Letut kuuluvat elämäämme tietenkin kotona, mutta lapset toivovat niitä eritoten siirtolapuutarhamökillämme. Koska olen taas päässyt paistamaan niitä muutaman satsin, päätin kerätä lettuoivallukseni yhteen paikkaan!
Kierrevatkain, kannu ja pullo
Taikina valmistuu tietenkin helposti: kaikki aineet vain sekaisin kulhossa kierrevatkaimella. Kun jauhot lisää maidon joukkoon vähitellen ahkerasti sekoittaen, välttää jauhopaakut. Jos paakkuja jää, ei hätää, odotus eli turvotus kadottaa ne. Taikina on kuitenkin helpompi annostella pannulle, kun sen tekee kannuun. Silloin aineet saa kätevimmin sekaisin sauvasekoittimella. Joskus teen taikinan jo illalla jääkaappiin, jotta aamulla lapsille pääsee paistamaan yllätysaamupalaa vaikka silmät kiinni. Retkelle olen myös joskus tehnyt lettutaikinan valmiiksi kotona ja pakannut muovipulloon.
Tilkka öljyä
Paistaminen on helpompaa, kun lorautat taikinaan vähän rasvaa. Harrastan itse kahden rasvan taktiikkaa: taikinaan neutraalin makuista rypsiöljyä ja sitten pannulle voita.
Suola riittää
En koskaan lisää lettutaikinaan sokeria. Meillä makeat letut syödään joka tapauksessa hillon kanssa, ja toisaalta näin voi halutessaan syödäkin letun suolaisella täytteellä, vaikka lohitahnan kanssa. Tykkään suolaisen letun ja makean hillon yhdistelmästä todella paljon.
Minitaikina lettuhimoon
Alla olevalla reseptillä saat noin kahdeksan lettua. Monesti käryytän lettuja kotona, mikä ei totisesti ole lempipuuhaani. Silloin teen usein vain puolikkaan minitaikinan, josta tulee neljä tai viisi lettua pahimman lettuhimon taltuttajaksi. Näin käry jää kohtuullisemmaksi.
Tarttumaton pinta
Mielestäni paras lettupannu on valurautainen. Kun pannuun on tehty kunnon rasvapoltto, siitä pidetään huolta ja käytetään säännöllisesti, pannu on käytännössä tarttumaton ja ikuinen. Meillä kotona on erikseen pannu, jolla ei paisteta mitään muuta kuin lettuja ja kananmunia. Mökillä ei ole aivan yhtä hyvä tilanne. Jos kirpputorilta tulee vastaan sopivan kokoinen valurautapannu, taidan tehdä hankinnan.
Kuumaa kuumaa
Ensimmäisen letun kirous on totta. On hyvin todennäköistä, että joudut kaapimaan ensimmäisen letun irti pannun pinnasta kappaleina. Taika on kuumentaa pannu riittävän kuumaksi ja malttaa odottaa niin kauan, että taikina on hyytynyt ja reunat alkavat kohota. Vasta sitten on aika kääntää.
Lautaset valmiina
Lettu on kuin risotto: se ei odota syöjäänsä vaan päinvastoin. Kuuma, pannulta suoraan tullut lettu on rapeudessaan taivaallista.
Kerman korvaajat
Makean letun päälle tulee ehdottomasti mansikoista tehtyä lettuhilloa. Lettuhillo on täydellistä, kun teet sen tällä reseptillä. Kermavaahto puolestaan on etenkin mökkioloissa vähän vaikea. Kun mökkijääkaapin (ja mökin!) lämpötila saattaa olla mitä sattuu eikä kermaa pääse vatkaamaan kunnolla kylmänä, se saattaa lässähtää tai mennä helposti yli. Minulla on kaksi ratkaisua. Monesti ostan mökille mascarponejuustoa. Se on helppo notkistaa maidolla ja maustaa vaniljajauheella ja hunajalla tai vaniljasokerilla sopivan makeaksi. Se säilyttää mukavasti rakenteensa vaikka odottelisikin syömistä vähän aikaa. Avaamaton purkki myös säilyy kermaa paremmin. Toinen loistava kermavaahdon korvike on suodatinpussissa valutettu turkkilainen jogurtti, jonka sitten maustaa vaniljajauheella ja hunajalla (tai vaikka tomusokerilla) sopivan makeaksi. Hapan jogurtti ja makea hillo ovat täydelliset yhdessä.
****
Minkälaisia lettuja sinä teet ja ennen kaikkea minkä kanssa niitä syöt? Kerro alla! Ja tässä oma luottoreseptini, ole hyvä!
Lisää kesäreseptejä
Ei kesää ilman mansikkakakkua!
Ostoslistan tekeminen on kesällä helppoa: lisää sinne varhaiskaali ja silppua siitä salaatti.
Kesäkeitto on ihanaa, kun teet sen tällä reseptillä.
5 kommentit
Mielestäni makea lettu on parasta ihan vaan ripsauksella sokeria. Lapseni ovat kehittäneet mielenkiintoisen kombon (syömme usein lettuja suolaisena ruokana) kinkku-raejuusto-mustikat/mansikat-vaahterasiirappi, jossa ainekset asetellaan naaman muotoon letun päälle. Itsehän en ole moiseen vielä rohjennut 🙂 mutta raejuusto-kinkku-tomaatti sormisuolla on mun kesy versio tästä (jatosi hyvää!).
Ihan mahtavat lapset 😀 Suolaisia lettuja meilläkin syödään aika usein, mutta täyte on silloin jotakin kalatahnaa. Joskus olen paistanut sipulia, kesäporkkanoita ja halloumia, sekin on ihanaa.
Letut ovat kyllä suurinta herkkua! Lapsuudessani äitin tätillä oli tapana pitää minulle ja veljelleni lettukestejä, missä sai syödä niin monta lettua kuin mahdollista, ennätys taisi olla 47 pientä lettua. Nyt olen itse järjestänyt veljeni lapsille lettukestejä jo useamman vuoden ajan ja samalla jatkanut jo edesmenneen äidin tädin luomaa perinnettä. Pitääkin laittaa kutsua seuraaville kutsuille 😀
Kiitos lettureseptistä, helposti näen itsenikin puolittavani sen ja tekeväni kotona vain 4-5 lettua! Itselläni käytössä olevalla ohjeella tulee niitä aivan liikaa ja lettujen syöminen jää minun tehtäväkseni, miehelleni kun riittää vain 1-2 🙂 mainitsit tässä(kin) artikkelissa itselleni rakkaan aiheen eli kirpputorit! Kiinnostaisi kuulla vinkkisi parhaista pääkaupunkiseudun parhaista kirppareista (tai miksei muualtakin ja myös vaikka netistä!) 🙂
Oih, letut on harvinaista herkkua ja aivan ihania. Parasta mansikkasurvoksella (tuoreita tai pakastemansikoita survottuna karkeasti, makeus joko sokeriripauksesta tai ihan vaan mansikkahillonokareesta) ja kermavaahdolla (tai mascarpone olisi myös ihanaa, kuten myös paksu jogurtti tai hieman pehmennyt vaniljajäätelö). Ikisuosikki on sitten tietysti letut kidesokerilla, ihania nekin. Lapsuudessa äiti teki isoja räiskäleitä, jotka käärittiin rullalle vuokaan ja päälle appelsiinimehusta tehty kastike ja appelsiiniviipaleita, hetki uunissa lämmitystä. Se oli aivan mahtava jälkkäri minusta, pitäisikin kysellä onko resepti tallessa.
Omassa elämässä letut ovat valitettavan harvinaisia, kun ne eivät lapselle maistu, kuten ei pannarikaan. Luulen että takana on jonkinsortin ehdollistuminen (muna-allerginen lapsi saanut oireita munallisista versiosta pienenä). Vaikka osaan nykyään tehdä täydellisen munattoman pannarin (tai se on ainut pannari jota osaan, koska mun pannarit muuten on kuuluisia epäonnistumisestaan) ja mainioita munattomia lettuja, ei lapsi kohteliasta maistamista lukuunottamatta ole innostunut. Harmi 🙂