Kesäkurpitsa-linssivuoka tuli mieleeni, kun eräs lukija kokkasi sellaista ja tägäsi minut kuvaan Instagramin puolella. Resepti oli peräisin ensimmäisestä, jo viisi (!!) vuotta sitten ilmestyneestä ensimmäisestä Gastronaatti-kirjastani, ja olin unohtanut sen täysin. Kesäkurpitsa-linssivuoka oli ruokalistallamme tuolloin usein, sillä vietimme runsaasti aikaa äitini ja hänen kesäkurpitsojensa luona lapsuudenkotini maisemissa loppukesäisin. Äitini ei kasvata vain yhtä tai kahta taimea vaan aina kokonaisen pitkän penkillisen, joten sadon hyödyntämisessä tarvitaan melkoisesti luovuutta. Tuohon aikaan tapasin tehdä myös täytettyjä kesäkurpitsankukkia, suurta herkkuani, sillä myös kukkia kasvoi yllin kyllin. Oi noita aikoja!
Siirtolapuutarhamökillämme kesäkurpitsa kasvaa ruukussa, joka on jättimäinen muttei selvästi paras mahdollinen paikka. Kesäkurpitsoja kasvaa, mutta hyvin kohtuullisesti, ja ne jäävät aika pikkuruisiksi. Ylenpalttisesta tuotannosta on turha haaveilla, ja ensi kesälle pitää miettiä muita ratkaisuja.
Eräänä päivänä pikkupötkylöitä oli kuitenkin kerääntynyt jääkaappiin useampi, ja muistin kesäkurpitsa-linssivuoan olemassaolon. Vuoka on ikäänkuin lasagne, mutta lasagnelevyjen sijaan käytetään kesäkurpitsasiivuja. Olin jokseenkin varma, ettei se maistuisi lapsille, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Ideana on keittää ensin jämäkkä linssi-tomaattikastike: sipulia, valkosipulia ja porkkanaa, joka on kaikkien hyvien tomaattikastikkeiden olennainen ainesosa. Lisäsin ison kourallisen basilikaa (sitä on!), ja sitten keitin linssit kypsiksi. Kastike saa olla jämäkkää ja voimakkaan makuista, sillä kesäkurpitsat ovat maultaan aika eleettömiä ja niistä myös irtoaa nestettä uunissa.
Kastikkeen hautuessa kesäkurpitsa vuollaan juustohöylällä pitkiksi siivuiksi. Pienemmän sorttiset kesäkurpitsat ovat tässä eduksi, sillä isompien, niiden joiden sisälle on ehtinyt kasvaa siemenet, höylääminen on hankalaa ellei mahdotonta. Niistä kannattaa suosiolla keittää sosetta ja leipoa kesäkurpitsarieskoja.
Kun kastike on valmista, se ja kesäkurpitsasiivut ladotaan vuokaan vuorotellen kuten lasagnea kootessa. Koska uunissa sulanut ja ruskettunut juusto on heikkouteni, lisään sitä kerroksen pinnalle. Päätä määrä itse: desillä pärjää, mutta itse lisään kaksi.
Sain joskus idean lisätä juuston päälle kerroksen auringonkukansiemeniä jo ennen uuniin lisäämistä. Niistä tulee ihanaa rapeutta pintaan. Jos mietit, eivätkö ne kärähdä uunissa, vastaus on ei. Näin ei ainakaan ole itselleni tapahtunut puolen tunnin paistamisen aikana.
Kun valmis vuoka oli vetäytynyt hetken, leikkasin lapsille palat ja nostin pöytään. Pienempi selvästi sekoitti ruoan makaronilaatikkoon, mikä taisi olla sille eduksi. Hän nimittäin vaati ketsuppia ja söi sen jälkeen harvinaisesti lautasensa tyhjäksi. Myös isommalle maistui. Tällaista ihmettä ei ole viime aikoina tapahtunut kovin usein!
Vieläkö kesäkurpitsa maistuu sinulle, vai joko kyllästyttää? Ja tässä resepti, ole hyvä!
7 kommentit
Super hyvää 👍👍👍👍🤤
Onpa kiva kuulla, kiitos paljon 🙂
Tein ja tykkäsin. Hauska ”lasagnen korvike”. Itse tykkäsin kepeydestä, lapset ostivat hyvin ajatuksen lasagnesta.
Onpa kiva kuulla, kiitos kun kerroit 🙂
Tämä oli aivan loistava resepti! Toissapäivänä kokeilin ja sain siitä kahdelle päivälle lounaan ja päiväruuan! Tänään punaiset linssit lopussa, joten kokeilen tehdä vihreistä + korvaan myös loppuneen basilikan thaibasilikalla! Epäilen, että tää ei voi epäonnistua, vaikka reseptiä pikkusen muunteliskin.
Kuulostaa hyvältä! Tämä on tosiaan tosi notkea ja joustava ohje 🙂
[…] Kesäkurpitsa-linssivuoasta riittää kahdelle päivälle. […]