Edellisen omistajan laittama maa-artisokka kasvaa siirtolapuutarhamökillämme täysin holtittomasti. Se on kasvanut kiinni luumupuuhumme, ja näyttää lähestyvän raparperia. Mökkinaapurin juhannusvieras löi pusikkoon kesän alussa sulkapallon, eikä sitä ole löytynyt vieläkään.
Maa-artisokan pitelemätön kasvu ei suoranaisesti ainakaan vielä haittaa, sillä mukulat ovat uskomattoman hyviä ja muhkean isokokoisia verrattuna kaupassa myytäviin. Silti emme omin voimin saa tuhottua kuin pienen suikaleen sadosta ja jakelemme mukuloita kaikille niitä huoliville.
Maa-artisokka on ihanaa mutta sen valmistaminen hirveää, sillä moniuloitteisten mukuloiden kuoriminen on h i d a s t a. Aiemmin kuorin ja ihmettelin, mutta sitten onnekseni osuin erään kerran töiden takia keittiömestari ja ravintoloitsija Pekka Terävän isännöimälle lounaalle, jossa tarjottiin monella tavalla laitettua artisokkaa, muun muassa kuorineen uunissa paahdettuna. Mikä mullistava oivallus! Maa-artisokkaa ei olekaan pakko kuoria. Lisäksi sen voi myös paahtaa uunissa, mistä tämmöinen paahtajanainen tulee melkoisen onnelliseksi.
Sittemmin olen rentoutunut entisestään. Nykyään nimittäin myös soseutan maa-artisokat kuorineen. Soseesta ei tietenkään tule yhtä kauniin valkoista kuin kuorituista, mutta monessa ruokalajissa se ei haittaa alkuunkaan. Risotto on yksi suosikeistani, sen ohjeen tulen julkaisemaan täällä myöhemmin, joten pysy kuulolla! Teen usein myös rieskoja, niitä samantyyppisiä kuin kesäkurpitsarieskat, ja pastaa. Keittokin on taivaallista ja minusta oikein nättiä.
Sosetta varten maa-artisokkien pitää tietenkin olla hyvin puhtaita. Yleensä laitan ne likoamaan veteen joksikin aikaa, ja sitten hankaan ne juuresharjalla puhtaiksi. Pahimmat ulokkeet leikkaan irti ja pesen sellaisenaan, niiden pieniin väleihin on vaikea päästä harjalla. Keitän soseen mahdollisimman vähässä vedessä, soseutan, siivilöin isoimmat kuorenpalat ja pakkaan soseen jääkaappiin, jos tiedän käyttäväni sen muutaman päivän sisällä. Sitä voi myös pakastaa pieninä annoksina.
Kerran tein töiden jälkeen pikaruokaamme linssikastiketta, johon yleensä kippaan purkillisen kookosmaitoa, mutta sitä ei ollutkaan ruokakomerossamme. Hetken ihmettelin, mitä tehdä, kun hoksasin jääkaapista maa-artisokkasoseen jämät. Kippasin rasian pohjat pannulle, ja yllättäen se oli mainio ratkaisu. Kastikkeesta tuli pehmeää, täyteläistä ja jotenkin kermaista ilman, että siinä oli lainkaan kermaa. Tämä kokeilu jäi pysyvästi listalle, ja suosittelen sitä sinullekin.
****
Kuoritko sinä maa-artisokat ja onko sinulla siihen jotakin oikopolkua? Vinkkaa omat konstisi alla! Niin ja se linssikastikkeeni ohje, ole hyvä, jos haluat kokeilla ihmeellistä maa-artisokkasosetta tässä muodossa.
6 kommentit
Minä en jäänyt pohtimaan kuin yhtä asiaa. Kenellähän kohtuullisen lähellä asuvalla tutulla kasvaisi maa-artisokkaa niin että sitä saisi muutettua meidän kasvimaahan ja millaisen ja kuinka syvän mullan se vaatii (kun meillä on vähän köyhä kasvimaa ja kallio aika pinnassa). Eli suomeksi: mäkin haluun!
Tule hakemaan meiltä, saat yllin kyllin mukuloita 😀
Kuoriminen on mielestäni nopeampaa ja vähemmän vettä kuluttavaa kuin mullan hankaaminen ja liottaminen. Kuorin tosin perunat ja porkkanatkin, aina.
On ollut hauska huomata, miten Perhossa käytetään juurekset tosi usein kuorineen 🙂
Keitän maa-artisokat kuorineen kuin perunat. Kun ne ovat kypsiä ja hieman jäähtyneet, puristelen kuoresta liki valmiin soseen. Sain vinkin jostain, en muista tarkempaa alkuperää.
Tosi hyvä vinkki tämä, kiitos!