”Nokkosletut, äitiiiiii, tekisitkö niitä”, esikoinen ilahtui, kun havaitsi puutarhamökkimme takana rehottavan nokkospuskan. No ilman muuta, kun lettujen päämateriaaliakaan ei tarvitse poistua hakemaan omaa pihaa kauempaa!
Nokkoset ovat villiyrteistä ehdottomia suosikkejani. Niillä voi korvata pinaatin, ja mikä parasta, minusta ne jopa maistuvat paremmalle kuin pinaatti. Siksi omistin nokkoselle kokonaisen luvun kakkoskirjassani: nokkospestoa, nokkos-sitruunapastaa, nokkos-fetapiirakkaa. Oi mitä herkkuja.
Nokkonen on parhaimmillaan heti keväällä pienenä, alle parikymmensenttisenä. Isompiakin nokkosia voi syödä ennen kuin kasvi kukkii, mutta silloin lehdet pitää riipiä irti varsistaan, jotka muuttuvat koviksi ja joita ei voi syödä. Ahkerasti nokkospuskaa saksimalla sopivankokoisia varsia kasvaa kuitenkin syötäväksi koko kesän. Tämä sopii mainiosti näille puutarhapuskille, ja nokkoslettuja saa koko kesän!
Kerään nokkoset mieluiten nahkahanskat käsissä, koska polte tunkeutuu jossain vaiheessa ohuiden muovihanskojen läpi. Otan vain pienimmät yksilöt, ne joiden varret ovat vielä pehmeät, sillä nekin voi syödä. Jos lähden oman pihan ulkopuolelle, vältän teiden varsia ja koirien pissapaikkoja. Kompostin vierestä nokkosta ei saa kerätä, sillä se kerää hyvämultaisesta maasta itseensä nitraattia. Samasta syystä nokkosta ei kannata syödä ylettömästi eikä joka päivä, edes toukokuussa.
Kotona huuhtelen nokkoset lävikössä ja sitten ryöppään ne nopeasti eli upotan minuutiksi tai pariksi kiehuvaan veteen. Ryöpätyt nokkoset valutan lävikössä, huuhtaisen kylmällä vedellä ja puristan kevyesti kuivaksi. Nopea ryöppäys säilyttää kauniin vihreän värin, ja sen ansiosta poltinkarvat eivät enää polta. Ryöpätyt nokkoset voi valmistaa heti ruoaksi tai pakastaa annoksina. Jääkaapissa ryöpätty nokkonen säilyy pari päivää.
Aiemmin tein nokkoslettutaikinan kierrevatkaimella taikinakulhoon, mutta sitten keksin paljon kätevämmän tavan. Nykyisin lastaan kaikki aineet korkeaan kapeaan kannuun ja surruuttelen tasaiseksi taikinaksi sauvasekoittimella. Näin nokkosta ei tarvitse hienontaa erikseen leikkuulaudalla, vaan homma hoituu sauvasekoittimella ja taikinan väristä tulee kauniimpi. Myöskään taikinan turpoamista ei tarvitse odotella: sauvasekoitin hoitaa jauhopaakut ja paistamaan pääsee saman tien. Lisäksi kannusta on huomattavasti helpompi kaataa taikinaa pannulle kuin annostella kauhasta.
Nokkosletut syödään meillä yleensä puolukoiden tai raastetun parmesaanijuuston kanssa, mutta tällä kertaa paistoin pannulla seuraksi äkkiä oman kasvatuslaatikon parsoja. Omavaraisuussaste oli jo aika korkea, kun saksin pinnalle vielä oman mökin ruohosipulia. Oi ja voi.
****
Mitä sinä teet nokkosista? Ja tässä oma nokkoslettureseptini, ole hyvä!
5 kommentit
Moi! Kuinka paljon laittaisit kuivattuja nokkosia? Ne kun on jonkin verran pienentyneet kuivatessa.
Moikka! Ehkä noin desin…? Sillä voisin ainakin aloittaa kokeilut 🙂
[…] Sekoita kaikki ainekset yhteen ja anna turvota hetki. Paista pannulla lettuja ja tarjoa puolukkasurvoksen kera. Itse luin nyt vinkin, että nokkosen pilkkomisen sijaan kannattaa panna ne suurina taikinaan ja vetää koko homma sauvasekoittimella tasaiseksi. Toimi ja oli nopeaa, vinkin antoi Satu Koivisto blogissaan. […]
Mahtava idea taikinan tekemiseen 👏👍❤️ Onnistui tosi hyvin ja oli nopea valmistaa. Onneksi osuin sivullesi.
Iso kiitos ideasta😊
Kiitos hyvästä reseptistä. Tein lettuja ekaa kertaa ja onnistuivat hyvin👍🤓.