Tapaan ostaa kaupasta ison pussin punajuuria ja keittää ne kerralla valmiiksi. Seuraava viikko onkin sitten oikea punajuuriviikko: yleensä syömme ainakin punajuuririsottoa, uunissa paahdettuja punajuuria ja tietenkin pikaista punajuuripastaa. Punajuuripasta on oikea supersankari: kun punajuuret ovat kypsiä, syömään pääsee runsaassa vartissa.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, tykkään tehdä pastakastikkeita, joissa kastike on olomuodoltaan sosetta. Se liimautuu, oikein tarrautuu tärkeimmän eli pastan pintaan, eivätkä lapset pääse nyppimään annoksistaan mitään epäilyttävää pois. Sosepastat ovatkin loistava keino tutustuttaa lapsia epäilyttäviin raaka-aineisiin.
Punajuuri ei kuitenkaan ole meillä varsinaisesti sellainen, vaan sitä lapset syövät oikein mielellään, eikä punajuuripasta ole poikkeus. Epäilen pastan houkuttelevaa väritystä: punajuuri värjää spagetin kauttaaltaan kauniin pinkiksi. Esikoinen nimesi punajuuripastan joskus vuosia sitten prinsessapastaksi. Halloweenviikolla syöty punajuuripasta oli puolestaan peikonaivoja. Tässäpä kaksi vaihtoehtoista myyntipuhetta perheen pienimmille!
Kun tulemme kotiin illansuussa, laitan spagetin kiehumaan, ja sillä välin teen kastikkeen. Raastan yhden valkosipulikynnen raastimen hienoimmalla terällä. Tämä herättää yleensä kysymyksiä: miksi valkosipuli pitäisi raastaa, miksei sitä voi vain hienontaa veitsellä. Toki valkosipulin voi hienontaa, mutta itse tykkään pelata varman päälle. Kun valkosipulin raastaa hienoksi, kastikkeeseen ei varmasti jää yhtään hyökkäävää valkosipulipalaa vaan kaikki valkosipuli levittyy tasaisen varmasti kaikkialle.
Kastike on helppo valmistaa sauvasekoittimella sauvasekoittimen omassa kannussa tai muussa korkeassa astiassa. Matalaa kippoa en suosittele, sen verran ärsyttävää pinkkejä punajuuriroiskeita on hangata pois seiniltä. Koska kuorin punajuuret heti keittämisen jälkeen, tässä vaiheessa voin vältellä koskemasta niihin käsin. Ongin punajuuret jääkaappirasiasta haarukalla ja tipautan suoraan kannuun. Yleensä paloittelen punajuuria veitsellä vähän pienemmäksi suoraan kannussa, jotta vältän värjäytyneen leikkuulaudan pesemisen ja jotta sauvasekoittimella olisi vähän kevyempi homma.
Sitten murustelen kannuun lähes kokonaisen paketillisen fetajuustoa, pikkuisen säästän pinnalle koristeeksi, ja lisään mausteet eli peston, sitruunamehun ja mustapippurin. Minulla on yleensä itse tehtyä pestoa pakastimessa, mutta voit toki käyttää kaupan versiota. Sitten vain surrur tasaiseksi soseeksi.
Ennen spagetin valuttamista kannattaa napata talteen noin desi keitinlientä. Jos pasta tuntuu punajuurisoseen sekoittamisen jälkeen kovin kuivalta, lisään keitinvettä loraus kerrallaan.
Lopuksi jaan punajuuripastan lautasille ja koristelen hienonnetulla mantelilla ja lopulla fetamurulla. Ja sitten vain syömään kaikkien lempiruokaa!
****
Onko punajuuripasta sinulle tuttu juttu? Niin ja tässä resepti, ole hyvä!
5 kommentit
Kiva, helppo ja kaunis ruoka! Kiitos ohjeesta. Meillä 1 ja 3 v lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla:-)
Onpa kiva kuulla, kiitos 🙂
[…] Punajuuripasta valmistuu äkkiä, kun keitetyt punajuuret odottavat valmiiksi jääkaapissa. […]
Kiitos reseptistä! Ihan taivaallisen hyvää ja tästä on tullut yksi suosikkiruokani. Teen tätä just nyt jouluruuaksikin. Itse laitan myös sipulia, enemmän valkosipulia ja jotain yrttejä ja jätän vähän purutuntuntumaa myös noihin punajuuriin. Olen päälle laittanut yleensä kevyesti paahdettuja sesaminsiemeniä koska meillä ei ollut manteleita kun ensimmäisen kerran tätä tein. Mutta siis ihanaa, en keksi kyllin hyviä ylistyssanoja!
Voi miten kiva kuulla, kiitos 🙂