Kaura-omenapaistos on usein esikoisen suusta kuultu toive loppukesästä myöhään syksyyn. Sen sesonki alkaa samana iltana, kun raahaamme ensimmäisen omenapudokaspussin mökiltä kotiin. Puutarhamökillämme kasvaa viisi omenapuuta, jotka pudottelevat hedelmiään vähän kerrallaan heti koulujen alusta asti. Pudokkaita ei missään nimessä saa jättää maahan, ne houkuttelevat kaikenlaisia epätoivottuja eliöitä mökkitontille, mutta monien mökkinaapurien tapaan emme myöskään halua heittää niitä pois. Kahvoistaan venyneitä sinisiä muovipusseja raahaavat vähän hikiset mökkeilijät ovatkin tuttu näky metrossa koko syksyn.
Kaura-omenapaistos imaisee sisäänsä ison kasan pudokkaita. Se valmistuu nopeasti uunivalmiiksi eikä mitään erikoisvälineitä tarvita, joten lapsetkin voi ja kannattaa osallistaa. Varsinkin päällyksen kauramurun valmistaminen on homma, jonka voi hyvin antaa pienenkin lapsen tehtäväksi. Kolmevuotiaamme rutistelee aivan sujuvasti kaurahiutaleita ja voita sekaisin. Itse joudun tosin laittamaan silmät kiinni, sen verran sotkuista homma on.
Omenat leikataan koosta riippuen neljään, kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja siemenet ja siemenkodat poistetaan. Sitten lohkot levitetään uunivuokaan, perään kaadetaan pikkuisen sokeria ja seosta pöyhitään niin, että sokeri levittyy tasaisesti.
Itse tykkään esipaistaa omenoita ilman päällystä vartin verran, sillä minusta vähän muhjaantuneet omenat maistuvat hurmaavilta. Jos taas pidät enemmän napakoista omenalohkoista, unohda esipaistaminen ja ripottele kauramuru suoraan raakojen lohkojen päälle. Itse tykkään paistaa kaura-omenapaistosta muruseoksen lisäämisen jälkeen puolisen tuntia, jotta kaurakerroksesta tulee varmasti rapea, mutta tarkkaile paistumista omassa uunissasi.
Päällyksen kauramuru kannattaa tehdä käsin. Jos unohdit ottaa voin huoneenlämpöön, ei hätää, leikkaa se kuutioiksi ja se kyllä pehmenee lämpimissä käsissä pian. Kanelin sijaan olen joskus maustanut murun kardemummalla.
Valmis kaura-omenapaistos saa hetken hengähtää hellalla, mutta sen voi hyvin syödä lämpimänä. Huoneenlämpöinen on itsestäni parasta. Jäätelö on klassinen seuralainen, mutta itse sekoitan juhlatilanteissa turkkilaisesta jogurtista, tomusokerista ja vaniljajauheesta kastikkeen, joka näkyy kuvassakin. Useimmiten meillä kuitenkin syödään kaura-omenapaistos arkisemmin iltapalana: kulhoon maustamatonta jogurttia ja päälle kaura-omenapaistosta ikään kuin myslin tapaan.
Paistos on parhaimmillaan samana päivänä, ja kannustan ehdottomasti tuhoamaan sen kerralla, mutta kyllä loput voi hyvin pakata jääkaappiin ja syödä seuraavana päivänäkin. Joskus paistos on unohtunut hellalle, mutta sitten se on kadonnut yön aikana parempiin suihin.
Onko kaura-omenapaistos sinulle erityis- vai arkiherkku? Kommentoi alle, olisi kiva kuulla!
PS. Joko teit omenapiirakkaa #somenapiirakkaa? Aika moni on jo tehnyt, ja Iltalehti teki jutun 😀
2 kommentit
Testasin viikonloppuna kauraomenapaistosta uunittomalla mökillä kaasugrississä, hyvin toimi!
Laakeaan vuokaan omenat/luumut pohjalle lohkoina, ripottelin päälle kanelia.
Sulatin voita (~100g), johon sekoitin kaurahiutaleita(~2dl), fariinisokeria(~1dl), kanelia ja hitunen vaniljajauhetta.
Kauramössö omenalohkojen päälle. Pinnalle muutama ohut voinokare. Noin 30min grillissä yläritilällä puoliteholla + jälkilämpö.
T. ”uuniton mökktestailija”
Hyvä idea tehdä grillissä! Oli varmasti todella herkullista 🙂