Lehtikaalicarbonara on ollut ruokalistalla siirtolapuutarhamökillämme usein, ja kun vinkkasin ruoasta Instagramin puolella, sain vaikka kuinka monta toivetta reseptin julkaisemiseen. Joten tässäpä se nyt tulee, toivepostaus!
Olen aivan ihastunut sekä lehtikaaliin että palmukaaliin, jotka molemmat kasvavat laatikossa todella hienosti. Kaikenlaiset öttiäiset kyllä tykkäävät kaaleista, mutta harso auttaa. Hommasin keväällä Mustilan puutarhasta muutaman tukikaaren, joiden avulla kaalit ovat mahtuneet majailemaan harson alla tänne asti ongelmitta. Kaalien paras satokausi ajoittuu syksyyn, jolloin tuhohyönteisiä ei enää ole. Vaikka siis lehdet olisivat aivan reikäisiä näin heinäkuussa, toivo ei ole mennyttä.
Olen käyttänyt molempien kaalien uloimpia lehtiä juhannuksesta asti. Yksi suosikkini on lehtikaalicarbonara. Kuten kirjoitin aiemmin, mökkikeittiömme ei ole erityisen hyvin varusteltu eikä kovinkaan iso. Lehtikaalicarbonara on siitä mukava ruoka, että suurin osa raaka-aineista tulee kasvimaalta ja lopuistakin merkittävä osa säilyy huoneenlämmössä, kuten kananmunat. Tämä vähentää ruuhkaa pikkuruisessa jääkaapissamme, joka tähän aikaan täyttyy kaikenlaisista marjoista.
Lehtikaalien koosta riippuu, kuinka monta lehteä ruokaan tarvitaan. Keskikokoisia laittaisin kymmenisen, pienempiä hiukan enemmän. Ideana on paistaa lehtikaalia, sipulia ja salviaa pannulla niin kauan, että sipuli alkaa karamellisoitua, puolisen tuntia. Pannua ei kannata ahtaa täyteen kaalia, jotta näin pääsee tapahtumaan.
Lehtikaalista käytän yleensä varretkin kaikkein suurimpia ja puisevimpia lukuun ottamatta. Hienonnan varret aivan hakkelukseksi isolla veitsellä ja laitan paistumaan hetkeksi sipulin kanssa ennen loppujen osien lisäämistä.
Kun spagetti kiehuu, odotellessa aika sekoittaa kananmunista ja raastetusta parmesaanijuustosta kastike. Oikeaoppiseen carbonaraan ei laiteta kermaa, mutta munien ja parmesaanin sekoituksesta tulee kermainen tunne. Rikon kananmunat kulhoon ja sekoitan joukkoon raastetun parmesaanin. Kun pasta on al dente ja valutettu (muista napata talteen tilkka keitinvettä varmuuden vuoksi), palautan sen kattilaan ja sekoitan joukkoon kananmunan. Jos muna ei kypsy tarpeeksi kuumasta spagetista, kuumennan sitä ihan hetken koko ajan sekoitellen hellalla. Sitten lisään joukkoon lehtikaalit, jotka katoavat joukkoon sen siliän tien.
Lautasella jauhan pastan päälle muutaman kierroksen mustapippuria myllystä. Olen tänä kesänänä aivan ihastunut Tellicherry-mustapippuriin, joka on ytyisää ja samaan aikaan todella raikasta. Tapaamme jauhaa sitä miehen kanssa carbonara-annostemme päälle kunnon kerroksen vähän Cacio e Pepe -henkeen, ja se on ihanaa.
****
Mitä sinä teet lehtikaalista? Ja tässä reseptini, ole hyvä!
Lisää reseptejä, joita haluat kokata juuri nyt
Mustikkamurupiirakka on tämän hetken hitti, kokeile sinäkin!
10 ideaa mitä tehdä kesäkurpitsoista.
Herukkamehun sivutuotteena saat pakastimeen ihanaa herukkasosetta!