Ruokahävikki ja sen torjuminen innostaa itseäni kovasti. Pula-ajan kokeneet vanhempani elivät lapsuuteni kuin ruokasäännöstely ja korvikkeet saattaisivat palata hetkellä millä hyvänsä, joten meillä lapsuudenkodissani ei todellakaan heitetty mitään syömäkelpoista koskaan pois. Ja miksi olisikaan? Raaka-aineista suuri osa oli itse kasvatettuja, ison vaivan takana ja pelkkää priimaa. Kotoa perin paitsi siniharmaat silmät myös aidon kunnioituksen ruokaa kohtaan. Kirjojani ja Instagram-juttujani pidempään lukeneet tietävät, että yritän käyttää kaikesta kaiken. Maanantaina alkavan hävikkiviikon kunniaksi listasin omia keinojani, joilla ruokahävikki pysyy mahdollisimman pienenä.
Vitkutan kaupassakäyntiä viimeiseen asti
Käyn harvemmin kaupassa, sillä ruokahävikki tykkää täydestä jääkaapista. Vaikka jääkaappi tuntuisi täysin tyhjältä, sieltä saa varmasti kasaan vielä aterian tai kaksi. Hyviä jääkaapintyhjennysruokia ovat sosekeitot, joihin pystyy jauhamaan koko vihanneslaatikon sisällön, munakkaat, joihin uppoaa kaikki kypsät asiat ja eripariyrtit sekä trendikkäät bowlit, joissa kaiken epämääräisen voi yhdistellä riisin ympärille. Tällainen arjen kokkisota lisää luovuutta, ja lautaselle saattaa päätyä jotakin ihmeellisen herkullista, jota ei edes olisi ollut ajatelleeksi.
Kun leipä vaihtuu porkkanoiksi
Teen keittiössä jotain joka päivä, edes jotain pientä. Yleensä se on iltaruoka kuudelta, mutta se voi hyvin olla ilta- tai välipala. Se, mitä perinteisesti ajattelemme ilta- tai aamupalaksi, joustaa jääkaapin mukaan. Voin hyvin leikata aamupalalla pari nuutunutta porkkanaa tikuiksi ja dipata jogurttiin, joka on maustettu viimeisellä lusikalla pestokastiketta tai syödä iltapalaksi viimeiset neljä lohkoperunaa, jotka jostain syystä jäivät pellille pyörimään.
Tänään illalliseksi: buffetpöytä!
Harrastan buffaa. Jos jääkaapissa on useampi jämärasiallinen tähteitä, laitan kaiken tarjolle ja jokainen saa päättää, mitä haluaa. On ihan ok, että jokaisen lautasella on eri ruoka. Myös uudelleenbrändäys toimii. Eilisen keittokattilan pohjat harhauttavat kaikki, kun ne kannetaan kulhoissa pöytään ja tarjotaan alkuruokana.
Aterian alku on jääkaapissa
Esivalmistelen. Tämä on niin iso aihe, että kirjoitan tästä myöhemmin oman postauksensa, mutta esikoisen syntymän jälkeen havaitsin, että jos jääkaapissa oli valmiiksi kypsennettyjä kasviksia ja muita ruoan osasia, ne tulivat todennäköisemmin syötyä kuin raa’at raaka-aineet. Mikä parasta, kilpajuoksu pilaantumista päättyi, kun kasvikset valmisteli melkein heti kaupasta saapumisen jälkeen, kun ne olivat parhaimmillaan.
Heti jääkaappiin
Jäähdytän kaiken kokatun heti, mielellään kylmävesihauteessa tiskialtaassa, ja pakkaan jääkaappiin. Meillä on iso kasa läpinäkyviä lasirasioita, joissa on tiiviit muovikannet. Säästän myös tyhjentyneitä lasipurkkeja ja pulloja. Läpinäkyvästä rasiasta on helppo nähdä, mitä sisällä on, mutta sen lisäksi pidän keittiössä käden ulottuvilla maalarinteippirullaa ja tussia, jotta päivämäärän merkkaaminen purkkiin olisi mahdollisimman vaivatonta. Sen sijaan vältän viimeiseen asti pakastamasta mitään valmista ruokaa. Olen havainnut, että pakastimeen työnnetystä ruoasta tulee saman tien epäkiinnostava, ja sitten se unohtuu ja päätyy kaikkein todennäköisimmin biojätteeseen.
Katson asioita uusin silmin
Pyrin käyttämään kasvikset mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi sitruunan kuoressa on mehun lisäksi upea maku, omien porkkanoiden naateista voi surauttaa pestokastiketta ja kukkakaalin lehdet ovat aivan yhtä hyvää syötävää kuin nuputkin.
Luotan aisteihini
Toisin kuin Viimeinen käyttöpäivä, Parasta ennen -päiväys on vain suuntaa-antava ehdotus, ei ehdoton deadline. Monia asioita kuten juustoa ja maitoa voi aivan hyvin käyttää Parasta ennen -päiväyksen jälkeen, jos ne eivät tuoksu tai maistu kummalta. Lapsille en anna mitään lainkaan epäilyttävää, mutta onneksi mies toimii mielellään jätemyllynä.
******
Miten sinä estät ruokahävikkiä? Kommentoi alle, olisi kiva kuulla!
14 kommentit
Meillä hävikittömyys lähtee siitä, että suunnitellaan ruokaostokset tarkkaan valmiisiin, päivän tarkkuudella laadittuihin ruokalistoihin perustuen. Päätetään esimerkiksi tehdä kalakeitto jolloin jo kauppalistaa laadittaessa tiedetään että siitä jää porkkanoita yli, joten seuraava ruoka saa olla linssikeitto, johon loput uppoavat. Ja koska linssikeittoon tulee aurinkokuivattuja tomaatteja, tulee seuraavan ruoan olla jotain mihin loput aurinkokuivatut tomaatit saadaan käytettyä. Hävikkiä meillä tulee hyvin vähän ja ehkä eniten yllättäen yrteistä! Niistä tulee harmillisen usein käytettyä vain osa ja loput ehtii nuupahtaa ennen kuin niille keksii uutta käyttötarkoitusta.
Upeaa ketjuttamista, arvostan! Jotkut yrtit tosiaan nuupahtavat nopeasti, mutta entä jos surauttaisit ylimääräisistä yrttiöljyä? Sitä voi myös pakastaa pieninä annoksina.
Meillä hävikkiä ei oikeastaan synny ollenkaan, pari yllättäen homehtunutta tuontihedelmää vuodessa päätyy bioroskikseen. Leipä on meillä aina pakastimessa koska meidän kahden hengen taloudessa sitä kuluu niin vähän ja sieltä se jälkiuunipala sulaa nopeasti itsekseen tai paahtimessa jos leipää tekee mieli. Jos luomubanaaninippu uhkaa ylikypsyä, laitan senkin pakastimeen, sieltä sen voi laittaa smoothieen. Sosekeitot kuuluvat meillä vakio arkiruokiin, niihin saa kaiken vähänkin nuupahtaneen laitettua. Talvella meillä hedelmävalikoimiin kuuluu ainoastaan luomubanaani ja hedelmien sijaan syödään omia marjoja ja omenasosetta pakkasesta. Samoin yrtit on oman maan satoa pakastettuina tai kuivattuina. Haistan ja maistan enkä katso pakkauksien päivämääriä. Pidän jääkaapin ja kuiva-ainekaappien sisällön suht simppelinä, niin, ettei kaappien kätköihin pääse unohtumaan mitään erikoisia tahnoja tai yhden ruokakokeilun hiutalepussukoita. Ostan myös kaupasta punaisen hintalapun tuotteita jos ne tulevat tarpeeseen. Hyötykasvipuutarhassa tulee aina välillä väkisinkin hävikkiä esim. punaisia viinimarjoja on joskus pakko jättää pensaisiin linnuille kun säilönnän kapasiteetti tulee vastaan tai vanhojen omenapuiden pudokkaita on niin paljon, ettei niistä pysty tekemään kaikista sosetta. Silloin kyllä kirpaisee, mutta yritän suhtautua asiaan tulevaisuuden kompostimultana. 🙂
Kuulostaa todella hyvältä! Ja puutarhallisena voi varmasti olla itselleen armollinen 🙂 Niin meilläkin jäi osa mustaherukoista tänä vuonna pensaaseen mökillä, kun emme olleetkaan juuri niinä päivinä siellä, kun sato olisi ollut kerättävissä. No, linnut varmasti tykkäsivät 😀
Meillä mies vastaa hävikittömyydestä. Siihen kuuluu juurikin ”tyhjästä jääkaapista” aterian taikominen, suunnitelmatalous (ruuat syödään sen mukaan miten vanhenevat, ei miten haluttaisi, itse olen tässä paljon lepsumpi), luovuus ja ”riman alemmas vetäminen” (on ihan ok ja tasapainoinen ateria lapselle pilkkoa päivälliseksi kotoa löytyviä kasviksia, hedelmiä lautaselle kera kasan raejuustoa ja ruisleipäpalan, lapsi tykkää kyllä). Uhkaavasti ylikypsät banaanit pakastetaan (smoothiessa loistavia), samaten leipämme (jäkiuunileipäpalat) tulee pakastimesta (tuore leipä, mitä itse välillä leivotaan, ei muuten koskaan homehdu kun ei laita sitä muoviin ja kuivahtanut leipä on myös hyvää). Meillä ruokahävikkiä syntyy tosi vähän, eniten ärsyttää avokadot, niistä kun ei ikinä tiedä 100% varmaksi että kypsyykö ne hyviksi (onneksi mies on ”hedelmäkuiskaaja” ja osaa valita hyvin.
Hedelmäkuiskaaja 😀 Aivan mainio termi, otan tämän käyttöön! Avokadot ovat todella ärsyttäviä, niitä meilläkin menee huonoksi, kun kypsyyttä on vaikea arvioida. Monesti nappaan kauppiaalle kuvan ja olen saanut uudet tilalle.
Olen huomannut, että hävikin ehkäiseminen onnistuu paremmin, kun yksi on päävastuussa jääkaapista, meillä se tosiaan olen minä. Silloin pysyy jotenkin paremmin perillä jääkaapin sisuksista.
Meillä purkinpohjat ja juustonkannikat pääsevät joko pastaan (kaikesta saa pastan) tai paellahkoon, joka muistuttaa sisällöstä riippuen vähän paellaa tai fried ricea. Paellahkoon voi yhdistellä eri lihojakin.
Me säilytetään leipä pakastimessa ja munat jääkaapissa, näin saa hyvin estettyä niiden hävikkiä.
Uusin keksintöni on kauppareissun jälkeen kirjoittaa ruokalista jääkaapin oveen. Käyn kaupassa fiilispohjalta, koska ikinä ei tiedä mitkä kasvikset ovat parhaan ja kypsän näköisiä tai mikä liha on tarjouksessa. Kotiin tultua laitan ylös ruuat, mitä tämän reissun antimista ja kuivakaapista/pakkasesta saa, ja kokkaillaan niitä sitten päiväysten ja fiiliksen mukaisessa järjestyksessä. Näin ei mikään tuote unohdu jääkaapin perälle, eikä niin helposti tule sorruttua Woltiin 🙂
Totta, kaikesta todella saa pastan tai paellan kaltaisen.
Tuo ruokalista jääkaapin ovessa olisi hyvä idea täälläkin, pysyisi hommassa fokus 😀
Tuttuja vinkkejä täällä onkin tullut. Harrastan itsekin usein ruokaa nimeltä ”mitä kaapista löytyy”, koska luova kokki saa ruuan aikaan suunnilleen mistä vaan 🙂
Kuiva-ainekaapin sisältö on hyvä kartoittaa aika ajoin. Kerään tällöin kaikki pikku pussin jämät yhteen laatikkoon esille keittiön tasolle, niin ne tulee käytettyä, eivätkä hautaudu kaapin perälle ja jää käyttämättä.
Mitä kaapista löytyy on ihan parasta ruokaa 😀
On hyvä idea nostaa kuivakaapin pussinpohjat näkyville, siitä ne tosiaan todennäköisemmin tulevat käyttöön.
Tosi hyviä hävikkivinkkejä. Itse surautan aiemmalle aterialle kypsennetyistä kasviksista usein kookosmaidon kanssa ”curryn” pohjan. Paljon mausteita ja kanaa/quornia joukkoon ja lisukkeeksi riisiä tai perunoita. Tähän sopivat niin kurpitsat, porkkanat, bataatit, sipulit, paprikat kuin kukka-, parsa- ja ruusukaalitkin.
Toinen hyvä ja lapsellekin maistuva hävikkiruoka ovat arancinit. Risotostahan se kuuluisi tehdä, mutta koska meillä ei käytetä maitotuotteita en ole koskaan onnistunut pitämään juustotonta risottoamme kasassa. Mutta aasialaisravintoloissa aina runsaasti tarjoiltu tahmainen riisi toimii tässä hyvin. Pyydän ylijäämäriisin aina kotiin, vaikka kastikkeita ei olisikaan jäänyt kotiinviemisiksi.
Vähemmällä näpertelyllä siitä saa myös hyvän annoksen paistettua riisiä, johon myös uppoaa jääkaapin kätköistä jämä jos toinenkin.
Meilläkin kasviscurry on ahkerassa kokkauksessa – käy kurkkaamassa uusin postaukseni 🙂
Onpa hyvä idea nuo riisipallot, kiitos!
Munakkaat, rieskat ja pastat on parhaita tähteiden piilotuspaikkkoja. Pari parasta oman perheen innovaatiota on ollut sienikeiton muutos pastakastikkeeksi seuraavana päivänä sekä ylimitoitetuista lanttu- ja porkkanalaatikoista tehdyt rieskat. Lanttilaatikkorieska onkin tosi hyvää, aavistuksen makeaa ja mausteista.
Kaikenlaiset soserieskat ovat kyllä todella hyviä!