Saku Tuominen on esiintynyt 10 ruokakysymystä -juttusarjani toiveissa alusta asti, ja olen tosi iloinen, että hän on nyt täällä!
Saku Tuominen on tietokirjailija, luovaan ajatteluun keskittyvän Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja, luennoitsija ja kouluttaja. Ruoan saralla hän on digitaalisen ravintolaoppaan World Of Mouthin toimitusjohtaja ja on kirjoittanut neljä ruokakirjaa (Aglio & Olio, Basta, Pizze ja viimeisimpänä Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta). Lisäksi Saku on osakkaana Savoy– ja Palace-ravintoloissa.
Haastattelin Sakua edellisen kerran vuonna 2009, kun työskentelin Viinilehdessä. Juttupaikan nimi oli Viininnauttija, ja haastattelun lomassa avattiin haastateltavan valitsema viinipullo arvioitavaksi. Sakun haastattelun aikana keskusteltiin oli suomalaisesta työkulttuurista (”Suomalainen työelämä pitäisi järjestellä uudelleen. Tavoitteena olisi, että kaikki saisivat tehdä työtä miten haluaisivat ja että jokainen voisi elää tasapainoisesti ja hyvin.”), viinikulttuurin turhasta monimutkaistamisesta (”Tuottajien kanssa jutellessani olen tajunnut, etteivät adjektiivit ole olennaisia. Heidän lähestymistapansa on täysin toinen. Viini on hyvää, tai sitten se ei ole.”) ja kunnon kotiruoasta kuten makaronilaatikosta, minestronekeitosta, burgundinpadasta ja nasi gorengista (”Yksinkertaista ja selkeää. Inhoan asettelua.”).
Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta on ruokakirja, jollaisen olisin halunnut kirjoittaa itse. Siellä ei ole ainuttakaan pilkuntarkkaa reseptiä vaan ajatuksia siitä, miten hyvän ruoan äärelle pääsee, mikä ylipäätään tekee ruoasta hyvän ja miten hyvä ruoka voi olla yksinkertainen avain parempaan elämään. Syödä täytyy joka päivä, mutta silti moni tinkii kokkaamisesta. Näin Sakukin aiemmin. Sitten hän teki tietoisen valinnan kokeilla, mitä muutoksia ajallinen panostus ruoanlaittoon toisi hänen elämäänsä. Aika äkkiä kävi selväksi, että se lisäsi onnellisuutta. Jos hän aiemmin kiireessä tinki ruoanlaitosta, nykyään hän ei missään nimessä tee niin. Nimenomaan kiireessä ruoan ääreen pitää rauhoittua, ilman sitä hän tulisi hulluksi kaiken kiireen keskellä. Allekirjoitan tämän täysin.
On suuri kunnia saada sinut vieraaksi Saku.
Miten keksit, mitä teillä syödään illalla?
Kyseessä on niin keskeinen osa jokaista päiväämme, ettei tämä juurikaan vaadi pinnistelyä. Mietimme asiaa aamiaisella, joskus jopa edellisenä iltana ja päätämme suunnan osapuilleen. Jos kaapissa on jotain, mitä ei halua heittää pois, ateria rakentuu sen ympärille. Muussa tapauksessa käymme kaupassa ja ostamme sitä, mikä näyttää tuoreelta ja elinvoimaiselta.
Mitkä viisi kasvista innostavat juuri nyt?
Latva-artisokka, fenkoli, mustakaali, isolehtinen, maassa kasvanut pinaatti ja venäläinen suolakurkku.
Valmistan artisokat roomalaisittain kypsentämällä sydämet öljyssä ja valkoviinissä, joskus pannulla, joskus uunissa. Fenkolia käytän enimmäkseen raakana ja mandoliinilla siivutettuna tuomaan makua ja rakennetta salaatteihin. Pelkästä fenkolistakin saa loistavan sivuruoan: fenkoli viipaleiksi, kastikkeeksi hyvää oliiviöljyä ja sitruunaa, maku kuntoon suolalla ja mustapippurilla ja sekaan parmesaania lastuina. Pinaatti syödään meillä italialaiseen tyyliin öljyssä kuullotettuna, valkosipulinkynnellä ja chilillä maustettuna.
Tärkeintä keittiössäsi.
Kiitollisuus siitä, että saa tehdä päivittäin ruokaa hyvistä raaka-aineista hyvillä välineillä. Käytän paljon aikaa raaka-aineiden hankkimiseen. Keittiövälineistä suosikkeja ovat basicit: pari hyvää veistä ja leikkuulautaa, hyvä mandoliini ja mikroraastin, tilavat sekoituskulhot, pannut ja kattilat sekä karkeapintaiset käsineet perunoiden pesuun.
Aamupala vai iltapala?
Aamupala, koska en koskaan syö iltapalaa. Mutta jos kysymys on aamupala vai illallinen, vastaan sekä että. En koskaan tingi kummastakaan. Hyvä aamiainen on tärkeä myös arkena ja sama pätee joka ainoaan illalliseen – välinpitämätön hätiköinti ei minua innosta tippakaan.
Mihin ruokaan tarvitset reseptin?
Itse asiassa aloitan aika usein kokkaamisen lukemalla netistä tai jostain kirjasta muutaman erilaisen reseptin, joita en kuitenkaan noudata vaan teen mielummin sinne päin. Googlailen usein myös lämpötiloja ja kypsennysaikoja, jos kokeilen hieman tuntemattomampaa riistaa tai ruhonosaa.
Viisi asiaa, joita ostat aina?
Ahlmanin täysmaitoa, luomuvoita, Ahvenanmaan meijerin 12kk kypsytettyä juustoa, Wayn tai Levainin juurileipää ja Mäntymäen kanalan kananmunia.
Mitä sinulla unohtuu jääkaapin perukoille?
Samppanjaa on aina jääkaapin perukoilla, mutta se harvemmin pääsee unohtumaan. Jokin itämainen maustekastike tai hillo saattaa joskus mennä hieman pitkäksi.
Mitä teet, kun et jaksaisi kokata?
Koska kokkaaminen on minulle tapa rentoutua, jaksan lähes aina, väsyneenäkin. Tonnikala-rucolapasta ja pestopastan eri versiot syntyvät hujauksessa, jos aikaa ruoanlaittoon on tavallista vähemmän. Silloin harvoin kun en jaksa, Wolt ja thaimaalainen on kelpo yhdistelmä, samoin Forzan pizza.
Kerro joku moka keittiössä.
Vaikka moni asia ei toimi kuten kuvittelin, ajattelen, että mokia ei ole, ainoastaan oppimiskokemuksia. Mutta esimerkiksi täysjyväriisistä tehty tattirisotto ei tullut ikinä valmiiksi, vaikka kypsennysaika tuplattiin. Koko perhe muistaa yhä rapsakan suutuntuman.
Tämä on jotenkin tosi armollinen ajatus, hyvin sanottu.
Mitä haluat opetella seuraavaksi?
Ymmärtämään miksi joka viidennellä kerralla munakokkelin koostumus on liian puuromainen, vaikka yritän olla muuttamatta mitään.
****
Kiitos haastattelusta Saku! Postauksen kuvat on ottanut Sara Karlsson. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta on esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan valikoimissa. Sakun Instagram-tilin löydät täältä.
****
Kenen ruokaihmisen puoleen kääntyisin kysymyksieni kanssa seuraavaksi? Kerro alla!
10 kysymystä -sarjan edelliset osat
Samasta padasta -kirjasarjan Outi Tuomivaara
Ravitsemustieteilijä ja ruokakirjailija Tara Junker
Viimeistä murua myöten -blogin Saara Atula
1 kommentti
Tämä oli ihana tähän perjantaiaamuun. Kiitos Satu ja Saku! Sain puhtia ja lähden tästä nyt paremmin mielin ainakin fenkoli ostoksille. Rupes tekemään kamalasti mieli jyväleivän päällä ja vuohenjuustoa, ehkä myös pinaattia. Kiitollisuus todellakin!