Parsa on elämässäni kevään synonyymi. Se huutaa, että loputtoman pitkä pimeys on ohitse ja että ihan pian voi luopua sadan denierin sukkahousuista ja työntää varpaansa varvastossuihin. Keväthuumassa sitä sortuu vähän liian aikaisin. Vaikka tietenkin olisi viisainta odottaa lähiseutujen parsaa, sitä menee ja ostaa ensimmäisen italialaisen nipun, jonka sattuu näkemään, kun ei malta odottaa enää minuuttiakaan.
Olen jo vuosia kypsentänyt parsani uunissa. Riittävän mieto lämpötila, 175 astetta, takaa, että parsa pysyy yhtä mehevänä kuin keitettäessä mutta sen hienostuneesta mausta ei valu mitään viemäriin keitinveden mukana. Vuosien kokemus on osoittanut, että omassa uunissani sopiva kypsennysaika on 12 minuuttia. Täsmällisyys oikein naurattaa, sillä teen todella harvoja asioita keittiössä kelloa näin tarkasti vahdaten. Parsa, tuo herkkäsielu, vaatii erityishuomiota.
Parsa oikeastaan pitäisi syödä heti poimimisen jälkeen. Siksi en hilloa sitä jääkaappiin odottelemaan vaan yritän valmistaa mahdollisimman äkkiä. Huuhtaisen parsat (myös nupuissa saattaa olla hiekkaa!) ja napsauttelen kuivat tyvet pois. Tyvet kerään muovipussiin ja työnnän pakastimeen odottamaan sitä, että niitä on tarpeeksi lientä varten.
Parsan kuoriminen jakaa ihmiset. Valkoinen parsa on kuituisa ja pakko kuoria, mutta monet kuorivat myös vihreän parsan nupusta tyveen asti. Itse en kuori. Kunhan tyvestä napsauttaa riittävän ison pätkän pois eikä parsaa kypsennä yli, kuori ei haittaa.
Tänä keväänä tein ensimmäisten parsojen seuraksi ruskistettua voita. Se oli jälkikasvusta niin herkullista, että parsaa äänekkäästi inhoava esikoinen hieroi tyytyväisenä parsapalojaan voilätäköihin ja kuopus yritti hörpätä kulhosta heti kun selkäni käänsin. Muista kattaa pöytään hyvää (hapanjuuri)leipää. Sillä on mukava metsästää viimeiset voipisarat lautasilta parempiin suihin.
Parsan parhaat kaverit
- Ruskistettu voi. Kurkkaa ruskistetun voin superhelppo ohje ja ihastu.
- Lämpimien parsojen pinnalle raastettu parmesaani. Mielellään raastettu niin hienolla terällä, että juusto sulaa sopivasti.
- Uppomunat. Tähänkin on olemassa oikopolku – et tarvitse isoa kattilaa ja vesipyörteitä.
- Hollandaise. Klassisista klassisin pari, jota kyllä teen kovin harvoin kotona.
- Pannulla paistetut leivänmurut. Runsaasti valkosipulia, öljyä, murusteltua (hapanjuuri)leipää, suolaa ja pippuria.
Ja tässä vielä se parsan täydellinen kypsennysohje, ole hyvä.
Lisää parsaa
Parsarisotto on kevään ihanin herkku.