Pääsin kuin pääsinkin viime viikonloppuna esikoisen kanssa sieneen lähimetsään, josta löysimme kulhollisen karvarouskuja. Sain Instagramissa niin monta kysymystä, mitä tehdä rouskuista, että päätin omistaa sille oman postauksensa. Jos siis sienionni oli myöten metsässä, tässä ideoita ja ajatuksia!
Lapsuudenperheessäni rouskut olivat ainoita oikeita sieniä. Äitini keräsi rouskuja ja opetti, että vain sellaisia sieniä saa poimia, joista jalan leikatessa tihkuu valkoista nestettä, maitoa. Sitten naapurimme opetti minut poimimaan kantarelleja ja mustatorvisieniä. Voitte kuvitella äitini ilmeen, kun kahdeksanvuotias palasi kotiin sieniretkeltä harmaanmustan, nahkean saaliin kanssa ja vakuutteli, että kyllä nämä voi laittaa suoraan pannulle ja paistaa.
Ideoita mitä tehdä rouskuista
Vaikka oma sienirepertuaarini on laajentunut lapsuudesta, tykkään yhä todella paljon rouskuista. Nostalgiaa ja lapsuuden syksyjä. Niitä ei kaikki arvosta, joten saalista rouskuista saa helpommin kuin vaikkapa herkkutateista, ainakin täällä etelässä. Rouskuista valmistuu ainoa oikea sienisalaatti, joulupöydän erikoisherkku blinien seuraksi. Mutta niistä saa paljon muutakin! Olen laittanut niitä lämppäreihin ja pizzaan. Sienikastike rouskuista on todella herkullista. Rouskuissa on myös makua, joten ne pärjäävät hienosti myös intialaishenkisissä curryissä. Anoppini sienipiirakkaan, umpimalliseen hiivataikinaan leivottuun, tulee rouskuja. Voi kunpa saisinkin rouskusatoa niin, että pääsisin tekemään anopin sienipiirakan hapanjuureen ja voisin vinkata sen teillekin.
Suosikkirouskut: näitä itse kerään
Ehdoton rouskusuosikkini on karvarousku, jota tykkään poimia pienikokoisina. Tykkään myös haaparouskuista ja leppärouskuista. Sikurirouskuun tutustuin muutama vuosi sitten työväenopiston kurssilla, ja sehän onkin mainio tapaus. Se maistuu ja tuoksuu erehdyttävän paljon curryjauheelta, eli sitä todella voi käyttää mausteen tapaan. Muistathan poimia vain niitä sieniä, jotka tunnistat varmasti. Jos epäilyttää, jätä sieni metsään. Hyvä vinkki laajentaa omaa sienitietämystään on osallistua esimerkiksi Marttojen järjestämille sienikursseille.
Porisemaan isoon kattilaan
Rouskut pitää keittää ennen ruoaksi valmistamista. Puhdistan sienet mielellään jo metsässä. Sienen halkaiseminen kannattaa, jotta näkee, onko sisus puhdas vai toukkien valtaama. Kotona paloittelen ja huuhtelen rouskut ja laitan kiehumaan isoon kattilaan väljään veteen kymmeneksi minuutiksi, kiehumisajan katson kellosta siitä kun vesi kiehuu selvästi. Sitten kaadan veden pois, huuhtelen sienet ja puristelen käsissä kuivaksi. Jääkaapissa keitetyt rouskut säilyvät muutaman päivän. Ainoa poikkeus tähän on sikurirousku, jonka voi lyödä suoraan paloiteltuna pannulle.
Jos saalis yllätti, pakastin auttaa
Jos sienisaalista on runsaasti, rouskut kannattaa mielestäni pakastaa. Lisään rouskuihin kevyesti suolaa ja pussitan ne pieniin annospusseihin. Pakastimesta sulatus toimii parhaiten jääkaapissa. Jos olen tekemässä sienisalaattia, keitän rouskut uudelleen. Sienisalaatissa suoraan pakastimesta otetut sienet ovat helposti kuivia, mutta keittäminen jotenkin elvyttää ne.
****
Keräätkö sinä rouskuja? Mitä niistä teet?
Kokattavaa juuri nyt
Tattirisotto on onnistuu jo muutamasta sienestä.
Kaalikääryleet valmistuvat näppärästi, kun nappaat tämän niksin.
Vihreä papu on loppukesän parsa, väitän.
9 kommentit
Kerään karvarouskuja, kun ne on niin helppo tunnistaa. Teen tietysti just sienisalaattia, mutta olisi kiva löytää myös muita käyttötapoja!
Karvarouskut ovat sellaista rouskujen eliittiä 😀 Pitää tehdä resepti, kunhan vain saisin täällä saalista!
Leppärouskujahan ei tarvitse myöskään ryöpätä. Niitä on ollut tänä syksynä paljon!
Hyvä huomio tämä eli leppärouskut vain suoraan pannulle.
[…] mutta ne voi myös umpioida tai pakastaa. Jälkimmäistä kokeilen nyt ensimmäistä kertaa Satu Koiviston blogista siitä luettuani. Hän myös suosittelee, että kun pakastetuista rouskuista tekee salaattia, ne […]
Virossa olen tutustunut Suomessa suht tuntemattomaan sienten marinointiin. Minulle sienten eliittiä ovat nimenomaan leppärouskut, joita ei todellakaan tarvitse ryöpätä, ja nimenomaan marinoituina. Omas mahlas, kuten heimolaisemme sanovat. Promoan virosta käännetyllä reseptillä:
1 kg kuusen- tai männynleppärouskuja
2-3 tl suolaa
2-3 rkl sokeria (laitan itse vähemmän)
2 laakerinlehteä
5-7 neilikkka
5-7 mustapippuria
5-7 maustepippuria
1 sipuli
(punaista chiliä hienonnettuna)
1-2 rkl 30-prosenttista etikkaa (itse käytän sherry- tai valkoviinietikkaa, max 3 rkl mutta kyseessä on makuasia, kannattaa siis maistaa ja lisätä jos tykkää etikkaisemmasta marinadista)
Puhdista sienet, leikkaa paloiksi, lisää suola, sokeri ja mausteet ja kuumenna kattilassa noin 20 min. Sienistä tulee melko paljon nestettä, mutta laitan itse lalkuun lisäksi muutaman lusikallisen vettä etteivät pala pohjaan. Loppuvaiheessa lisään ohueksi höylätyt sipulirenkaan. Aivan lopuksi etikka, kuumenna vielä muutama minuutti. Tarkista maku ja lisää viilaa makuja tarvittaessa. Purkita kuumiin steriloituihin purkkeihin (keitän isossa kattilassa). Väännä kansi kunnolla kiinni kun purkit ovat jäähtyneet.
Jääkaappiin viikoksi pariksi asettumaan, säilyy hyvin vuosikertanakin mutta yleensä tulee syötyä ennen joulua.
Onpa kiva vinkki, kiitos reseptistä! Ja todella mielenkiintoista kuulla muiden maiden tavoista!
Karvarouskuakaan ei tarvitse ryöpätä. Näin opetti kantapään kautta espanjalainen vaihto-opiskelijamme muutama vuosi sitten kun valmistimme niistä yhdessä tapasta illan aterialle. Pannulle tilkka öljyä, kevyt ruskistus, ripaus suolaa ja puristettu valkosipulinkynsi. Kitkeryys, jonka vuoksi sieni Suomessa on totuttu ryöppäämällä poistamaan, häviää pannullakin..
Kiinnostavaa, pitää joskus kokeilla!