Pannukakku sentään. Pari vuotta sitten kaikki innostuivat ruskistetusta voista. Sitä lisättiin perunamuusiin kuten Chapter-ravintolassa, uusien perunoiden päälle kuten Sikke teki ja vatkattiin leivän päälle siveltäväksi levitteeksi, kuten kokkimaajoukkueessa. Ruskistetun voin pähkinäinen maku toimi toden totta missä vain.
Ystäväni Jonna kertoi lisäävänsä ruskistettua voita pannukakkutaikinaan. Tajusin, että tämä oli myös äitini tapa tehdä pannukakkua lapsuudessani 1980-luvulla eteläsavolaisella maatilalla. Äitini vuoli voipaketista nokareita, tipautti ne uunipellille ja työnsi pellin uuniin siksi aikaa, kun uuni lämpisi. Sitten äitini käänteli sulaneen voin tasaisesti ympäri peltiä, kaatoi taikinan pellille ja työnsi pannukakun uuniin paistumaan.
Pannukakkuni teen nykyisin aina äidin metodilla. Litran taikina mahtuu juuri ja juuri 60-senttiselle uunipannulle (syvälle uunipellille), mutta usein teen myös puolikkaan annoksen Tools-uunivuokaani (24 x 29 cm). Teen harvoin pannukakkua vaseti, kuten äitini sanoisi, eli harvoin lämmitän uunia vain pannukakun takia. Yleensä paistan jotakin muuta, ja pannukakku valmistuu siinä sivussa. Puolikkaan annoksen perheemme syö iltapalaksi yhdellä kertaa, pellillisestä jää paloja seuraavaksi iltapalaksi. Itse en niin välitä uudelleen lämmitetystä pannukakusta, mutta lapsille se maistuu aivan hyvin.
Pannukakun salaisuus – neljä niksiä
Pannukakun tekemisessä on minusta pari olennaista kikkaa. Parhaimmat pannukakkuni olen tehnyt täysmaidosta, mutta kevytmaitokin on ihan ok, rasvattomasta en tekisi. Jauhoja kannattaa pihistellä, sillä mitä vetelämpi taikina, sitä ilmavampi lopputulos. En lisää taikinaan ollenkaan sokeria, sillä syömme pannarin makean hillon kanssa ja tykkään suolaisen ja makean vastaparista. Tykkään paistaa pannukakun kullankeltaiseksi, juuri ja juuri kypsäksi, jolloin se on rakenteeltaan jopa vähän uunijuustomainen. Tummaksi paistettu pannukakku voi olla kuivaa.
Pannukakun parhaat parit – lukijat kertovat
Kyselin Instagramin puolella pannukakun parhaita seuralaisia, ja vastauksia tuli kymmeniä! Kiitos ihan jokaisesta. Monet olivat kanssani samoilla hillolinjoilla, mutta listaan tänne alle makupareja, jotka eivät olleet tulleet itselleni mieleen mutta jotka ovat ehdottomasti kokeilun arvoisia.
- ”Tuore sitruuna ja ripaus sokeria. Pöytään vain sitruunan puolikas ja siitä puristaa pannarin päälle.”
- ”Aurajuusto. En ole makeiden hillojen ystävä.”
- ”Turkkilainen jogurtti ja omenahillo/mansikat/mustikat.”
- ”Siirappi tai voi. Arkipannari menee useimmiten siirapin kanssa, sen ihan tavallisen, mitä joulupipareihinkin laitetaan. Näin mä opin pannarin syömään, kun isä niin söi.”
- ”Sokeria niin että rouskuu hampaissa.”
Minkä kanssa sinä syöt pannukakkua? Kommentoi alle! Niin ja se oman luottopannukakkuni resepti, se tulee tässä:
10 kommentit
Tuli todella hyvän makuinen ja kaunis pannari. Tein puoli annosta. Koska kotona ei ollut maitoa, käytin turkkilaista jogurttia vedellä ohennettuna. Maustoin vaniljalla ja kardemummalla. Ruskittettu voi teki pannarista todella herkullisen. Sirottelin päälle vähän sokeria. Hilloa en ole koskaan syönyt pannarin kanssa.
Kesti todella kauan ennen kuin pannari kypsyi sisältä ja jäi vieläkin vähän kosteaksi mielestäni. Se johtuu varmasti siitä että totuttelen kiertoilmauunin käytöön. Resepti on erinomainen ja tätä teen jatkossakin.
Kiitos, onpa kiva kuulla! Jos pannari tuntuu jäävän raa’aksi kiertoilmalla, kokeile tasalämpöä (lämpö tulee sekä ylhäältä että alhaalta), sillä paistan pannarini itse.
En tiedä mikä meni pieleen, mutta pannari maistui aivan munakkaalle vaikka ohjeen mukaan tein. Jäi myös sisältä raa’aksi siinä vaiheessa kun pinta alkoi olemaan jo todella tumma. Koostumus myös oudon kumimainen. Epäilen syyksi munien suurta määrää ja leivinjauheen puutetta. Tämä ohje ei tule käyttöön.
Ikävä kuulla, että et onnistunut. Veikkaan, että uunisi on tosi tehokas ja paistoaika jäi liian lyhyeksi. Leivinjauhetta pannariin ei yleensä laiteta, muniakin tulee runsaasti, joten siinä suhteessa reseptini ei ole mitenkään poikkeuksellinen.
[…] Ensimmäisen kerran tein porkkanapannarin aika lailla K-Ruoan reseptillä. Se oli hyvää mutta vähän tiivistä. Seuraavan kerran korvasin osan maidosta turkkilaisella jogurtilla. Kolmannen kerran sujautin pannariin hapanjuurta, joka kaipasi ruokintaa mutta tarvetta leivälle ei ollut. Neljännen kerran palasin K-Ruoan reseptiin, mutta vähensin uhkarohkeasti jauhojen määrää desin verran. Se kannatti, sillä pannarista tuli uskomattoman mehevä ja maukas. Ja mikä parasta, tämä maistuu lapsille aivan yhtä hyvin ellei paremmin kuin tavallinen pannukakku. […]
Tämä on juuri se oikea pannari mitä etsin toistakymmentä vuotta :).
Meillä tehdään lähes viikoittain ja jokainen perheessä syö oman makunsa mukaan.Kiitos että laitoit tämän jakoon.
Voi miten ihana kuulla! Kiva että tästä oli iloa.
Sanotaan ”vasiten” myös pohjoisempana Savossa. Tosin asun Oulussa eikä kukaan ymmärrä.
Sama ongelma kuin toisilla: jää keskeltä raa’aksi. Tasalämpö, seurasin reseptiä. Päältä kaunis ja sisältä mössöä.
Harmillista kuulla! Uuneissa on eroa, joten paistoaika kannattaa sovittaa aina omaan uuniin. Jos pinta uhkaa tummua mutta sisus jää raa’aksi, kannattaa pinta peittää esimerkiksi leivinpaperilla. Jos taas uuni kypsentää tehokkaammin pinnasta, kannattaa laskea pannari kypsymään alatasolle. Joissakin uuneissa tasainen paistotulos vaatii sen, että peltiä kääntää puolessa välissä.