Saara Atula ja 10 kysymystä ruoasta

10 kysymystä -juttusarjani oli pidemmällä kesälomalla kuin eduskunta, mutta nyt se tekee näyttävän paluun! Saara Atula on toistunut haastateltavatoiveissa alusta asti, ja nyt hän on täällä.

Saara Atula on lääkäri ja ruokavaikuttaja, joka jakaa ruokavinkkejään Viimeistä murua myöten -blogissaan ja Instagram-tilillään. Saara muutti puolisoineen Lappiin vuosi sitten, ja luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeä osa hänen eläämäänsä, myös sisällöissä. Veikkaan, että moni Saaran seuraajista on alkanut itsekin haaveilla muutosta Lappiin.

Saara ei ole vegaani, mutta hänen ruokavinkkinsä ovat pääasiassa vegaanisia. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä etenkin vegaanisen leivonnan kanssa. Lisäksi hänen kuvansa ovat u s k o m a t t o m a n kauniita.

Ihana saada Saara sinut vieraaksi!

Miten keksit, mitä illalla syödään?

Jo kaapissa olevien raaka-aineiden perusteella. Kun tekee ja kokeilee lähes jatkuvasti uusia ruokia, kaappeihin kertyy yhtä sun toista purnukkaa ja jääkaappiin erilaisia vihanneksia, jotka ovat jääneet yli edellisistä kokkauksista. Kurkistan aina ensin jääkaappiin ja katson, mitä sieltä pitäisi seuraavaksi käyttää pois. Tyhjää jääkaappia meillä ei ole koskaan, heh. Sen jälkeen mietin, mitä ei olla vähän aikaa syöty tai mitä tekisi mieli: pastaa, perunaa, riisiä, salaattia, keittoa, pataa.

Puhelimessani ja tietokoneella on myös useita ruokaidealistoja. Kirjaan sinne ideoita, mitä pitäisi kokeilla joskus. Nämä ovat usein hieman vaativampia ideoita ja niitä kokataan silloin, kun on kunnolla aikaa.

Sesongin raaka-aine, josta hullaannut juuri nyt.

Omena tai ehkä sienet! Kaikki syksyiset raaka-aineet ovat niin hyviä.

Tärkeintä keittiössäsi?

Terävät veitset, hyvä sauvasekoitin. Hyvät keittiövälineet ylipäänsä helpottavat kokkailua ja tekevät siitä mukavaa. Toisaalta sitä on tullut kokattua niin pienissä keittiöissä pienin varustuksin vaikka mitä gourmeeta, että lopulta ei paljoakaan tarvita.

Mitä ruokaasi et kuvaisi Instaan?

En ainakaan pinkissä muovirasiassa olevaa työpaikkalounastani! Se näyttää aina pyörämatkan ajan repussa keikuttuaan melkoiselta sekamelskalta, josta ei saa mitään käsitystä enää, mitä siinä on. En myöskään kuvaisi ihan mitään perusvoileipää tai jotain täysin perusruokana pitämääni, sillä siinä ei olisi mitään inspiraatiota kellekään. Harvoin kuvaan myöskään epäonnistuneita leivonnaista. Joskus toisaalta voisin kuvata ihan vain muistuttaakseni, että ei minunkaan kakut aina kohoa hienosti.

Tämä on tosi lohdullista kuulla! Vaadimme kuvia epäonnistuneista leivonnaisista!

Aamupala vai iltapala?

Aamiainen! Olen aamuihminen. Päivä lähtee parhaiten käyntiin, kun saa aamulla hyvän kahvin ja runsaan ja herkullisen aamiaisen. Iltapalaa en välttämättä edes tarvitse, kun syömme illallisen yleensä aika myöhään. Iltapalaksi tosin usein syömme jotain herkkua, mutta ehkä se lasketaan illallisen jälkiruoaksi.

Jos pitäisi valita vain yksi marja.

Olen oikea hillafani, mutta lopulta ehkä päätyisin kuitenkin puolukkaan, sillä se sopii niin hyvin makeaan ja suolaiseen ruokaan. Ikilemppari on vispipuuro. Ruispuolukkapuuro onnistuu syysretkilläkin, kun ottaa mukaan kaurahiutaleiden sijaan ruishiutaleita ja keittää puuron metsästä kerättyjen puolukoiden kanssa.

Puolukoista teen survosta ja lisään sitä vähän kaikkiin ns. perinneruokiin, joihin sitä ei yleensä lisätä, esimerkiksi nakkikastikkeesen ja sienikeittoon. Perunan parina puolukka on loistava, ja syön sitä usein uuniperunoiden tai valkosipuliperunoiden kanssa. Puolukoilla olen korvannut granaattiomenansiemenet salaateissa tai lisännyt niitä Lähi-Idän kastikkeeseen kuivattujen karpaloiden sijaan.

Yleisin smoothieni on puolukka-banaani-inkiväärismoothie. Nopea iltajälkkäri on keksimurua, puolukoita, turkkilaista gurttia/vaniljarahkaa/vaniljajätskiä ja kinuskia. Teen myös puolukka-porkkanakakkua.

Ihania ideoita!

Vaikuttavin ruokaelämys?

Vaikuttavia ruokaelämyksiä on ollut paljon, mutta mieleenpainuvin kokonaisuus on ollut Etelä-Ranskan maaseudulla Michelin-kokin pitämä neljän päivän ruoanlaittokurssi. Ei pelkästään ne huippuhyvät ruoat vaan koko miljöö vanhassa, idyllisessä kivitalossa. Seinää pitkin kasvoi muratti, ja ympärillä oli suuri ja kaunis hyötypuutarha, josta haimme kasvikset
ja yrtit.

Mitä sinulla unohtuu jääkaapin perukoille?

Purnukoita. Varsinkin itämaiseen keittiöön kuuluu usein erilaiset kastiketahnapurkit, jotka eivät kulu kerralla. Löytyy lähes aina sitruunaruohotahnaa, currytahnaa, tahinia, majoneesia ja sinappia. En silti sanoisi, että mikään unohtuu sinne. Vaikka toisten mielestä jääkaappini näyttää sekamelskalta, ruokamuistini on niin uskomaton, että olen hyvin perillä jokaisesta purkista ja milloin ne pitää viimeistään käyttää.

Mitä teet, kun et jaksaisi kokata?

Kokkaan silti, sillä pitäähän sitä syödä. Silloin kokkaan yleensä jotakin bravuuriani, jonka tunnen niin hyvin, ettei tarvitse enempää miettiä ja johon todennäköisesti löytyy raaka-aineet jo kotoa. Esimerkiksi meksikolaista tomaattikeittoa. Jos olen yksin kotona, kokkausväsymyksen iskiessä keitän ison annoksen puuroa ja syön lisäksi leipää. Miehelleni tämä ei täytä aterian kriteereitä.

Mieleenpainuvin keittiömoka?

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, kun porasin sauvasekoittimen terän syvälle etusormeeni falafel-taikinaa tehdessä. Olin sormella poistamassa terään juuttunutta falafel-taikinaa, kun painoin vahingossa sauvasekoittimen päälle. Jouduin sitten
sormileikkaukseen, enkä kotiutumisen jälkeen enää ole uskaltanut tehdä falafeleja tai ylipäänsä koskea sauvasekoittimen terään, ellei sauvasekoitin ole varmasti irti seinästä. Varoitus siis sinullekin!

Voi kauhea! Kerroin tämän esikoiselle, ja nyt hän ei enää uskalla koskeakaan sauvasekoittimeen. Ehkä ihan hyvä!

****

Kiitos ihana Saara haastattelusta! Jos et jostain syystä seuraa Saaraa Instagramissa, tee se heti. Jutun kuvat Saaran kotialbumista.

****

Kenen haastattelun haluaisit lukea seuraavaksi? Huikkaa alla!