä sellainen voisi olla. Minusta on mukavaa, kun ravintolaan mahtuu kaikenlaisia asiakkaita, niin nuoria kuin vanhojakin 🙂
Ei välttämättä olekaan lasten huonoa ravintola käytöstä, vaan vanhemmilta välinpitämättömyyttä muita ruokailijoita kohtaa antaa lapsen melskata ravintolassa. Itsellä meni viimeksi kahvila käynti ystävien kanssa metsään, kun viereisessä pöydässä mammat antoi lastensa pitää ” kuka huutaa koviten kilpailua”. 5min jaksattiin odottaa, et ottavatko vanhemmat tilanteen haltuun, ei ottaneet ja meteli oli niin korvia huumaava, et oli pakko poistua paikasta.
Lisäksi olen kohdannut
– juoksentelua -> vaarantaa etenkin tarjoilijoiden työskentelyn
– lapsi on tullut omaan pöytään ja koskenut ruokailuvälineitä tai ruokailijoita esim.hiuksiin -> toivottavasti tämä bakteerien levitteli ei tapahdu enää koronan jälkeen
– annetaan lasten seistä tuoleilla – en haluaisi istua seuraavana asiakkaan kura tuolissa + kaatumisvaara
– ruuan heittely lattioille / sormiruokailu kuten kotona. Ja vanhemmat olettaa et tarjoilijat siivoavat😳
– pelien / kännäkän räpläys niin, et äänet on päällä ja häiritsee kaikkia lähimaastossa
Lapset on tervetulleita, mut välillä mietin et kaikilla vanhemmilla ei vaan ole pelisilmää ja tilannetajua saapua lasten kanssa julkisille paikoille
Tosi paljon olen käynyt ravintoloissa ja kahviloissa enkä ole onnistunut todistamaan mitään tällaista.