Tattirisotto oli tyttäreni ensimmäinen ajatus, kun ensimmäinen pulleajalkainen herkkutatti jäi haaviimme nuuksiolaisen kuusen alta.
Tämä on ainakin somen perusteella ollut uskomaton herkkutattivuosi. Katselin kadehtien feedini sienivirtaa, sillä omat vakiopaikkani ovat kaukana Etelä-Savossa. Sitten lasten isovanhemmat tulivat kylään, ja niin pappa kyyditsi minut ja esikoisen Oikeille Sienipaikoille.
Ja niin vain saimme kuin saimmekin sadon, josta herkuttelimme monena päivänä.
Tattirisotto on itselleni harvinaista luksusruokaa, herkkujen herkku, sillä löydän tatteja aika harvoin, etenkin herkkutatteja. Useimmiten löydän kantarelleja ja suppilovahveroita ja teen niistä kantarellirisottoa tai suppilovahverorisottoa, ja herkullisia ovat nekin. Tattirisotto on kuitenkin erityinen, sillä herkkutattien löytäminen ei ole aina helppoa. Tässä muutama vinkki.
Missä herkkutatti luuraa?
Herkkutatti viihtyy kuusikoissa ja polkujen varressa. Niitä ei kuitenkaan ole joka vuosi, ja juuri oikeaan tattiaikaan paikalle saapuminen on aina tuuripeliä. Herkkutatti on myös matojen mieleen, ja usein isot sienet ovat jo menneet parempiin suihin. Ei kuitenkaan aina! Isoimmat sienet kannattaa paloitella jo metsässä ja tarkistaa, mitä niiden sisällä on meneillään.
Takuuvarma vinkki tunnistamiseen
Herkkutatti on myös oikea kujeilija, sillä se on helppo sotkea sappitattiin. Sappitatti ei ole myrkyllinen mutta ah niin hirveän pahanmakuinen, että yksikin pieni sieni pilaa koko hyvän ruoan. Näiden kahden sienen erottaminen ei ole aina helppoa. Herkkutatin jalka on usein pullea, kun taas sappitatin on hoikempi. Silti nuori sappitatti saattaa näyttää erehdyttävästi herkkutatilta. Siksi olen ottanut tavaksi maistaa jokaista herkkutatiksi luulemaani tattia jo metsässä. Jos sieni maistuu pahalta, se on sappitatti. Jos se maistuu hyvältä, se on herkkutatti. Niin, herkkutattia voi todella voi syödä raakanakin! Katso täältä Kokit ja poti -blogin Hannelen tatticarpaccioresepti.
Ylimääräiset pakastimeen
Kun pääset kotiin, valmista sienet ruoaksi mahdollisimman pian, viimeistään seuraavana päivänä. Jos sienisaalis oli iso, paloittele sienet ja paista ne pannulla ilman öljyä tai voita ja pakasta annoksina. Kun et lisää rasvaa, sienet säilyvät pakastimessa hyvin.
Pari niksiä risottoon
Risottoa varten riittää, kun löydät muutaman hyvän tatin. Toki voit jatkaa sienimäärää muillakin sienillä, mutta itse tykkään tehdä tattirisoton vain herkkutateista, niin erityisherkku se on.
Risoton valmistaminen sujuu aika lailla niin kuin yleensäkin. Aloitan kuitenkin paistamalla ihan ensimmäiseksi sienet. Paloittele tatit, paista niistä ylimääräinen neste pois ja siirry sitten paistamaan sipulia. Jos olet niin onnekas, että löydät pikkuruisia sieniä, leikkaa niistä pitkittäin muutama sienen muotoinen sieni ja paista erikseen pannulla voissa annoksen koristeeksi.
Tärkein vinkki liittyy tarjoiluun: risotto kuuluu syödä heti, joten huhuile ruokailijat pöytään hyvissä ajoin odottamaan. Ja jos risotto uhkaa kuivua, lisää tilkka vettä. Risoton kuuluu olla valuvaa. Sitten vain nautit!
****
Mitä sinä teet mieluiten herkkutateista? Ja tässä risottoni resepti, ole hyvä!
Lisää kokattavaa juuri nyt
Omenapiirakka #somenapiirakka on monen suosikki, ehkä myös sinun?
Vihreä papu on loppukesän parsa, väitän.
3 kommentit
Instan herkkutattikuvat saa mut about säntäämään sienimetsään. Omat sieniapajat on ah niin kovin kilpaillussa Keskuspuiston alkupäässä (siis eilenkin metsäretkellä bongasin aika monta muutakin sienestäjää). Eilen suosi onni, löytyi isoja tatteja, pieniä tatteja ja kourallinen kantarelleja (mä poimin vain herkkutatteja tateista, koska oon vähän kranttu). Aiemmin viime viikolla vietin 2 tuntia vesisateessa lapsen harrastuksen aikana rämpien kaikki tattiapajani ja tulos oli nolla tattia, silloin vähän harmitti. Mutta nyt on pakkasessa aarteita ehkä kahteen risottoon ja toivottavasti lisää löytyykin. Joskus nuorempana tuli löydettyä valtava sappitattiesiintymä, joten sen jälkeen todellakin maistan jokaista poimimaani herkkutattia 😀
En tiedä tästä vuodesta (omat saaliit ei vielä kummoisia) mutta viime vuosi oli ihan mahdottoman hyvä sienivuosi. Ekat herkkutatit ja kantarellit löytyi silloin heinäkuussa ja sitten sieniä (pääosa orakkaita ja suppiksia) tuli poimittua aina marraskuuhun asti. Suppikset vaan vilisi silmissä 🙂
Oooh, nostan hattua siitä että sienestät superkilpaillussa Keskuspuistossa 😀 Omat paikkani eivät ole aivan yhtä kansoitettuja, mutta silti kaihoten mietin Etelä-Savon apajiani. Kumminkin lohdullista on, että täällä lähelläkin voi saada hyviä saaliita.
[…] Tattirisotto ja varma keino herkkutattien tunnistamiseen. […]