Punajuuririsotto on perheemme todellisia luottoreseptejä. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka risotto on loistavaa arkiruokaa, ja punajuuririsotto on tainnut päätyä ruokalistalle risotoista useimmiten. Esikoinen on jo vuosia osannut kysellä sen perään. Onpa risotto päätynyt telkkariinkin: minua haastateltiin kerran A-Studioon ruoan kasvattamisesta, ja jutun kuvituspätkissä raastoin punajuuria ja hämmensin kattilaa hellan edessä.
Kun ostan punajuuria, ostan niitä aina ison säkin ja keitän kaikki kypsiksi saman tien. Yritän ostaa punajuuret irtomyynnistä ja valita suunnilleen yhtä suuria. Sama kuin perunoiden kanssa: samankokoiset kypsyvät yhtä aikaa.
Punajuuria ei tarvitse eikä edes kannata kuoria ennen keittämistä. Riittää, että hankaa mullat pois huolellisesti juuresharjalla ja nostaa punajuuret kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keittoaika riippuu täysin punajuurten koosta ja vuodenajasta. Hiljattain nostetut syyspunajuuret kypsyvät nopeammin kuin kuukausia säilytetyt kevätversiot. Varminta on tökätä veitsi isoimpaan punajuureen puolen tunnin keittämisen jälkeen. Jos veitsi uppoaa helposti, punajuuret ovat kypsiä. Jos ei, sitten vain jatkaa keittämistä. Kannattaa muuten laittaa kattila kiehumaan mahdollisimman kauaksi seinästä ja valita iso kattila. Näin ainakin totesin sen kerran jälkeen, kun punaiset keitinvesipisarat olivat täplittäneet koko hellan taustan ja hankasin niitä tovin pois.
Kun punajuuret ovat kypsiä, nostan ne vedestä lusikalla tai reikäkauhalla lautaselle jäähtymään. Keitinvettä en kaada viemäriin vaan säästän, sillä punajuuririsotto saa siitä täydellisen liemen. Heti kun punajuuret ovat jäähtyneet niin, etteivät näpit pala, puristelen kuoret irti käsissä, ne irtoavat silloin helposti. Jos taas punajuuret ovat ehtineet jäähtyä täysin, kuoria ei saa pirukaan irti.
Kun punajuuret odottavat jääkaapissa, punajuuririsotto valmistuu vajaassa puolessa tunnissa. Hienonnan sipulin ja varsisellerin, kuullotan niitä hetken kattilassa ja sitten lisään riisin. Kun riisi on läpikuultavaa, on aika lisätä raastetut punajuuret, sitruunamehu ja lientä. Sitten kannattaakin jo huhuilla perhe käsipesulle ja pöydän lähettyville, sillä risotto kypsyy yllättävän äkkiä ja on parhaimmillaan juuri valmistuneena. Annosten päälle tykkään ripotella aiemmin uunissa paahdettuja pähkinöitä tai siemeniä ihan vain ulkonäöllisistä syistä, mutta ilmankin toki pärjää.
Molemmat lapsemme ovat jostain syystä rakastaneet tätä ruokaa aina. Esikoinen ei ollut pienenä mikään erityisen innokas syömäri, mutta tähän ruokaan hän tykästyi, varmaan kauniin värin takia. Koska yleensä lastemme lempiruoat ovat täysin vastakkaisia, yllätys oli suuri, kun pienempikin haarukoi tätä menemään heti ensimmäisellä kerralla. Jos haluan pelata varman päälle, teen tätä.
****
Mitä sinä teet punajuurista mieluiten? Ja se resepti, se on tässä!
10 kommentit
Tuo risotto on niiiiiin hyvää! Olin unohtanut jo kokonaan mutta pitääkin ostaa punajuuria, kun seuraavan kerran menen kauppaan. 😄
Joulun suosikkini on punajuuri-aurajuustovuoka mihin ei noiden raaka-aineiden lisäksi tule muuta kuun kermaa ja mustapippuria sekä päälle korppujauhoja ja voi nokareita. Ei ole joulupöytää ilman sitä.
Ihana kuulla 🙂
Punajuuri-aurajuustovuoka on kyllä herkullista. Samoin punajuuripiirakka, johon tulee sinihomejuustoa. Voih, pitää taas ostaa punajuuria!
[…] Punajuuririsottoa toivovat perheessämme kaikki. […]
[…] on aina tykännyt merkillisen paljon punajuurista. Punajuuririsotto on yksi hänen lempiruoistaan, ja nämä sipsit hän napsisi helposti suuhunsa aivan yksin. Nämä […]
[…] Punajuuririsotto on yksi lastemme lempiruoista. […]
[…] Punajuuririsotto on yksi koko perheen lempiruoista. […]
[…] Punajuuririsottoa rakastaa koko perheemme. […]
[…] Nyt punajuuret pääsivät kiehumaan, koko kattilallinen kerralla. Niistä riittää monta ateriaa. Punajuuririsotosta kuitenkin aloitettiin, sillä jääkaapissa oli odottamassa pullollinen itse keitettyä […]
Hyvät nuo kommentit lasten tykkäämisistä (on pieniä ongelmia, josko näistä apua). Punajuuripastaa ja Punajuuririsottoa on ilmeisesti pakko kokeilla (voisikohan senkin nimetä prinsessariisiksi). Nuo punaiset ja pinkit taitavat olla prinssessojen herkkua.
Itse kaipaan parsakaalille ohjetta jolla ne saisi rapeiksi (jossain ravintolassa -ehkä Pancho Villassa – olen saanut mieleisiäni, mutten ole itse keksinyt miten…
Prinsessariisi on mainio nimi 😀 Kiitos hyvästä juttuideasta!