En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, sillä oikeastaan vuodenvaihdetta merkittävämpi uuden ajan alku itselleni on elo–syyskuu. Kesän jälkeen kahmin (ruoka)kursseja, selaan (keitto)kirjoja ja teen kaikenlaisia suunnitelmia, mitä kaikkea haluaisin oppia tulevien kuukausien aikana. Joululomalla pötkötellessäni mielessäni alkoi kuitenkin muhia ajatus, joka ei lähtenyt sieltä millään pois. Tiivistän sen kolmeen sanaan: haluan pelastaa perunan. Siksi lupaan tehdä täällä blogissa ja Instagramissa tänä vuonna kaikkeni, jotta peruna nousisi sille kuuluvalle paikalle, ostoskärryihin ja sieltä lautasillemme.
Anna kun selitän. Suomalainen peruna on ihan valtavan hyvää, maailman parasta. Peruna kasvina tykkää kovasti olosuhteista, jotka sillä täällä meillä on: on kylmä ilmasto ja vähän tauteja, lyhyt kasvukausi ja pitkät, valoisat päivät. Samanlaisia ohutkuorisia varhaisperunoita ei kasva missään muualla. Sitä pitäisi juhlia isosti! Peruna on tietenkin myös valtavan ekologista: sitä kasvaa täällä runsain mitoin, eikä vettä tarvita ollenkaan yhtä paljon kuin monia muita asioita viljellessä. Peruna sopii useimpiin ruokavalioihin, on ravintoarvoiltaan mainio ja todella notkea raaka-aine vaikka mihin. Myös hävikin näkökulmasta se on mainio: aterialta syömättä jäänyt peruna on helppo jalostaa uudeksi herkuksi.
Silti perunan kulutus laskee kuin liukumäessä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 perunoita syötiin vuodessa enää 22 kiloa, kun vuonna 2012 niitä meni vielä 29 kiloa, kuusi vuotta aiemmin 35 kiloa ja 1998 liki 40 kiloa. Enää muutama vuosi, ja perunoita ei ehkä syödä enää ollenkaan. Hui!
Nostetaan peruna takaisin sinne minne se kuuluukin, yhdessä! Täten lupaan jakavani täällä blogissa tämän vuoden aikana kerran kuukaudessa oman suosikkiperunareseptini. Ihan niitä tavallisia ja tuttuja juttuja ikään kuin muistinvirkistykseksi, ja ehkä joukossa on jokin hauska oivalluskin. Rakastan perunaa, enkä voisi olla tästä enemmän innoissani.
Mitä sinä sitten voit tehdä? Lähde mukaan! Osallistuminen on tosi helppoa: kokkaa jotakin perunasta, millä tahansa reseptillä, ota siitä kuva ja tägää se Instagramissa #perunahaaste. Täällä blogissa aloita vaikka suosituista lohkoperunoista, jotka ovat saaneet hauskan lempinimen pulahtavat perunat, ja herkuttele. Tutustu myös Sanna Mansikkamäen loistavaan Peruna-kirjaan, joka valittiin viime vuonna vuoden keittokirjaksi.
Saanko sinutkin mukaani?
Mikä perunaruoka on oma suosikkisi? Mistä kaipaisit reseptiä ihan ensimmäiseksi?
Parhaat perunareseptit
Pulahtavat lohkoperunat ovat ikisuosikki. Mukana kikka, jolla saat perunoista erityisen rapeita!
Perunarieskat valmistuvat äkkiä, jos jääkaapissa on muusia.
Halloumipellillä saat potut ja halloumiranskalaiset yhdellä iskulla.
Moussakaan uppoaa kilo perunoita ja voi kuinka hyvää se on.
Perunaletut maistuvat blinitäytteiden kanssa.
35 kommentit
Kaikki perunareseptit kiinnostavat! Välillä tosin petyn kotimaisten perunoiden laatuun, ja ostankin usein Siikliä, koska se on melko takuuvarma. Yksi suosikeistani on Sikke Sumarin rikotut perunat jostakin Ruokaa rakkaudella -kirjastaan.
Siikli on aivan valtavan hyvää! Ja totta, perunoiden laadussa on eroa.
Oi tämä kuulostaa mahtavalta! Vasta viime vuoden aikana perunat löysivät kunnolla vasta keittiöömme, mm. aiempien vähähiilihydraattisien ruokavalioiden takia. Mutta nykyään perunoita käytetään aikalailla viikottain, ja ai että se on monipuolinen ja edullinen raaka-aine! Lempiruokani perunasta on perunasalaatit, mutta toivoisin näkeväni helppoja uuniruokia perunasta.
Kiva kuulla! Laitetaan molemmat toiveet listalle 🙂
Ei imelletty perunalaatikko ole ollenkaan niin vaikea kuin mitä kuvitellaan. Suurin ongelma on se että uskalletaan imeltää riittävän korkeassa lämpötilassa. Osa pelkää hajoavia jauhoisia perunoita, mutta perunalaatikko onnistuu myös keiton kestävistä kiinteistä lajikkeista. Jauhoisetkin onnistuu helposti ja vaivattomasti tässä olevalla ohjeella.
Tässä helppo aidosti imelletyn perunalaatikon valmistusohje jauhoisista ja kypsennettäessä helposti hajoavista perunoista.
Ohje toimii myös kiinteillä perunoilla.
Pestään ja kuoritaan kattilaan 2 kg jauhoisia, mahdollisesti keitossa helposti hajoavia perunoita. Perunat keitetään erittäin nuikassa määrässä suolatonta vettä, ja soseutetaan kuumina heti keittämisen jälkeen suoraan keittoveteen. Huomioi että keittovesi jää soseeseen. Sose jäähdytetään huolellisesti 70-75 asteiseksi ja sekoitetaan samalla. Jäähdytettyyn soseeseen lisätään, ripottelemalla ja samalla sekoittaen, 4 reuilua ruokalusikallista perinteisempiä ruisjauhoja tai nykyisin yleisesti vehnäjauhoja. Tarvittaessa lisätään noin 73 asteista vettä – kuiva tönkkösose ei aina edes imelly. Sekoitetaan hyvin ja laitetaan kansi kattilaan.
Sosekattila laitetaan noin 70 asteiseen uuniin ja annetaan imeltyä 3-4 tuntia. Soseen lämpötila on muutamia asteita uunin lämpötilaa alhaisempi ja 70 asteisessa uunissa soseen lämpötila pysyy 65 asteisena tai vähän yli, mikä on imeltymisen optimilämpötila. Sosetta sekoitetaan imeltymisen aikana 2-4 kertaa. Maistamalla varmistetaan imeltymisen alkaminen ja seurataan imeltymisen edistymistä.
Lisätään imeltyneeseen soseeseen voita 40- 80 g siivuina sulamaan. Lisätää maitoa noin 8 desilitraa, niin että saadaan sakeahko vellimäinen sose. Maidon määrää voi vaihdella perunalajikkeen ja halutun valmiin perunalaatikon sakeuden mukaan – perinteinen imelletty perunalaatikko on reilua haarukkaruokaa. Lisätään suolaa noin 2 teelusikallista. Voi maustaa, monien mielestä maustamatta paras.
Laitetaan sose voideltuun lasiseen tai posliiniseen imelletyn perunalaatikon arvolle sopivaan uunivuokaan. Pinnalle lisätään muutamia voinokareita. Jos halutaan, niin pinnalle voidaan sirotella korppujauhoja.
Imellettyä perunalaatikkoa paistetaan aluksi noin 200 asteisessa sähkölieden uunissa. Kun pinta saa väriä ja sose alkaa kuplimaan, alennetaan uunin lämpötila 135-145 asteeseen, niin kupliminen rauhoittuu ja voidaan paistaa lähen täysiä vuokia.
Imellettyä perunalaatikkoa paistetaan noin 3 tuntia.
Näin valmistuu varsin arkinen imelletty perunalaatikko. Se sopii varsin hyvin viikonlopun aterialle ja kun kerralla valmistaa vähän enemmän, niin siitä riittä arkipäivillekin.
Meiltä peruna ei ole koskaan ruokapöydästä kadonnut! On aivan uskomatonta, että perunaa syytetään suurin piirtein kaikesta ja se jätetään yleensä ensimmäisenä pois, kun ruokaremontti ja elämänmuutos iskee. Minusta pottuja on ihan turha syyttää esim. ylipainosta. Perunaa on syöty ennenkin ja oltu ihan normipainoisia. Samaten valitetaan, että kun syö perunaa, alkaa väsyttämään. Onkohan tullut mieleen, johtuuko se väsy jostain muusta?
Peruna on ihan mieletön raaka-aine! Se taipuu niin monenlaiseen ruokaan. Meidän suosikki on ’Annabella*, joka on todella monikäyttöinen. Loistava keittoperuna, mutta siitä saa myös muusia. Sanoi kuka muu mitä tahansa!
Meillä kyllä on perunansyönti vähentynyt, myönnetään. Mutta se varmaan johtuu siitä, että on niin paljon muutakin hyvää syötävää. Joten mommoja ei joka päivä syödä, niin kuin ennen. Meillä kun on juhlaruokaa, niin se on yleensä jotain missä peruna on ainakin lisäkkeenä. Ruskea kastike ja peruna, ai mitä herkkua!
Peruna tuo turvaa ja kodikkuutta ruokapöytään. Näin minä sen koen! Tunnen sydämessäni lämpöä ja onnellisuuden tunnetta, kun tiedän kellarissamme olevan viime kesänä omalla kasvimaalla kasvaneita perunoita.
Lähden mielelläni mukaan perunahaasteeseen ja jakamaan perunansyönnin ilosanomaa!
Kauniisti kirjoitettu ja kiva saada sinut mukaan! Onpa upeaa, että teillä on noin paljon omia perunoita.
Omakaan tarkoitus ei ole hylätä muuta ja syödä jatkossa vain perunaa vaan tuoda se näkyvämmin esille ja takaisin. Ja harva raaka-aine on yhtä monipuolinen!
Kun muutin aikoinaan reilut 20 vuotta sitte vanhempien luota pois olin niin kyllästetty perunoilla että hetkeen en siihen koskenut vaan tein lähinnä pastaa. Mutta nopeasti peruna alkoi taas kiinnostaa ja onhan se parasta. Tosi paljon tehdään lohkoperunoita (tuntuu kelpaavan lapsille parhaiten), joskus ihan kuoriperunoita. Oma suosikkini on kuitenkin ehkä muusi, joka on myös paras lohturuoka. Valkosipulikermaperunat, kiusaukset, keitot, salaatit, murskatut, kaikkk kelpaa! Ja aito perinteinen imelletty perunalaatikko on joulun ykkönen. Mummoni teki parasta, ja ympäri vuoden, hyvin kelpasi kesälläkin!
Tunnistan, mun lapsuudenkodissa syötiin perunoita aina ja kaiken kanssa. Vaikka olisi ollut pastaa, silti piti keittää ne perunat 😀
Lapsuudenkodissa meillä oli kunnon perunamaa, siitä riitti pottuja naapureillekin talvella. Ja miten kiva oli syksyllä perunannostopäivä, ehkä sen takia, kun naapurin mummo teki perunannostoon osallistuneille lapsille hirvittävän kasan isoja lettuja! Mutta oli se kiva talvella syödä oman maan perunoita, perunarakkaus on istutettu minuun siis jo pienenä lapsena. Ja vaikka muutin pois lapsuudenkodista kaupunkiin, niin peruna pysyi mukana ja sitä on minulla aina kaapissa. Ja kuinka edullisesti perunasta saa vaikka minkälaisia ruokia ja kuten kirjoitit, hävikkiä ei tule, koska keitetyistä perunoista voi tehdä seuraavana päivänä jotain muuta. Ja muutenkin ehkä sieltä lapsuudesta on jäänyt, että ruokaa ei heitetä roskikseen. Enkä kyllä heitäkään, koska ostan kaappiin vain sen verran ruokaa minkäverran syön lähipäivinä. Mummoni teki ihan älyttömän hyvää silakkalaatikkoa, mummo on kuollut jo monen monta vuotta sitten, joten ei enää voi kysyä ohjetta, mutta sinä varmasti tiedät vinkit, miten siitä tulee erinomaista. En kyllä tiedä, syödäänkö Helsingissä mitään tuollaista ruokaa…
Onpa ihana muisto! Ja kiitos reseptitoiveesta!
Peruna on ihan ykkösherkkuni. Kiinnostaisi miten valmistat oikein hyvän perunamuussin. Uuniperunat, miten ne saa just hyviksi ja mitä täytteitä laitat niihin. Ja Hasselbackan peruna. Olen yrittänyt tehdä niitä, mutta en ole oikein onnistunut.
Kiitos toiveista!
Äiti teki hyviä hasselbackan perunoita. Pitääkin huomenna kysyä jos tekis taas joskus ja yrittää itsekin. Minäkin tykkään perunasta vähän kaikessa. Hyvä muusi toimii aina, perunarieskoja voisi leipoa huomattavasti useammin, karjalanpiirakoissa tykkään enemmän perunapiirakoista kuin riisipiirakoista. Joskus ekassa omassa kodissa paistoin usein vain pannulla ohuita viipaleita perunaa voissa ja maustoin yrttisuolalla. Ja juuri nappasin paikallisen ilmaisjakelulehden reseptin puolalaisiin perunatäytteisiin pirogeihin. Olin aikanaan motellin keittiössä harjoittelussa ja tuli tehtyä aika monet pirogit siellä. Lohkoperunoita pitäisi tehdä useammin ja samoin kermaperunoita. Haaste vastaanotettu ja yritän muistaa jakaa someen.
Pohjoisen mummolan juuri maasta kaivetut puikulat on ihan oma lukunsa. Siellä koko kunta melkein kasvattaa puikulaa, tai siis yksi viljelijä vuokraa kaikkien halukkaiden pellot ja kasvattaa puikulaa, kukin vuokraaja saa hakea omat kotitarveperunat sieltä omasta vuokratusta pellosta kertoo setäni.
Kiitos, kiva että olet mukana!
Mahtavaa! Innostuin uudelleen perunasta juurikin Sanna Mansikkamäen ansiosta. Viime vuonna mun & miehen yhteisillä nelikymppisillä tarjottiinkin perunabaari eli suolassa paahdettuja pieniä perunoita ja erilaisia tahnoja.
Mun tämän vuoden tavoite on lisätä muikun, silakan & särjen käyttöä. Viikonloppuna paistettu silakka uikin kalatacoon. Ja tähän liittyy myös perunan & särjen yhdistävä pyyntöni. Muistuttaisitko siitä joskus instassa jakamasta perunapizza ohjeestaasi, johon muistaakseni tuli Järkisärkeä päälle? Tein sitä joskus ja oli super hyvää.
Onpa hyvä idea tuo perunabaari! Saatan inspiroitua!
Ja perunapizzatoive kirjattu listalle 🙂
Ihana teema! Perunapannukakut, perunaleivät, öljyiset (ei kermaiset) valkosipuliperunat, perunavelli, perunagnocchit ja mm. uuniperunat kiinnostaa. Erityisen hienoa on, jos löytyy perunaisia jälkiruokareseptejä!
Kiitos toiveista! Perunavelli <3 <3 <3
Perunamämmi. Samalla tulee harjoiteltua imeltämisen tekniikkaa – siitä saattaa olla hyötyä imelletyn perunalaatikon valmistamisessa.
Moni pelkää mämmin ”sokeripommia” ja jättää siitä syystä mämmit valmistamatta ja syömättä. Mämmin voi valmistaa ilman siirappia ja sokeria, mutta mämmistä tulee silloin aika voimakkaan makuista, ja sokeria voi lisätä lautaselle ja näin sokerin käyttö on hallinnassa eli sokerin määrä lautasella on tiedossa.
PERUNAMÄMMI on vaihtoehto miedontaa mämmin makua. Valitettavasti en ole saanut aikaiseksi vakioida valmistusohjetta, mutta perustana voi käyttää jotain toimivaa mämmiohjetta. Nyt kun aloittaa niin keväällä osaa.
Perunamämmi.
Siis näppituntumalla, 300 g mämmimaltaita, 400 g ruisjauhoja, 1,5 kg perunoita, ripaus suolaa. Vettä perunoiden keittämiseen ja mämmin valmistamiseen. Veden määrää joutuu tarkkailemaan koko valmistamisen ajan, koska rutiini puuttuu.
Kuori perunat raakoina kattilaan ja keitä täysin kypsiksi.
Soseuta perunat kattilassa kuumina keittoveteen niin että saadaan notkea sose. Lisää tarvittaessa kuumaa vettä.
Jäähdytä sose kattilassa huolellisesti noin 70 asteiseksi.
Lisää kaikki maltaat ja jauhot vähitellen noin 70 asteiseksi jäähdytettyyn perunasoseeseen. Lisää tarvittaessa 70 asteista vettä niin että saadaan notkeaa sakeampi seos.
Laita seos imeltymään noin 70 asteiseen uuniin. Anna imeltyä 3- 4 tuntia. Maistamalla voi seurata imeltymistä. Sekoita 2-4 kertaa.
Laita imeltynyt seos kattilassa liedelle. Lisää ripaus suolaa, ja kuumenna huolellisesti sekoittaen niin että seos alkaa keihumaan ja nosta kattaila sivuun hetkeksi. Voi maustaa kuumentamisen aikana. SIIRAPPIA JA SOKERIA EI LISÄTÄ.
Laita seos mämmin arvolle sopivaan lasiseen tai posliiniseen uunivuokaan.
Paista aluksi vähän kuumemmassa uunissa. Alenna uunin lämpötila noin 130 asteeseen ja paista noin 3 tuntia.
Paistamisen aikana pinnalle voi lisätä muutaman kerran pari ruokalusikallista vettä estämään kuortumista. Vaihtoehtisesti pinnalle voi lisätä 2 kertaa sokeri tai siirappivettä, mutta nyt vältetään kaikkea ylimääräistä sokeria. Sokeri pidetään hallinnassa ja lisätään vasta syödessä lautaselle.
Mämmi on parhaimmillaan, kun se on saanut seisoa jääkaapissa ennen tarjoilua noin 3 päivää. ( Meillä vuoka on jostain syystä tyhjä jo paljon aikaisemmin).
Tämä on peruskokeiluun laadittu ohje ja valmistaminen vaatii hiukan ”näppituntumaa”.
Meidän lemppariperuna on puikula. Taipuu lähes kaikkeen (noh, keittoperunaksi ei, ellei halua sosekeittoa). Puikulaa toivon mukaan jääkaapin juureslaatikosta löytyy kun pitää pohtia jotain pikaista ruokaa.
Monen vuoden perunattomuuden jälkeen, meillä peruna on pikkuhiljaa palannut takaisin, etenkin kun olen päättänyt radikaalisti karsia riisin syöntiä. Valikoiden tosin, en halua syödä mauttomia kumiperunoita. Mutta mahdottoman hyviä juttuja perunasta saa. Pikaruokana tietty lohkoperunat on ehdottomat ja lapselle maistuu aina (tosin niiden kaveriksi pellille lentää yleensä muitakin juureksia, tänään esim. porkkanaa ja punajuuria, nams). Lapsen lemppariruokaa on kinkkukiusaus (tämä tulee monesti laatu-eineksenä, Kokkikartanolta tai Wotkinssilta, mutta itsetehtynä helppoa ja hyvää). Perunamuusi puikuloista, oih kun on hyvää (ja sitä kannattaa tehdä niin paljon kuin jaksaa, koska sitten herkutellaan perunarieskoilla). Ah ja valkoinen pitsa jossa on perunaa, vahvaa juustoa, kapriksia (ja ehkä herkkutatteja) pitkään jääkaappikohotetun pitsapohjan päällä on ihan tajuttoman hyvää.
Peruna on kyllä todellista ilmastoruokaa ja mahtavan monipuolista. Perunapizza on täällä aivan oma lempiherkku, se on kyllä uskomattoman hyvää.
No ne Kanarian Ryppyperunat!!
Piti Googlata, kun en tiennyt mitä ne ovat 🙂 Varmasti hyviä!
Perinteisesti imelletty vanhanajan perunalaatikko.
Imellettyä perunalaatikkoa valmistettiin perinteisesti ympäri vuoden, silloin kun leivinuuni lämmitettiin leipomista varten, siis jopa kerran viikossa. Jälkilämpö oli kuin tehty perunalaatikon kypsentämiseen.
Mitä kauemmin peruna oli varastoitu, niin sitä paremmin peruna sopi imelletyn perunalaatikon valmistamiseen. Kun keväällä otettiin simenperunat, niin samalla valittiin kesäajan perunat imellettyyn perunalaatikkoon.
Imelletyssä perunalaatikossa ei ole mitään taisteltavaa, kun imeltää imeltymisreaktioiden lämpötilassa ja imellettävään soseeseen lisätään keittovettä.
Nykyisin olen vakioinut menetelmän niin että kuorin perunat raakana ja keitän kypsiksi vähässä suolattomassa vedessä ja soseutan heti kuumina keittoveteen niin että saadaan tanakka puuromainen sose. Tarvittaessa lisään kuumaa vettä, mutta yleensä keittovesi riittää. Kuiva tönkkösose ei aina edes imelly.
Kun imelletään imeltymisreaktioiden lämpötilassa, niin siirappia, eikä muutakaan lisämakeuttamista tarvita. Vanhanajan imelletty perunalaatikko saa maun suolasta ja imeltymisestä. Perinteisesti imellettyä vanhanajan perunalaatikkoa ei mausteta, mutta jos haluaa niin voi maustaa halutuilla mausteilla. Monelle maustamatta paras.
Perinteinen vanhanajan imelletty perunaloota valmistuu yksinkertaisista raaka-aineista:
3 kg perunoita, kiinteitä tai jauhoisia tai siltä väliltä. Kaikki lajikkeet imeltyy.
Vettä, keittämiseen, tönkkömuusin notkistamiseen, ja imeltämiseen
n. 2 dl vehnäjauhoja
50-150g voita
maitoa, määrä vaihtelee aika paljon lajikkeen mukaan – jauhoiset enemmän, kiinteät vähemmän
2-3 teelusikallista suolaa
Ohje:
1. Perunat voi keittää kuorineen suolattomassa vedessä tai kuoria raakoina.
2. Kypsät perunat muussataan kuumina varovasti perunasurvimella -nuijalla- ”soseeksi” ja lisätään kuumaa vettä niin että saadaan tukeva puuromainnen sose.
TAI kuoritut perunat keitetään kypsiksi vähässä suolattomassa vedessä ja soseutetaan suoraan keittoveteen, niin että saadaan puuromainen sose. Yleensä keittovesi riittää, mutta tarvittaessa lisätään kuumaa vettä. Tämä on helpoin tapa helposti keitossa hajoaville jauhoisille perunoille ja näin minimoidaan kuorimistappiot.
3. Sose jäähdytetään erittäin huolellisesti alle 78 asteiseksi. Hyvä lämpötila on noin73 – 76 astetta. Tämä on tärkeää koska jauhot palaa 78 asteessa ja kuumemmassa. Jos lämpömittaria soseen lämpötilan mittaamiseen ei ole käytettävissä, niin silloin voi jäähdyttää ”varman päälle”. Imeltyminen hidastuu kun lämpötila laskee alle 65 asteen.
4. Lisätään n. 2dl vehnäjauhoja noin 76 asteiseksi jäähdytettyyn muussiin ja sekoitetaan. Lisätään tarvittaessa tilkka 76 asteista vettä.
5. Imeltäminen tapahtuu helposti kun 76 asteinen sosekattila laitetaan imeltymään 65-70 asteiseen uuniin 2-4 tunniksi. Uunin lämpötilaa voi seurata erillisen uunin lämpömittarin avulla.
TAI perinteisesti imeltämällä n.76 asteinen sosekattila eristetään erittäin hyvin useilla kerroksilla keittiöliinoja ja laitetaan imeltymään lämpimään paikkaan. Hyvin eristetty sose imeltyy huoneellämmössäkin keittiön pöydällä. Imeltymisaika on 2-4 tuntia. Sekoitetaan imeltymisen aikana 2-3 kertaa ja samalla imeltymisen edistymistä voi seurata maistamalla – maista joko 3 tunnissa imeltyisi tarpeeksi. Voi imeltää myös vesihauteessa, mutta se on hankalampaa ja tarpeetonta vedellä läträystä.
Ylipitkä imeltymisaika pilkkoo edelleen maltoosia ja huonontaa imeltymistulosta.
6. Imeltyneeseen soseeseen lisätään sulamaan voisuikaleita. Lisätään suola ja maitoa niin että saadaan notkea sose.
Jos haluaa, niin tässä vaiheessa voi maustaa.
7. Sose laitetaan voideltuun vuokaan. Pinnalle lisätään voinokareita. Jos halutaan, pinnalle voidaan lisätä myös korppujauhoja.
8. Sose-vuoka paistetaan aluksi kuumassa n.200 asteisessa uunissa. Kun pinta saa väriä ja sose alkaa kuplimaan, uunin lämpötila alennetaan 130-140 asteeseen niin kupliminen rauhoittuu ja näin menetellen voi paistaa lähes täysiä vuokia.
9. Paistetaan 2-3 tuntia.
Kiitos vinkeistä ja reseptistä!
[…] perunan arvostus on laskenut Suomessa hurjaa kyytiä? Minä en ja olinkin aika järkyttynyt, kun Satu Koivisto nosti esiin perunan laskevat kulutustilastot. Tämä sai minut katsomaan myös omia kulutustottumuksiani tarkemmin: syönkö perunaa 22kg […]
Kiitos että olet mukana 🙂
Silloin vahaan hyvään aikaan kun oli käytössä isot massiiviset leivinuunit, leivinuunien jälkilämpö hyödynnettiin yleisesti erilaisten laatikkoruokien ja pataruokien valmistamiseen. Saattoipa joskus jälkilämmössä kypsyä puolikas sika.
Perunalaatikkoalueilla oli yleistä että jälikilämpö hyödynnettiin myös imelletyn perunalaatikon valmistamiseen – jopa kerran viikossa, imelletty perunalaatikko oli siis yleisesti ympärivuotinen ruoka.
Varastointi parantaa perunan ominaisuuksia imelletyn perunalaatikon raaka-aineeksi. Nykyisin on torikauppiailla ja kauppojen perunalaareissa vielä loppukesästä saatavissa edellisen vuoden satoa imelletyn perunalaatikon valmistamiseen. Mitä pitempään peruna on varastoitu sitä paremmin se sopii imellettyyn perunalaatikkoon. Varsinkin perunan kestävyys liisteröitymistä vastaan paranee pitkään varastoitaessa.
Palatkaamme siis vanhaan hyvään aikaan ja alamme valmistamaan imellettyä perunalaatikkoa ympäri vuoden. Sähkölieden uuni on varsin varma imelletyn perunalaatikon imeltämiseen ja paistamiseen.
Kiitos vinkistä!
Perinteinen Kesätuuvinki
Perunatuuvinki on ollut massiivisten leivinuunien aikaan ympärivuotinen jokapäiväinen arkiruoka. tuuvinkia valmistettiin leipomispäivinä – monissa paikoissa jopa kerran viikossa – se oli siis varsin arkinen ruoka, mutta antoi viikonlopun ruokaan tiettyä arvokkuutta.
Kun isot leivinuunit korvattiin kevyemmillä sähköliesien uuneilla, niin samalla hiipui tuuvingin valmistustaito. Jostain syystä näin kävi, vaikka sähkölieden uuni on erittäin varma tuuvingin imeltämiseen.
.
.
Tuuvinkia ympäri vuoden
Hämeen tuuvinki – hiukan selitellen!
.
Kesäinen tuuvinki (Imelletty perunatuuvinki).
Grilliherkut ovat hyviä tuuvingin lisäkkeitä .
.
Tuuvingin imeltäminen ja paistaminen sähkölieden uunissa on todella helppoa. Jostain syystä tuuvingin valmistamista sähkölieden uunissa vierastetaan. Sähkölieden uunissa tuuvingin valmistusolosuhteet on äärettömän helppo optimoida. Rohkeasti tuuvinkia valmistamaan vanhaan perinteiseen tapaan ympäri vuoden.
.
Perinteiseen vanhanajan tuuvinkiin ei lisätä siirappia eikä sokeria. Maku saadaan imeltämällä.
Talven yli varastoitu peruna on parhaimmillaan kesäiseen tuuvinkiin. Grilliaterian täydennykseksi valmistettu tuuvinki kannattaakin valmistaa edellisen vuoden sadosta.
.
Yksinkertaiset tuuvingin raaka-aineet:
.
3 kg jauhoisia tai hyvin soseutuvia kiinteitä perunoita.
3 kukkupää ruokalusikallista vehnäjauhoja, tai jotain vastaavaa
niukasti keittovettä, veden määrä tulee arvioida niin että perunat voi soseuttaa koko vesimäärään, tarvittaessa kuumaa vettä voi lisätä
noin 150 g voita
1,2 litraa täysmaitoa, maidon määrä vaihtelee suuresti eri lajikkeilla
2-3 tl suolaa
Voi maustaa maun mukaan, monien mielestä maustamatta paras.
.
Näin onnistuu kesäinen tuuvinki:
.
1. Kuorinta- ja keittotppioden välttämiseksi jauhoiset hyvin pestyt perunat kuoritaan raakoina kattilaan. Arvioidaan keittoveden määrä niin että koko keittovesimäärä voi jäädä soseeseen. Keitetään kuoritut perunat kattilassa niukassa ja suolattomassa vedessä täysin kypsiksi. Survotaan perunat kattilassa suoraan keittoveteen sakeaksi soseeksi. Näin keittoveteen liuenneet tärkeät aineet tulee keittoveden mukana soseeseen ja näin vältetään suurin osa kuorinta ja keittotappioista. Tarvittaessa lisätään hiukan kuumaa vettä, mutta yleensä keittovesi riittää. Kun soseuttaminen tapahtuu mahdollisimman kuumana – lähes 100 asteisena perunan liisteröitymisriski on pienimmillään.
.
2. Tämä on tärkeää vaikka tätä ei edes yleensä mainita resepteissä ja ohjeissa:
Jäähdytetään sose huolellisesti 72-76 asteiseksi. 78 asteessa ja kuumemmassa jauhot menettää lopullisesti imeltymistehon. Kylmemmässä lisääntyy liisteröitymishekkyys ja klimppiytymisherkkyys. Jauhot sekoittuu parhaiten 72-76 asteiseen soseeseen. Jauhot voi lisätä alemmassakin lämpötilassa, mutta silloin jauhon sekoittuminen soseeseen heikkenee huomattavasti. Useiden ohjeiden mukaan sose tulee jäähdyttää käden lämpöiseksi tai vähän kädenlämpöä lämpöisemmäksi, mikä johtaa siihen että myös jauhoiset lajikkeet liisteröityy.
.
3. Lisätään jauhot ja survotaan 72-76 asteiseksi jäähdytetyn perunasoseen joukkoon. Laitetaan kansi kattilaan ja laitetaan kattila 65-70 asteiseen uuniin. Imelletään perunasosetta noin 3 tuntia. Sekoitetaan muutaman kerran imeltämisen aikana. Maistamalla voi seurata imeltymisen edistymistä. Tässä lämpötilassa imeltymisreaktiot ovat niin tehokkaita, että ylipitkä imeltymisaika saattaa heikentää oleellisesti imeltymistulosta.
.
4. Lisätään voi ohuina siivuina sulamaan soseeseen. Lisätään maitoa soseeseen niin että saadaan notkea sose. Lisätään suola. Sekoitetaan sose tasaiseksi.
Jos maustetaan, niin mausteet voi lisätä tässä vaiheessa.
Monien mielestä maustamatta paras.
.
5. Laitetaan sose voideltuun uunivuokaan. Lisätään pinnalle muutamia voinokareita.
.
6. Aloitetaan paistaminen noin 200 asteisessa uunissa. Kun tuuvingin pinta saa väriä ja tuuvinki alkaa kuplimaan, alennetaan uunin lämpötila 130-140 asteeseen, niin kupliminen rauhoittuu ja voidaan paistaa lähes täysiä vuokia. Paistetaan vielä noin 2½-3 tuntia.
.
.
Tuuvinki sopii tarjoiltavaksi myös kesäisellä grilliaterialla. Grilliherkut sopii erinomaisesti tuuvingin lisäkkeiksi.
.
Paras kesäinen tuuvinki valmistetaan yli talven varastoiduista perunoista. Perinteisesti perunakellarin kevätsiivouksen yhteydessä valittiin edellisen vuoden sadosta perhaat perunat kesäaikana valmistettavaa tuuvinkia varten.
.
Rohkeat kokeilee uusistakin perunoista.
[…] vuonna käynnistin #perunahaaste‘en, viime vuonna jaoin kaikenlaisia […]
[…] ilman muuta. Perunan kulutus laskee valitettavasti koko ajan, vaikka se olisi monesta näkökulmasta erinomaista syötävää. Terveydellisestä näkökulmasta peruna on hyvästä suolistolle, kun sen syö […]
[…] kevääseen asti. Tämä on todellinen unelmien täyttymys, sillä kuten parin vuoden takaisessa perunahaasteessani kirjoitin, peruna ansaitsisi päästä takaisin meidän kaikkien […]
[…] neljännen haasteen aika! Niin ihanaa, kuinka moni teistä on lähtenyt aiempina vuosina kanssani pelastamaan perunoita, vähentämään ruokahävikkiä ja tavoittelemaan 25 kasvista viikossa […]