On uuden juttusarjani seuraavan osan aika! Tällä kertaa lähestyin keittiökysymysteni kera Teresa Välimäkeä. Teresa on valtavan monipuolinen ruoan ammattilainen: televisiostakin tuttu kokki, ruokatoimittaja, stailisti, ravintovalmentaja, ravintoloitsija ja ruokakirjailija, jonka uusi ranskalaiseen ruokaan keskittynyt LeKeittokirja ilmestyi juuri. Kirja on aivan täydellinen tähän hetkeen, kuin pieni ulkomaanmatka, josta jää pitkäksi aikaa kepeä mieli.
Teresa on viettänyt kaksi kesää lounaisranskalaisen The Happy Hamlet -majatalon keittiössä ikään kuin kesätöissä ja hurmaantunut paikallisista raaka-aineista. Aprikooseja, laventelia, latva-artisokkia, parsaa, salviaa, viikunoita, luumuja, niin torilta kuin omasta pihastakin. Paitsi raaka-aineet, myös ranskalainen ruoan rytmittämä elämäntapa tekivät Teresaan vaikutuksen ja palauttivat innostuksen kokkaamiseen. Siitä kaikesta syntyi muhkea LeKeittokirja.
Kirjan tunnelmalliset valokuvat on ottanut Hannan Soppa -blogistakin tuttu Hanna Hurtta. Lukija pääsee mukaan paitsi ruokapöytään, myös torille, laventelipelloille ja puutarhaan.
Teresa, mikä sinusta on kaikkein inspiroivin ruokamaa?
Kyllä se minulle on ehdottomasti Ranska. Jo nuorena ihailin Paul Bocusea ja katsoin hänen kokkiohjelmiaan. Rakastan nimenomaan perinteistä ranskalaista keittiötä: burgundinpataa, kukkoa viinissä, tarte tatinia… Kirjani on kunnianosoitus juuri sille yksinkertaisuudelle ja raaka-aineiden oman maun korostamiselle. Ranskassa se on helppoa. Raaka-aineet ovat niin upeita, ettei tarvitse tehdä paljon, kun niistä jo syntyy hyvää ruokaa.
Miten keksit, mitä illalla syödään?
Ihan jollain ihmeellisellä intuitiolla! Aika usein valitsen ruoan sen mukaan mitä minun tekee mieli ja minkä verran jaksan juuri silloin nähdä vaivaa. Ajatteluuni kuuluu näkemys, että täytyy kyetä syömään hyvin ja herkullisesti ilman tuntikausien uurastusta keittiössä. Lounaalla se on maksimissaan tunti, illallisella yleensä enintään puoli tuntia enemmän.
Sesongin raaka-aine, josta hullaantunut nyt.
Onko puolukka mennyt jo ohi? Sitä rakastan ja suppilovahveroita tietty! Ja kotimaisia myöhäissyksyn ja talven omenoita.
Kotimaiset omenat ovat kyllä taivaallisia, ihan omanlaisiaan! Niistä tehdyt piirakat, aaah miten hyviä. Entä missä ravintolassa käyt yhtenään?
Useimmiten käyn varmaankin Oulunkylän Capperissa, kun se on lähellä ja oikeastaan asuinalueeni lähellä AINOA oikea ravintola, heh.
Viini vai olut?
Kuohuva tai kuiva ranskalainen omenasiideri. Olutta ei koskaan.
Tärkein keittiöväline.
Hyvä veitsi. Se on ehdottomasti kokin tärkein työkalu. Hyvä veitsi on käteen sopiva ja tietenkin terävä. Tylsällä veitsellä saa aikaan vahinkoa ja myös hävikkiä. Lisäksi kokkaaminen vie paljon enemmän aikaa. Minulla on aika usein omat veitset mukana. Jos ne unohtuvat, se kyllä harmittaa.
Mihin tuttuun ruokaan tarvitset reseptin?
Kaikkeen leipomiseen, en muista edes peruspullataikinan ohjetta ulkoa!
Mitä sinulla unohtuu jääkaapin perukoille?
Hilloja… Syön niitä tosi vähän ja siksi avattu purkki saattaa unohtua pitkäksikin aikaa jääkaappiin koskemattomaksi.
Ruokaelämys jota et voi unohtaa.
Ihan ensimmäinen kerta, vuonna 2000, kun olin syömässä Monacossa Alain Ducassen Louis XV -ravintolassa kesälounasta terassilla. Siinä yhdistyi kaikki mitä hyvältä ruoalta ja palvelulta voi odottaa. Ja siellä olen syönyt elämäni parhaan jälkiruoan: mascarponesorbettia ja mehustettuja, hieman lämpimiä metsämansikoita. Ah… maku tulee vieläkin suuhun, kun vain ajattelenkin sitä!
Mitä joulupöydässäsi on aina?
Joulupöytääni kuuluu aina kylmäsavulohi-vuohenjuustotartar. Lapsetkin vaativat sitä joka joulu!
****
Iso kiitos Teresa haastattelusta! Seuraa Teresaa Instagramissa, jos et sitä vielä tee. LeKeittokirjan pääset puolestaan tilaamaan esimerkiksi täältä. Teresan kuvan on ottanut Hanna Hurtta. Muut kuvat ovat Teresan kotialbumista, ja ne on otettu Happy Hamletissa.
****
Kenen haastattelun haluaisit lukea seuraavaksi? Huikkaa alla!
Lue myös sarjan edelliset osat
Hanna Gullichsen kertoo esimerkiksi, mitä kaksoset tekevät keittiössä
Chocochilin Elina Innanen paljastaa, mitä syö iltapalaksi ja mitä unohtaa jääkaappiin
1 kommentti
[…] Teresa Välimäki […]