Uusi vuosi ja neljännen haasteen aika! Niin ihanaa, kuinka moni teistä on lähtenyt aiempina vuosina kanssani pelastamaan perunoita, vähentämään ruokahävikkiä ja tavoittelemaan 25 kasvista viikossa <3
Tapani mukaan kyselin teiltä Instagramissa, mihin haluaisitte minun paneutuvan tänä vuonna. Kiitos taas kaikille vastauksista! Tänä vuonna vastauksissa korostuivat vegaanisuus, ympäristölle hyvä ruoka ja toki myös edullisuus, kun ruoan hinnannousu mietityttää monia. Tässä muutama esimerkki toiveista:
”Planetaarinen ruokavalio.”
”Perusruokien tuunausta vegaanisemmaksi vaikkei kokonaisuus olisi ihan täysin vege.”
”Vegaaninen leivonta.”
”Kasvisruoka.”
”Ympäristöystävällinen ruoka.”
”Maistuva kasvisruoka.”
”Vegaanisuus! Kokeileva, herkutteleva, ei ehdoton.”
”Ilmastoystävällinen ja luontokatoa vähentävä ruokailu.”
Ja niiden edelleen.
Ilmastolle ystävällisen ruokavalion kaava on periaatteessa hyvin helppo. Enemmän kasviksia, vähän eläinperäisiä tuotteita. Planetaariseen ruokavalioon mahtuu vain 100 grammaa punaista lihaa, 2 kananmunaa ja 200 grammaa kalaa viikossa, kun taas palkokasvien määrä pitäisi nostaa 75 grammaan ja täysjyväviljojen määrä yli 200 grammaan päivässä. Olennaista on, että ympäristön kannalta tarkasteltuna eläinperäisiä tuotteita voi syödä edelleen, mutta selkeästi vähemmän.
Luin lomalla Bon Appétit -lehden jutun ”uudesta, nousevasta ilmiöistä” nimeltään social omnivore, sosiaalinen kaikkiruokaisuus. Juttua varten oli haastateltu kasvissyöjiä ja vegaaneja, jotka laittoivat kotona vain kasvis/vegaaniruokaa mutta jotka sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi ravintoloissa tai vanhemmillaan vieraillessaan, söivät mitä halusivat, myös lihaa. Minusta tämä oli jotenkin todella lohdullinen ajatus. Emme tarvitse täydellisiä vegaaneja vaan enemmän niitä, jotka enimmäkseen syövät kasvista.
Oma kasvishistoriani on pitkä. Ryhdyin kasvissyöjäksi lukiossa, joka ei toden totta ollut kotiseudullani tavallista. Isäni kalasti itse lähijärvestämme haukia, lahnoja ja muikkuja, joten kala kuului aina kotona ruokavaliooni, mutta muuten yritin selviytyä pikkupaikkakunnan kauppojen rajallisella vegevalikoimalla. Se tarkoitti lähinnä soijarouhetta, eikä siinä mitään, siitähän saa erinomaista ruokaa. Lähikaupungin turkkilaisesta marketista hamstrasin kikherneitä, papuja, linssejä ja muuta eksoottista. Oi niitä aikoja! Äitini oli ihmeissään, kun joulukinkku ei enää kelvannutkaan.
Kului 15 vuotta lihattomasti, kunnes kävi ensimmäisen kerran niin, että työillalliselle mennessäni olin unohtanut ilmoittaa järjestäjälle ruokavalioni. Sain eteeni tuntikausia valmistellun, lähitilalla kasvaneesta karitsasta valmistetun annoksen, enkä kerta kaikkiaan kehdannut jättää sitä syömättä. Oli herkullista. Tästä illallisesta alkoi osittainen paluuni lihansyönnin maailmaan.
Nykyäänkin syön mieluiten kasvista, mutta en ole ehdoton. Kotona laittamani ruoka on suurimmaksi osaksi vegaanista, mutta aina välillä ilahdutan kuopustamme pelastamalla kaupasta hävikkilihaa ja tekemällä siitä lihapullapastaa. (Jostain syystä tämä päiväkodissakin kasvisruokaa syövä lapsi rakastaa lihapullia tomaattikastikkeessa.) Rakastan juustoja, mutta olen vähentänyt niiden käyttämistä viimeiset pari vuotta ruoanlaitossa ja säästänyt juustot suurimmaksi osaksi herkutteluun. Kalaa syömme aina välillä, voisimme syödä useamminkin. Kaiken ruoan perusta on kuitenkin satokauden kasvis, jota kylvän sinne ja tänne. Kasvisruokaa suosimalla voi helposti säästää rahaakin, kun tekee fiksuja valintoja.
Joten: olkoon tämän vuoden haaste täälläkin vegaanihaaste. Sellainenhan on menossa nyt tammikuussa valtakunnallisesti jo yhdennettätoista (!!) kertaa, mutta tähän voi tietenkin osallistua koska tahansa vuotta, miten pienimuotoisesti tahansa, millä ruokavaliotaustalla tahansa. Kokeile kahvin kanssa vaikka mantelimaitoa, sekoita uunipotuille skagendippi tofusta, hylkää pestosta juusto ja surauta sen sijaan basilikatahnaa, unohda suklaakakusta kananmunat.
Kokkikoulun, harjoitteluiden ja kaikenlaisten omien kokeiluiden myötä minulla on myös jaettavaksi kaikenlaisia vegaaniniksejä, jotka saavat sukkasi pyörimään, lupaan! Viimeisen vuoden ajan olen innostunut etenkin vegaanisesta leivonnasta.
Saanko sut mukaani?
Aloita vaikka näistä resepteistä
Tofupullat valmistuvat helposti vain parista raaka-aineesta, maagista!
Hernepestopastasta on tullut tosi monen luottoresepti, ehkä sinunkin?
Papupadan resepti sisältää niksin, jolla voit välttää pallomahan.
1 kommentti
Kasvipainotteisena sekasyöjänä (lihan ja maitotuotteiden osuus ruokavaliosta laskee vuosi vuodelta, kokonaan luopua en aio, mieluummin vähemmän ja harvemmin ja laadukkaampaa ja eettisemmin kasvatettua) toivoisin reseptiikkaa, jossa vegaani/kasvisruoka ei tarkoita eineksien tai teollisesti käsiteltyjen raaka-aineiden käyttöä (esim härkis-tyyppiset ratkaisut ja kasvi”kermat” jne). Kun en eineksiä/puolivalmisteita käytä muussakaan ruuanlaitossa, ei tunnu mielekkäältä kasvipainotuksen myötä niitä alkaa käyttämään (pavut, herneet, linssit on ahkerassa käytössä ihan omina itsenään). Tällä sinun tontillasi monia kivoja nämä mieltymykset täyttäviä reseptejä onkin jo vuosien mittaan tullut (kiitos!), tosin uppiniskaisena kaura”maidon” (ja vastaavien korvikkeiden) välttäjänä (no, lapseni on myös kaura-allergikko :)) saatan resepteissä sellaiset lehmänmaitotuotteella korvata (toinen lapsen allergia on kananmuna ja sitä myötä moni vegaani(leivonta)resepti onkin tullut testattua — esim. vegaaninen pikeeri, marengit ja majoneesi aquafabasta onnistuvat mainiosti ja eivät maussa munapohjaisille häviä).