”Kaalikääryleet. Eikö sinulla tosiaan ole täällä niiden reseptiä”, puoliso hämmästeli, kun selaili blogia isänpäivän ruokatoiveidensa pohjaksi. ”Ei olla tehty kaalikääryleitä koko syksynä”, hän jatkoi. Totta, ei tosiaan ole. Se johtuu oikeastaan siitä, että unelmiemme pakastimessa ei ole lainkaan tilaa. Mutta miten kaalikääryleet ja pakastin liittyvät yhteen? Anna kun selitän.
Rakastan tavallisesta valkokaalista tehtyjä kaalikääryleitä, mutta niiden valmistaminen perinteisellä tavalla on hirveää, tai ehkä ennemmin pelottavaa. Jotta jalkapallomaisesta kaalista saa irroteltua lehtiä, sitä pitää pehmentää. Yleensä tämä tapahtuu keittämällä kaalia isossa kattilassa ja leikkaamalla siitä irti päällimmäisiä lehtiä sitä mukaa, kun ne pehmenevät. Kyllä, tämä kaikki tapahtuu joko kattilassa kiehuvassa vedessä tai siirtelemällä kaalia kattilasta leikkuulaudalle ja takaisin kattilaan tulikuumaa vettä ympäriinsä loiskuttaen.
Järkeilin, että tähän täytyy olla jokin turvallisempi tapa. Sitten erään kerran työväenopiston ruokakurssilla ollessani satuin kuulemaan, kuinka viereisestä ryhmästä joku kertoi mummonsa pakastaneen kaalin kääryleiden tekemistä varten. Bingo!
Homma on siis yksinkertainen. Osta kaali ja työnnä se sellaisenaan pakastimeen vähintään kaksi päivää ennen kääryleiden tekemistä. Ota kaali sulamaan edellisenä iltana huoneenlämpöön. Jos pelkäät pilaantumista, voit sulattaa kaalin myös hitaasti jääkaapissa, jolloin se kannattaa ottaa pois muutaman tunnin aikaisemmin.
Kaalin lehdet veltostuvat sulaessaan itsestään, ja ne on helppo irrottaa. Ei kuumaa vettä, kukaan ei polta sormiaan! Uskomatonta!
Toiselta työväenopiston ruokakurssilta napattu kaalikäärylekikka liittyy kaulimeen. Monissa perinteisissä kääryleohjeissa kaalinlehtien paksut lehtiruodit ohjeistetaan leikkaamaan veitsellä ohuemmaksi, mikä on ärsyttävää nyhertämistä. Ruokakurssilla kaalinlehtien päältä huristeltiinkin kaulimella, ja ne litistyivät notkeiksi. Ihmeellistä tämäkin!
Notkea, litistetty kaalinlehti on helppo rullata, ihan kuin kesärullia pyörittelisi.
Kaalikääryleresepti pakastusnikseineen oli kakkoskirjassani ja kiinnitti myös kirjan arvioineen Helsingin Sanomien ruokatoimittaja Katja Bäcksbackan huomion: ”Kirjoittaja ei keitä kaalia saadakseen lehdet irti toisistaan vaan laittaa kaalin kokonaisena pakastimeen! Muutaman päivän pakastamisen jälkeen lehdet irtoavat huoneenlämmössä kuin itsestään, kirjassa luvataan. Niksi toimi täydellisesti. — Kääryleet onnistuivat erinomaisesti”, Katja kirjoitti.
Niin kiva kuulla! Nyt enää pitää syödä marjoja pois, jotta mekin pääsemme käärylepuuhiin.
****
Teetkö sinä kaalikääryleitä? Ja tässä reseptini, ole hyvä!
Lisää kokattavaa juuri nyt
Sopivasti tulinen kaalisalaatti valmistuu nuijimalla.
Laita hirvi hautumaan ja pötkähdä sohvalle lukemaan.
Perunarieskat ovat yksi blogin suosituimmista resepteistä. Olisipa aina muusia jääkaapissa!
4 kommentit
Yhteensattuma, juuri otin uunista ulos samat aineet kuin reseptissäsi munaa ja kermaa lukuun ottamatta. Mutta laatikkona, ja sattuneesta syystä. Seuraavan kerran kun teen tämän tyyppistä kaaliruokaa, yritän muistaa pakastimen ja kaulimen ja laittaa elämäni toiset kaalikääryleet!
Lämmin suositus tälle suunnitelmalle 🙂 Kaaliruoat ovat kyllä huippuhyviä!
[…] Kaalikääryleet teet todella näppärästi, kun poimit tästä yhden vinkin. Siihen liittyy pakasti… […]
Mahtava ohje ilman kaslin keittämistä! Sen verran voisi ohjetta tarkentaa, että kohdassa jossa täytteen aineet sekoitetaan, laitetaan mukaan myös hienonnettu kaali. Meinasi itsellä jäädä pois.