Luin kirjan, jonka päähenkilö leipoi jatkuvasti sitruunakakkua. En tiennyt aivan tarkalleen, mistä oli kyse, niin tarkasti asiaa ei avattu, mutta kuvittelin kakun mielessäni kuivakakuksi, elegantin eleettömäksi, meheväksi mutta raikkaaksi. Sellaiseksi, josta voi sipaista siivun ja syödä teen kanssa. Sitten eräänä sunnuntaiaamuna katseeni osui keittiömme hedelmävadille ja veriappelsiineihin. Veriappelsiinikakku, se voisi toimia samalla idealla!
Sain kahdelta ystävältä joululahjaksi kuivakakut ja muistin taas, miten ihania ne ovat. Ja koska en ole edelleenkään saanut ostettua koristeellista kakkuvuokaa, päätin tehdä tämän kakun simppelisti leipävuokaan, ihan siihen samaan, jossa paistoin saaristolaisleipää. On mukavaa, että tavaroilla on useampi käyttötarkoitus.
Veriappelsiinikakku kaipaa mehun lisäksi appelsiinin kuorta, minkä vuoksi luomuappelsiini on parempi. Raastan itse kuoren Microplane-raastimella valkoista osaa parhaani mukaan vältellen ja puristan sitten mehun, jonka joukossa saa mielellään olla hedelmälihaa appelsiinisattumina. Yleensä yksi veriappelsiini riittää, toki koosta ja mehukkuudesta riippuen.
Veriappelsiinin lisäksi tähän kakkuun tarvitaan ehdottomasti myös mantelijauhoa, sitä somenapiirakasta tuttua. Mantelijauhon ansiosta lopputulos on ihanan mehevä. Muut aineet ovat ihan tuttuja juttuja, sellaisia joita kotoa varmasti jo löytyykin: sokeria, munia, vaniljajauhetta, vehnäjauhoja.
Taikina valmistuu kuten tavalliset murotaikinat. Ensin vatkataan pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, sitten lisätään kananmuna ja vatkataan lisää. Sitten lisätään mausteet, leivinjauhe ja mantelijauho ja vatkataan. Ihan lopuksi lisätään vuorotellen appelsiinimehu ja vehnäjauhot, eikä enää vatkata vaan sekoitetaan mahdollisimman nopeasti, jotta taikina ei sitkisty. Mehun voi myös hulauttaa taikinan joukkoon kerralla, mutta silloin taikina saattaa leikkaantua. Kovin vaarallista sekään ei ole, sillä tilanne kyllä korjaantuu vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen.
Koristelin taikinan pinnan muutamalla veriappelsiinisiivulla. Kuorin veriappelsiinista muutaman lohkon, leikkasin ne sahalaitaisella veitsellä pitkittäin puoliksi ja painoin taikinaan kakun pinnalle. Ne voi kuitenkin hyvin jättää pois.
Meillä neljän hengen perheessä kakku katosi saman tien, joten riittoisuutta on vaikea arvioida. Ehkä sitä riittäisi jopa kuudelle, jos siivut leikkaisi valmiiksi. Minusta kakku oli ihanaa ihan sellaisenaan, mutta sitä voi hyvin leikata tarjolle veriappelsiinipalojen kanssa.
Näin te kommentoitte reseptiä
”Vieraiden mielestä paras kuivakakku ikinä. Oli kuulemma ihmetellyt jälkkärivalintaa ennen maistamista. Maistamisen jälkeen ei ihmetellyt yhtään. Kiitos ihanasta reseptistä!”
”Ihanan mehevä ja vie kielen mennessään.”
”Mehevä ja kostea. Siis todella nam.”
****
Oletko sinä leiponut aiemmin veriappelsiineista jotakin? Laitetaan vinkit jakoon, joohan? Ja tässä tämä oma veriappelsiinikakkuni, ole hyvä!
Lisää veriappelsiinireseptejä
Illallisvieraita tulossa? Miten olisi alkuun veriappelsiini gin tonic?
Veriappelsiinirisotto on taivaallista savulohen kanssa tai ihan sellaisenaan.
8 kommentit
PAKKO KOKEILLA!!
Ihana kuulla! Toivottavasti tykkäät 🙂
Hei Satu! Tämä kakku on yksi suosikeistani, kiitos ihanasta reseptistä! Mitä luulet, kestääkö tämä pakastamista?
Moikka Iida! Kiitos, kiva kuulla 🙂 En ole itse pakastanut, mutta uskoisin kyllä, että sen voi hyvin pakastaa.
Ah mikä ihana, mehevä kakku! Ostin vahingossa tavallisia appelsiineja, mutta voin kuvitella että veriappelsiini antaisi vielä herkullista kipakkuutta makuun. Joka tapauksessa lopputulos oli mainio ihan tavisappelsiineillakin 🙂
Ihana kuulla, kiitos että kerroit 🙂
[…] Käytän sitä myös moneen muuhun leivonnaiseen: päärynä-toscakakkuun, mustikkamurupiirakkaan, veriappelsiinikakkuun… Laitan sitä myös butter tofuun. Näissä kaikissa ohjeissa mantelijauhon voi hyvin korvata […]
[…] Jos pakastin on tyhjä mutta hedelmäkori pursuaa veriappelsiineja, leivo veriappelsiinikakku! […]