Suppilovahverorisotto! Tällaiselle fanaattiselle risottoihmiselle se on parasta, mitä tähän aikaan vuodesta voi tehdä.
Eteläsavolaisena sienestäjänä ymmärsin suppilovahveroiden taian kunnolla vasta täällä etelässä. Täällä niitä kasvaa aivan valtavasti! Muistan kerran, kun olin jonkinlaisessa koulutuksessa Lohjalla ja tauolla vain satuin poikkeamaan lähimetsään. Yksi vilkaisu riitti, kun tajusin koko valtavan rinteen olevan mustanaan suppilovahveroita. Lapsuudenkotini maisemissa suppilovahvero-onnistuminen on ollut muihin sieniin verrattuna sangen vaatimatonta.
Suppilovahvero on kyllä kiitollinen: kun bongaat yhden, yhtäkkiä sieniä näkyykin sadoittain. Suppilovahvero ei myöskään hätkähdä pientä pakkasta, ja sitä voi kerätä vielä ensilumen alta. Tunnistaminen on helppoa, mutta silti pitää olla tarkkana: lievästi myrkyllinen rustonupikka kasvaa samoilla paikoilla suppilovahveroiden kanssa ja seassa. Merkittävin ero on, että suppilovahveron jalka on ontto, rustonupikkaan ei. Kuten aiemminkin, suosittelen sienikurssia, jos tuntuu epävarmalta.
Totuuden nimissä kerron, että näin autottomana suurimmaksi osaksi suppilovahveromme tulevat Hakaniemen torilta. Tuoreena heti syötäväksi ja kuivattuna talveksi. Suppilovahverorisotto on myös arjen turvaruokani. Jos jääkaapissa ei ole mitään enkä oikein keksi, mitä kokkaisin, suppilovahverorisottoon löytyy ainekset aina: kuivattuja sieniä ruokakomerosta, kasvisliemijauhetta maustelaatikosta, sipulia työtason purkista ja yleensä aina pala parmesaania tai jotakin muuta juustoa jääkaapista. Kun teen risoton kuivatuista suppilovahveroista, murennan sienet käsissä ja lisään kattilaan kasvisliemen mukana. Arkena kyllä vähennän parmesaanin määrää, joku roti sentään.
Jos olet tehnyt risottojani aiemmin, tiedät jo, mistä tykkään. Käytän mielelläni tavallista keltasipulia, koska se tuntuu säilyvän ikuisesti ja jota on siksi kotonamme aina. Tykkään kovasti sitruunamehusta ja lisään sitä ennemmin kuin viiniä, jota on yleensä risotto-ohjeissa. Hienoksi hakattu lehtiselleri antaa makuun upeaa syvyyttä. Kasvis jakaa mielipiteitä, mutta bongasin vinkin joskus vuosia sitten Jamie Oliverilta ja ihastuin. Teen useammin risottoa lehtisellerin kanssa kuin ilman lehtiselleriä, joka muuten säilyy loistavasti pakastimessa valmiiksi hienonnettuna.
Suppilovahverorisoton sekaan lisään mielelläni salviaa, joka jotenkin korostaa metsäistä tunnelmaa. Salvia kasvoi puutarhamökillämme tänä kesänä erityisen hyvin, ja meillä on sitä isot puskat kuivattuna ja pakastimessa.
Kolme tärkeää asiaa suppilovahverorisotosta
1. Paista sienet voissa mutta kaada ne lautaselle odottamaan, ennen kuin lisäät sipulin ja lehtisellerin.
2. Kasvisliemen lisäksi kannattaa varata tilkka kiehuvan kuumaa ylimääräistä vettä. Koskaan ei voi olla aivan varma, kuinka paljon risotto sillä kertaa nestettä kaipaa. Risoton kuuluu olla valuvaa, suorastaan märkää.
3. Risottoa ei tarvitse hämmentää koko aikaa, mutta muutama kunnon sekoitus irrottaa tärkkelystä ja tekee risotosta kermaisen.
Bonusvinkki: Ja sitten se klassikko. Kun risotto alkaa olla valmista, on aina huhuilla syöjät pöytään. Risotto ei odota syöjiään vaan päinvastoin.
****
Mitä sinä teet suppilovahveroista? Ja tässä oma lempireseptini, ole hyvä!
Lisää kokattavaa juuri nyt
Pitkään hautunut hirvipata on taivaallista.
Punajuuripastasta tykkää lapsetkin.
Näin saat lehtikaalista huippuhyvää.
8 kommentit
Mikä määrä kuivattuja sieniä vastaa 1 litraa tuoreita?
Mä laitan aina kourallisen kuivattuja 😀
Onnistui hienosti myös ohrahelmistä! 🙂
Onpa kiva kuulla! Pakko tehdä itsekin 🙂
[…] Suppilovahverorisotto on taivaallista, kun teet sen tällä reseptillä. […]
[…] on monen monta vartta syötäväksi. Itse lisään lehtiselleriä moneen ruokaan mausteen tapaan. Risottoon se tuo syvyyttä, niksi jonka joskus opin Jamie Oliverilta. Lehtiselleri on myös keskeinen […]
[…] Suppilovahverorisoton saat kasaan, kun metsästä löytyy litra sieniä. […]
[…] ihmeellisenä sienisyksynä sieniä on vain riittänyt ja riittänyt enkä enää halunnut tehdä risottoa ja sitä ainaista pastaa. Rapeaksi paistettu tortillalettu toimii varmasti, oletin. Ja niin […]