”Lehtikaali. En vaan saa maistuvaa”, kirjoitti Elina Instagramiini lähettämässään yksityisviestissä. Minna puolestaan lähetti kuvan sylillisestä kasvimaalta poimittuja lehtikaalinlehtiä eikä oikein tiennyt, miten saisi ne syötyä. Otetaanpas siis aihe käsittelyyn täällä!
Olen viljellyt lehtikaalia parina kesänä mökillämme, ja olen aivan ihastunut. Se tuntuu antavan uskollisesti ainakin jonkinmoisen sadon huonona vuonna ja aivan ylenpalttisen sadon hyvänä vuonna. Lehtikaalisuhteeni ei kuitenkaan aina ole ollut yhtä auvoinen. En oikein tajunnut sitä muutaman vuoden takaista lehtikaalisipsibuumia. Sipsien kanssa niillä oli vähän tekemistä, mutta kyllähän ne ihan hyviltä maistuivat salaateissa, kunhan ne vain muisti ottaa uunista pois juuri oikealla hetkellä ennen kärähtämistä.
Vasta mökkiviljelyn myötä hoksasin lehtikaalin hienouden. Sitä voi poimia liki koko kesän ja piilottaa muutaman lehden sinne tänne: munakkaaseen, pestoon/yrttitahnaan, kasvispiirakkaan, pasteijoihin, pastaan…. Tänä kesänä lisäsin sitä jopa arkiseen mökkirisottoon hyvällä menestyksellä.
Salaatti: ronskeja otteita kaivataan
Ehkä parasta (ainakin terveellisintä!) lehtikaali on syödä raakana, ja siitä saakin hyvän salaatin, maukkaamman kuin tavallisista salaateista. Mutta jotta lehtikaalista tulee hyvää salaattia, se pitää käsitellä oikein, melko ronskein ottein. Lehtikaalin perusmaku on karvas ja rakenne kuivakka, mutta sitruuna, suola ja hierominen (kyllä!) muuttavat sen aivan ihanaksi. Huuhtelen ja kuivaan lehtikaalit. Mieluiten käytän salaattiin pikkuruisia ja nuoria lehtiä. Jos lehtiruodit ovat paksut tai muuten liian karvaat (maista!), revin ne pois. Revin lehdet paloiksi, laitan kulhoon ja lisään joukkoon sitruunamehua, Dijon-sinappia ja suolaa. Sitten vain työnnän kädet kulhoon ja alan hieromaan lehtiä, ehkä jopa rutistelen. Hetken päästä lehdet antavat periksi ja voi veljet, millainen muutos se on!
Jos taas lisään lehtikaalin munakkaaseen, paistan sitä pannulla hetken öljyssä sipulin tai valkosipulin kanssa, niin että rakenne vähän pehmenee. Keittoon nakkaan lehtikaalin välillä jo sipulin kanssa kuullottumaan, välillä suoraan liemeen. Pestoon tai yrttitahnaan lehtikaali uppoaa ihan sellaisenaan muiden vihreiden kanssa, ja siitäkin saa aivan ihanan pestopastan.
Loppu lehtikaali pakkaseen
Jos näin syksyllä lehtikaalia on ihan liikaa (toivottavasti sitä olisi!), se on myös erinomainen pakastettava. Isoimmat lehtiruodit riivin pois, mutta kaikki pienet annan olla. Sitten vain suikaloin lehtikaalit ronskisti isolla veitsellä ja pussitan uudelleen suljettaviin pusseihin. Niistä on sitten helppo ottaa kourallinen milloin mihinkin ruokaan. Esimerkiksi kasviscurryssani lehtikaali esiintyy usein.
****
Mitä sinä teet lehtikaalista? Huikkaa oma suosikkisi alla!
Lue lisää
Mitä kaikkea voi säilöä pakastamalla? Vaikka mitä!
Neljäs siirtolapuutarhakesä takana, miten meni?
6 kommentit
Lehtikaali-shakshuka! 🙂
https://hollanninsuomalainen.fi/2016/11/28/lehtikaali-shakshuka/
Lehtikaalisipsejä! Voin syödä yksinäni hetkessä pellillisen. Ihan sairaan hyviä. Ehkä sun resepti on erilainen, ellei ne ole hyviä?
Tarkoitin, että ne eivät korvaa minusta sipsejä, vaikka hyviä ovatkin 😀 Ja kauhean usein ne onnistuu paistamaan vähän turhan mustiksi.
Kiitos vinkistä, varmasti taivaallista!
Kuullotan lehtikaalia pannulla sipulin kanssa oliiviöljyssä. Kun ovat pehmenneet, lisään rusinoita ja annan niidenkin pehmentyä. Lopuksi lisään murustettua fetaa. Suolaisenmakeaa ja herkullista.
Nam, tämäkin kuulostaa todella herkulliselta!