Herukkamehu on parasta mitä janoonsa voi kulauttaa juuri nyt. Herukat kypsyivät tänäkin vuonna siirtolapuutarhamökillämme aivan yllättäen, ja vaikka kuinka napsimme niitä lasten kanssa suoraan puskista ja syötimme mökkivieraille, erityisesti valkoherukkapuska notkui marjaterttujen painosta. Siispä herukkamehua tekemään!
Valkoherukka on osoittautunut yhdeksi lempiherukoistani. Pensaalle ei tehdä mitään, ja silti sen sato on ylitsepursuava joka vuosi. Kätevää on myös se, etteivät rastaat yleensä hoksaa marjojen kypsymistä eli meille jää enemmän, toisin kuin punaherukoita, jotka tuntuvat katoavan parempiin suihin aina puoliraakoina. Rakastan myös musta- ja viherherukoita, joista erityisesti jälkimmäiset syömme puskista ihan sellaisenaan, ensimmäisestä rakastan tehdä erityisesti vispipuuroa.
Vaikka olen hilloajatyyppiä, ylimääräiset herukat säilön muuten. Tässä oma tapani vapaasti kopioitavaksi. Tykkään säilöä herukat näin, sillä pakastimeen mahtuu näin enemmän, ja samalla saa herukkamehua helteellä juotavaksi. Tapa sopii, jos herukoita on hillitysti. Valkoherukoiden lisäksi olen säilönyt tällä tavalla myös punaherukoita, jos niitä linnuilta jää. Jos marjoja on paljon, herukkamehu kannattaa tehdä höyryttämällä mehumaijalla. Tässä helppo ohje, johon et edes tarvitse varsinaista reseptiä!
Mitä pulleampi, sitä parempi
Kerään herukat vasta kun ne ovat hyvin kypsiä ja pulleita. Kerään marjat ilman roskia eli otan rangat jo kerätessä pois. Maailman paras marja-astia on kahvallinen kilon turkkilainen jogurttitonkka.
Ensin sileää sosetta
Kaadan marjat pienissä erissä lävikköön ja huuhtaisen ne nopeasti. Sitten paseeraan marjat: painelen marjoja lävikössä kulhon päällä niin, että saan soseen erikseen. Ei haittaa, vaikka osa marjoista jää kokonaiseksi, niistä tulee hyvää makua mehuun. Soseen pussitan ja pakastan ihan sellaisenaan. Minulla ei ole pakastusrasioita, vaan yleensä pakastan soseen suljettaviin pakastuspusseihin. Soseen saa pussitettua kätevästi, kun laittaa pussin kannun sisälle, jolloin pussin suu pysyy auki eikä löpsähdä. Sosetta sujautan talven mittaan esimerkiksi smoothieihin ja drinkkeihin.
Sitten mäskit kattilaan
Siivilän mäskin kaadan isoon kattilaan herukkamehua varten. Lisään vettä niin, että sitä tulee muutaman sentin enemmän kuin mitä herukoita on. Vettä ei siis tarvitse lisätä ylenpalttisesti, mutta jonkin verran sitä toki tarvitaan. Yleensä en lisää mausteita, sillä tykkään kovasti herukoiden omasta mausta, johon kuorten karvaus tuo ihanan lisän. Keitän herukkamäskiä noin vartin, niin että se kuohuu kunnolla. Kattilan vierestä ei kannata poistua, sillä se kiehuu helposti yli.
Keittämisen jälkeen siivilöin mehusta mäskin pois toisen kattilan päällä. Kuumennan mehun vielä ja maustan sokerilla aika kevyesti mutta kuitenkin niin, että valmis mehu on tiivistettä, johon lisätään vettä. Hyvä suhde on noin litra mehua ja kaksi desiä sokeria. Tällä sokerimäärällä mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa. Jos haluan säilyttää mehun kauemmin, pakastan sen pienissä pulloissa ja käytän talven mittaan. Ihan parasta on kuitenkin hörppiä herukkamehu puutarhamökillä, mielellään jalallisesta lasista.
Itse en valitettavasti pysty syömään herukoiden kuoria, mutta jos sinä et kärsi samasta vaivasta, voit lisätä kuoret esimerkiksi puuroon.
*****
Onko sinulla herukoita säilöttäväksi vai syötkö marjat suoraan pensaista?