Meri-Tuuli Väntsi | 10 ruokakysymystä ja vastausta

Ruokahaastattelusarjan seuraava osa on täällä! Tällä kertaa otin kohteekseni Meri-Tuuli Väntsin, jota on toivottu sarjaan heti alusta asti.

Meri-Tuuli Väntsi on kokki, stylisti ja ruokakirjailija, joka tehnyt ruoan parissa vaikka mitä: vetänyt omaa catering-firmaa, suunnitellut reseptejä esimerkiksi Glorian Ruoka & Viiniin ja juontanut useita tv- ja radio-ohjelmia esimerkiksi Pipsa Hurmerinnan kanssa. Itse ihastuin Meri-Tuulin säteilevään olemukseen liki 15 vuotta sitten Köyhät ritarit -ohjelmassa, jossa hän esiintyi Henri Alénin ja Nicolas Thieulonin kanssa. Ohjelman idea oli kolmen ystävyksen ruokakerho, jossa kokattiin kolmikon lempiruokia. Minulla on yhä ohjelman keittokirja ja lorautan sen ansiosta esimerkiksi maa-artisokkakeittoon sherryä.

Meri-Tuuli on syntynyt ulkomailla ja matkustanut paljon, mikä näkyy hänen resepteissään kivalla tavalla. Ne ovat jotenkin omanlaisiaan, pursuavat makua ja mielenkiintoista tietoa syntysijoistaan.

Huippua saada sinut vieraaksi! Aloitetaanpa sitten klassikkokysymyksellä.

Meri-Tuuli, mikä ruokaoivallus on auttanut arkeasi?

Se, että tajuttiin meidän perheen arkeen sopivin kaupassakäyntitahti. Vaikka monessa yhteydessä painotetaan sitä, kuinka perheiden tulisi suunnitella ruokaviikkonsa etukäteen ja tehdä kerralla isot ostokset, me opittiin, että meille sopii ennemminkin kaupassakäynti päivittäin tai vähintään joka toinen päivä. Kammoan rutiineja ja työnikin on sellainen, että en osaa sanoa kuin parin päivän varoitusajalla monelta pääsen tai missä menen, siksi koodaamme mieheni kanssa matkalla töistä kotiin, mitä kaupasta nappaamme. Näin olemme vähentäneet hävikkiä ja myös yksinkertaistaneet arkiruokailuamme.

Miten keksit, mitä illalla syödään?

Yleensä sen sanelee työviikkoni: jos on ollut paljon ruokakuvauksia, syömme töistä tuomiani tähteitä ja siihen sivuun sitten keitän vaikka pastaa tai riisiä lapsille. Samassa kattauksessa saattaa olla aasialaista, jotain papumuhennosta ja vaikka tölkillinen maissia sekä tietenkin nakkeja!

Jos taas on toimistopainotteinen viikko, haluan iltaisin rentoutua laittamalla ruokaa. Kokeilen jotain ruokaa, jota olen pitkään halunnut kokata tai teen pikkeleitä. Tai sitten se päättää, kummalla meistä miehen kanssa on vahvempi himo johonkin ruokaan. Minä olen yleensä se, joka ruoan laittaa, ja teen sen todella mielelläni.

Inspiraatio lähtee yleensä vihannesosastolta tai mielessä pyörineestä ruoasta. Usein kokkaan vasta yöllä lasten mentyä nukkumaan, joten ruoka syödään tosiasiassa vasta seuraavana päivänä työpäivän jälkeen. Viikonloppuisin, jos minulla on vapaata, saatamme kokata yhdessä miehen kanssa myöhään illalla jotain ja juoda punkkua. Se on ihanaa ja sellainen matalan kynnyksen treffi-ilta ilman lastenhoitojärjestelyitä. Se tapahtuu yleensä ex-tempore. Ihanaa on myös se, että silloin tarvitsee huomioida vain aikuiset.

Aivan ihana idea, tämän haluan kopioida. Mitä sinulla on aina pakastimessa?

Kypsää ja revittyä tai kuutioitua lihaa (esimerkiksi broileria, naudan rintaa, naudan kieltä), edellisten keittämisestä syntyneitä liemiä, limelehtiä, pakastepizzaa ja jäitä drinkkeihin.

Ravintola jossa käyt useimmiten?

Tässä elämäntilanteessa ja maailmanajassa ravintolassa käynnit ovat tyssänneet lähes kokonaan. Viimeisten kahden vuoden aikana on tullut syötyä ulkona Suomessa niin harvoin, että muistan jokaisen yksittäisen kerran. En ole päässyt kuin murto-osaan niistä paikoista, joissa olisin halunnut syödä. On kova ikävä elämää, jossa ravintoloissa syöminen oli harrastus ja elämäntapa. Annan siis mieluummin listan paikoista, jotka ovat aina yhtä tärkeitä:
1. Ateljé Finne on ollut lempparini yli kymmenen vuotta. Jos listalla on heppapihvi, tilaan sen, ei epäilystäkään.
2. Daddy Green’sissä on kaupungin paras pizza. Kun kurkkuni leikattiin viime syksynä, mietin joka päivä sitä hetkeä, kun maku taas palautuu ja pääsen syömään Daddy Greensiin ja juomaan sen kanssa pullon punkkua. Pizza on lempiruokani.
3. Noodle Story on koko perheen suosikki. Mikä vaan listalla on hyvää, mutta oma suosikkini on wontonkeitto pääruokakoossa. Toinen hyvä on Noodles By Biang!, jonka kylmä nuudeliannos on överiherkullinen.
4. Lasten tultua kuvioihin Itäkeskuksen Thai Orchid Buffetissa on tullut käytyä enemmän kuin missään. Tämä thaimaalainen buffa ei jätä kylmäksi. Ruoissa on nerokkaita makuja. Tsekkaan aina ensin keittopadan, Stadin parhaat liemikeitot, jotka keitetään kunnon luuliemeen. Lapset tykkäävät, mutta myös aikuiset nauttivat tästä buffakokemuksesta.

Viini vai olut?

Viini aivan ehdottomasti! Mutta myös olut. Saunan jälkeen aina kylmä lonkero. Rakastan hyvää viiniä, oluita ja baarikulttuuria. Ollaan käyty esimerkiksi olutfestarimatkoilla. En ole hifistelijä, mutta tykkään seurata, kun partaheput arvostelevat huurteisia naamat peruslukemilla, kun itse olen siellä vain juomassa olutta ja syömässä katuruokaa. Viineistä eniten juon punaviiniä, mutta kaikki kiinnostavat. Eniten nautin, kun joku enemmän asioista tietävä (esimerkiksi sommelier tai siskoni, joka on viiniammattilainen) valitsee viinin puolestani ja saan itse nauttia juomasta, kuunnella tarinoita ja vain tulla johdatetuksi viinin makuun.

Tärkeintä keittiössäsi.

Hiljaiset illat, kun muut nukkuvat ja saan kuunnella true crime podcasteja ja kokata keskeytyksettä. Meillä on myös oma studio/työhuone, jossa on aivan ihana keittiö ja johon saan paeta myös viikonloppuisin tekemään rauhassa töitä, mieluiten ihan yksin. Sielläkin kuuntelen podareita tai musiikkia ja levittäydyn kaikkialle. On vapauttavaa työskennellä, kun on paljon tilaa, inspiroiva ympäristö ja kaikki maailman mausteet ja perusraaka-aineet, joista voi kehittää hetken mielijohteesta ihan mitä haluaa.

Vaikuttavin ruokaelämys.

Olen syönyt vaikka mitä ja missä päin maailmaa, mutta kaikista vaikuttavin ja käänteentekevin oli se, kun isä teki ekan kerran texmexiä vuonna 1991. Oli jauhelihasoosit, kovakuoriset tacot, paputöhnät, itse tehdyt salsat ja muut. Vaikka meillä oli aina laitettu paljon ruokaa ja syöty ravintoloissa, sain tuolloin jonkun ahaa-elämyksen sormin syötävästä street foodista, rennosta ja iloisesta sikailusta. Ne kovat tacokuoret halkeilivat ja mehut ja liemet valuivat pöydälle, lautaselle ja paidalle. Juotiin kokista ja mässäiltiin, ja se oli ihanaa! Siitä asti olen rakastanut ruokia, joissa on paljon kerroksellisuutta tai jotka syödään seisten paperin päältä. Haaveilen siitä, että pääsisin Intiaan syömään katuruokaa ja sen tusinan sortin curreja ja leipiä. Pidän muutenkin sormin syömisestä ja siitä, että ruokaa närpitään eri kiposta ja kupeista tikuilla tai sormin. Huomaan välillä sosiaalisissa tilanteissa, että pitää vähän hillitä itseään. Suomessa sormin syömistä ei katsota niin hyvällä.

3 kummallista asiaa jääkaapissasi juuri nyt

1. Jotain joka haisee tosi pahalta mutten ole keksinyt mikä se on. Tuote ei kuitenkaan ole kovinkaan vanha, sillä juuri kaksi viikkoa sitten pesin jääkaapin.
2. Varsisellerihilloa. Yksi mun braavuureista, josta kukaan muu taloudessa ei pidä. Aivan ihanaa leivällä kotijuuston kanssa tai rapean ankankoiven kera. Resepti löytyy mun Pataruokaa-kirjasta.
3. Mun mielestä ei kummallista, mutta ehkä jostain muusta: chilisäilöttyjä anjoviksia Italiasta, raputahnaa Thaimaasta ja sinhala picklea Sri Lankasta. Kaikissa päiväykset mennyt, mutta koska ovat niin tönkkösuolattuja eikä niissä ei ole hometta, käytän ruoanlaitossa. Ylipäänsä kaksi hyllyä jääkaapista on pyhitetty hilloille, pikkeleille, tahnoille ja töhnille kaikista maailman kolkista.

Mieleenpainuvin keittiömoka?

Halusin leipoa oman ylioppilaskakkuni. Paistoin kakkua toista tuntia, mutta se ei vain kypsynyt. Sitten tajusin, että olin unohtanut jauhot! Heitin liejun pois ja sanoin äidille, että resepti ei toiminut. Sitten ei ollut tarjolla kakkua laisinkaan. Eipä se haitannut, sillä en erityisemmin välitä kakuista ja edelleenkin makea leipominen on minulle epämieluisa rasti. En muista, oliko juhlissani lopulta tarjolla mitään jälkiruokaa, mutta muut tarjoilut muistan kyllä. Halusin texmexiä, ja tarjolla oli tortilloja kaikkine täytteineen. Isä toimi grillimestarina.

Kerro vielä hävikkivinkki!

Aina kun ollaan tilattu nepalilaista tai aasialaista, säästän tähteiksi jääneet naanleivät ja riisit. Naanleivät jätän keittiön pöydälle kuivumaan, aamulla ne ovat rapsakoita ja ne voi repiä vaikka hummukseen dipattaviksi suupaloiksi. Riisistä me tehdään yleensä seuraavana päivänä fried ricea. Tai sitten lämmitän sen mikrossa vesitilkan kera ja käännän kuuman riisin joukkoon voita ja pakasteherneitä, helppo ruoka lapsille. Tiedän jopa erään maailmankuulun keittiömestarin, joka aina säästää kaikki riisintähteet ja pakastaa ne elintarvikpusseissa sulattaakseen ne mikrossa tarpeen mukaan. Näin pitkälle en ole vielä päässyt, mutta ajatus houkuttaa.

****

Miten hauska pakastamisvinkki, jota kokeilin heti! Olipa mukava löytää pakastimesta valmiiksi keitettyä riisiä butter tofun soosiksi. Olennaista varmasti se, että riisin (kuten kaikki muutkin tähteet) viilentää äkkiä ja pakastaa heti, jotta ne eivät jää muhimaan pitkäksi aikaa huoneenlämpöön.

Kiitos haastattelusta Meri-Tuuli! Meri-Tuulin kuvan on ottanut Johanna Julia Lehtinen. Ja jos et jostain syystä seuraa Meri-Tuulia Instagramissa, tee se heti.

****

Kenen haastattelun sinä haluaisit lukea seuraavaksi? Huikkaa alla!