Munkit hapanjuureen herättivät niin paljon reseptitoiveita ja yleistä ihastelua, että päätin nyt kuitenkin kirjoittaa munkkisaagan resepteineen tänne, vaikka kuumin sesonki menikin.
”Munkit kiinnostaa aina”, tiivisti Tea ajatukset.
Ja eihän tätä voisi paremmin sanoa! Kyllä, kyllä munkit kiinnostavat aina. Kuinka ihana olikaan Sikke’s-ravintolan listalla ollut jälkiruoka, joka koostui kolmesta juuri paistetusta pikkumunkista ja makeista dipeistä? Monesti haluan jakaa jälkiruoan, tämän kohdalla se ei tullut kysymykseenkään.
Mielessäni olen myös kehitellyt ideaa keskikesän munkkikesteistä mökillä. Tekisi taikinan valmiiksi, ja sitten munkkeja voisi käryyttää ulkona auringonpaisteessa. Eikö kuulosta kivalta? Ehkä jo tulevana kesänä!
Joten tässäpä se nyt tulee, munkit hapanjuureen valmistusnikseineen.
Aloita esitaikinalla
Munkit hapanjuureen eivät ole varsinainen pikaleivonnainen. Itse yritän hapanjuurileivonnassa edetä suoraviivaisesti enkä koskaan ruoki juurta erikseen etukäteen (toki leivon säännöllisesti, jolloin juuri pysyy reippaana). Pullan kanssa tämä oikaistu tapa ei toimi. Munkkien tekemisen aloitin tekemällä esitaikinan. Sen pohjana oli jo valmiiksi virkeä juuri, omallani olin leiponut kaksi päivää aiemmin, jolloin se oli myös ruokittu. Esitaikinaan tuli virkeän juuren lisäksi haaleaa vettä, jauhoja ja myös sokeria.
Tein esitaikinani illalla tosi myöhään. Olin jo ehtinyt mennä nukkumaan, kun asia juolahti mieleeni ja nousin vielä ylös. Homma oli hoidettu viidessä minuutissa, ja esitaikina jäi pöhisemään kelmun alle huoneenlämpöön.
Varsinainen taikina
Seuraavana päivänä esitaikina pöhisi todella mukavasti jo puolen päivän aikaan, mutta en ehtinyt tehdä vielä silloin taikinaa. Taikinan tekeminen venyi kolmeen, jolloin esitaikina näytti jo melkoisen kuohuvalta. Lopputuloksessa tämä ei näkynyt mitenkään, joten arvioisin, ettei tämä vaihe ollut hirmuisen tarkka.
Taikinaa varten mittasin kulhoon sokerin, suolan, kardemumman, maidon, rahkan ja vehnäjauhot. Munan kanssa vähän arvoin, mutta työkavereita konsultoituani päätin jättää sen pois.
Koneella palloksi
Sekoitin aineet taikinaksi ensin lusikalla ja sitten annoin yleiskoneen hoitaa loput. Ensin kone sai pyörittää taikinaa niin kauan, että siitä tuli tasainen pallo, muutaman minuutin. Sitten lisäsin sulatetun voin muutamassa osassa ja vaivasin taikinan tasaiseksi aina välissä. Vaivattu taikina sai jäädä yleiskoneen kulhossa työtasolle huoneenlämpöön kohoamaan. Kääräisin kulhon muovipussiin, jotta se pysyisi lämpimässä.
Vähän taitteluita
Taittelin taikinaa muutaman kerran illan aikana samaan tapaan kuin mitä teen leipätaikinallekin: työnnän leipurinlastan taikinan reunan alle ja venytän sitä kohti keskustaa. Tätä teen niin kauan, että koko taikina on käyty läpi, aikaa menee tähän noin puoli minuuttia kerrallaan.
Illalla: riskien hajautus
Illalla taikina oli kohonnut kauniisti kaksinkertaiseksi. Sitten päätin hajauttaa riskin ja jaoin taikinan kahtia. Toisen puoliskon peitin kelmulla ja nostin taikinana jääkaappiin. Toisen puoliskon pyörittelin valmiiksi pulliksi. Puolet pullista peitin kelmulla ja nostin jääkaappiin, loput peitin kelmulla ja jätin huoneenlämpöön. Pullat olivat leivinpaperin päällä, jonka olin voidellut rypsiöljyllä. Näin pullat eivät takertuisi paperiin.
Jääkaapissa sujui parhaiten
Seuraavana aamuna löysin työtasolta aivan liikaa kohonneita, muodottoman veteliä ja rumia pullia. Sen sijaan jääkaapissa tilanne oli paljon parempi: sekä taikina että valmiit pullat näyttivät hyviltä, napakan kohonneilta. Pyörittelin lopun taikinan pulliksi voidellun leivinpaperin päälle ja laitoin öljyn kuumenemaan. Tästä satsista tein tarkoituksella vähän erikokoisia: isompia rinkilöitä varten ja pieniä pyöreitä ilman reikää paistettavaksi.
Uppopaistaminen: muista kansi!
Suhtaudun uppopaistamiseen suurella kunnioituksella. Erityisen suurella kunnioituksella suhtaudun munkkien paistamiseen, jota varten jo öljyäkin pitää olla runsaasti. Teen paistamisen laakeassa kattilassa, johon on hyvä tiivis kansi. Jos öljy sattuisi kuumemaan liikaa ja leimahtamaan, kannella palon saisi tukahdetettua. En itse myöskään paistaisi munkkeja ilman paistomittaria. Munkkien paistamisen sopiva lämpötila on 175–180 astetta, ja kaasulla öljy kuumenee helposti liikaa. Toisaalta tiedän monien paistavan menestyksekkäästi ilmankin, muun muassa oman äitini.
Reikä ja kattilaan
Kun öljy oli kuumentunut tarpeeksi, tein pulliin yksi kerrallaan reiät ja laskin suoraan kuumaan öljyyn. Kattilaan mahtuu noin kolme munkkia kerrallaan. Sopiva paistoaika on pari kolme minuuttia per puoli. Kääntäminen sujuu parhaiten reikäkauhalla.
Kaavin tietysti kattilaan vielä ne liiaksi kohonneet munkitkin, ja sieltäkin tuli ihan munkkien näköisiä munkkeja, tosin hiukan epämuodostuineita. Uskomatonta!
Hetken lepo talouspaperin päällä
Kun munkki on paistunut kauniin ruskeaksi, se pääsee hetkeksi levähtämään talouspaperin päälle. Näin ylimääräinen öljy imeytyy pois. Aivan lopuksi munkit pyörähtävät vielä lämpiminä sokerissa.
Sitten tuomio
Sitten oli tuomion aika. Esikoinen oli todella vaikuttunut jo munkkien ulkonäöstä.
”Äiti, nämä näyttävät ihan munkeilta!”
”Ihan parhaita munkkeja”, hän totesi ensimmäistä maistettuaan.
Kuopus ei saanut sanottua mitään, hän keskittyi mussuttamiseen. Koska hän söi kolme, oletan niiden olleen hyviä.
Munkit hapanjuureen olivat minustakin parhaat munkit, joita olen koskaan maistanut. Näitä teen aivan ehdottomasti toistekin. Ihmeellistä oli myös se, että kohotustapa ei vaikuttanut lopputulokseen. Anteeksiantavaisiakin siis.
****
Tykkäätkö sinä hillomunkeista vai rinkilöistä? Ja tässä vielä resepti, ole hyvä!
Lisää hapanjuurileivontaa
Hapanjuureen leivotuista sämpylöistä on helppo aloittaa.
Näkkäri onnistuu laiskemmallakin juurella.
Oma vakioleipäni vaihe vaiheelta.
Hatsapuri on juustoa tihkuva herkku.
3 kommentit
[…] Munkit hapanjuureen ovat elämäsi parhaimmat, lupaan! […]
[…] Munkit hapanjuureen ovat elämäsi parhaimmat, lupaan. […]
Minkä kokoinen rahkapurkki tähän tulee? 250 g?
Näitä vapuksi suunnitelmissa! ❤️