Oletko sinäkin veriappelsiineihin niin koukussa, että kauden loppuminen jo hirvittää, vaikka onhan siihen onneksi vielä vaikka kuinka kauan aikaa? Ratkaisu on tietenkin veriappelsiinihillo!
Olen hilloihmisiä. Kesällä keitän vähintään mansikkahilloa, syksyllä omenahilloa. Nyt alkuvuodesta hellallamme porisee veriappelsiinihillo, rakastanhan veriappelsiineja kovin kovin paljon. Kannustan tietenkin kaikkia syömään veriappelsiineja tuoreena ja sellaisenaan joka päivä ylettömän paljon koko alkuvuoden ajan, mutta jotta kausi jatkuisi kauden jälkeenkin, hillo on loistava keino.
Veriappelsiinihilloni ei ole marmeladia, vaikka hillosokerin ansiosta se pysyykin mainiosti leivän päällä. Sitä voi kuitenkin hyvin syödä jogurtin kanssa tai levittää täytekakun sisään. Joskus syön sitä lusikalla suoraan purkista. Kerran jäin kiinni. ”Äiti, mitä sinä teet”, huudahti esikoinen. ”Laitoit hilloa isolla lusikalla suuhun! Onko sinusta tullut isi?”
Veriappelsiinihilloa varten tarvitaan kilo veriappelsiineja. Laitan hilloon kahden appelsiinin raastetut kuoret, minkä vuoksi ostan appelsiinit mieluiten luomuna. Pesen appelsiinit huolellisesti ja raastan sitten kuoren Microplanellani hienoksi raasteeksi kuoren valkoista osaa parhaani mukaan vältellen.
Sitten kuorin veriappelsiinit ihan tavallisesti käsin ja paloittelen lohkot kattilaan, kattilan päällä ja keittiösaksilla tietenkin, ettei pisaraakaan kallisarvoista mehua menisi hukkaan. Mausteeksi lisään ihan pikkuisen raastettua inkivääriä. Veriappelsiinien siemenet yritän poimia pois, kun sellaisia huomaan.
Lisään kattilaan tilkan vettä ja sitten vain kuumennan veriappelsiinipaloja niin, että ne alkavat hajota. Tuoksu on ihana. Lisään hillosokerin koko ajan sekoittaen, ja sitten keitän hilloa puolisen tuntia, kunnes se ei ole enää aivan juoksevaa. Jos haluat löysempää, keitä vähemmän. Jos taas haluat marmeladimaista, keitä enemmän.
Hillon kiehuessa keitän pestyt hillopurkit ja niiden kannet valmiiksi isoimmassa kattilassani. Kun hillo on valmista, poimin purkit atuloilla suoraan kiehuvan kuumasta vedestä keittiöpyyhkeen päälle ja kaadan hillon purkkeihin. Pidin hillosuppiloa aiemmin täytenä turhakkeena, mutta näissä puuhissa se on osoittautunut mainioksi kapineeksi vähentäen sotkottamisen todennäköisyyttä.
Kun hillo on purkeissa, suljen kannet ja jätän purkit huoneenlämpöön jäähtymään. Niillä pärjää mansikka-aikaan asti, jos hiukan säännöstelee.
****
Mistä hilloista sinä tykkäät? Kerro alla! Ja tässä resepti, ole hyvä.
Niin ja jos hilloamishommat kiinnostavat, lue täältä seikkaperäisemmät vinkit!
Kuva: Tommi Koivisto/Gastronaatti II
Lisää veriappelsiinireseptejä
Vieraita tulossa? Veriappelsiini gin tonic on alkuvuoden kotidrinkkien ykkönen.
Veriappelsiinikakku valmistuu kätevästi litran leipävuoassa ja on ihanan mehevä.
Veriappelsiineista valmistuu myös taivaallisen herkullinen risotto.
4 kommentit
Tämä kuulostaa herkulliselta!
..ja ihan aiheeseen liittymätön kysymys myös.. Äitini yrittää tehdä ohjeellasi leipäjuurta ja kyseli, kuuluuko juuren olla melko ”tönkköä”, kun juuret yleensä tuppaavat olemaan aika liruja?
Moikka! Apua, viestisi oli mennyt ohi, mutta itse tykkään pitää juuret aika tönkköinä, olen kuullut että ne säilyisivät paremmin. Toivottavasti juuri onnistui 🙂
Terve! Olen elintarvikealan opiskelija. Olen innoissani tämän reseptin tekeminen! Kiitos
Kiva kuulla, toivottavasti tykkäät!