Luumupaistos, välähti mieleeni heti, kun sain työkaverilta pussillisen tummia luumuja ja mies oli samana iltana ronkkinut siirtolapuutarhamökkimme korkeasta luumupuusta kaikki loput kerralla kypsyneet keltaiset luumut. Vihdoin saisin tehdä tuota ihanaa ja kovin harvinaista herkkua.
Suomalaiset puutarhaluumut ovat mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan, tuoreina suoraan puusta, jogurtin seassa tai homejuuston parina. Perinneruokaa prkl -blogin Mikan luumubritakakkukin on taatusti taivaallista. Mutta sitten kun elämä antaa kasan samaan aikaan kypsyneitä luumuja, kaikkea ei ehdi eikä kykene syömään sellaisenaan vaikka kuinka haluaisi vaan joutuu ottamaan uunin avuksi.
Luumupaistostani voisi varmaan sanoa hapanimeläksi, ellei se kuulostaisi niin kummalliselta näin makean leivonnaisen kohdalla. Luumun kuori on kuitenkin yleensä karvasta, ja karvaus korostuu paistettaessa. Jos siis olet makeiden leivonnaisten ystävä, tämä luumupaistos ei luultavasti ole mieleesi. Itse taas rakastan tätä yhdistelmää: karvaus taittaa suloisesti makeutta.
Luumupaistokseni on yksinkertainen. Pohjalla on tuhti kerros luumuja, jotka maustetaan vaniljalla, sokerilla ja voilla ja esipaistetaan uunissa. Päällä on ikään kuin keksi, mutta koska luumukerros on niin kosteaa, keksi on yhtä aikaa rapea ja pehmennyt, vähän kuin sellainen lapsena maitolasissa uitettu. Amerikassa tehdään jotakin tämän kaltaista, jota kutsutaan cobbleriksi. Se on pohjaton piirakka, jossa hedelmäkerroksen päälle lisätään taikinamöykkyjä ja koko homma paistetaan uunissa. Omassa savolaismielessäni on ennemmin rättänä, vaikka paistoksellani ei olekaan tuon perinneruoan kanssa oikeastaan mitään tekemistä muuta kuin se, että siihenkään ei lisätä kananmunia.
Luumupaistos on helppo tehdä, mutta ei aivan vaivaton. Luumujen kivien poistaminen on hidasta ja melko ärsyttävää puuhaa. Mutta kun sen saa tehtyä, loppu sujuu leikiten. Kaadan luumut uunivuokaan, lisään päälle pari nokaretta voita ja sokeria ja työnnän uuniin esipaistumaan eräänlaiseksi hillokkeeksi.
Luumujen paistuessa teen pinnalle tulevan taikinan. Voi, sokeri, vehnäjauhot ja kardemumma nypitään sekaisin ja ihmeellistä, vain painellaan käsien välissä melko lituskoiksi taikinapaloiksi ja asetellaan varovasti luumujen päälle. Taikinaan ei todella ole tarkoitus lisätä nestettä, tai näin itse toimin. Jos taikinaa on kuitenkin täysin mahdoton puristaa minkäänlaisiksi palloiksi, lisää ihmeessä vettä ruokalusikallinen kerrallaan, jotta saat taikinan kuriin ja ojennukseen.
Luumupaistos viettää uunissa taikinapalleroiden kanssa vielä puolisen tuntia. Kaikkein hankalin vaihe seuraa seuraavaksi: jäähtymistä on pakko odottaa, sillä tulikuuma luumuhilloke polttaa suun.
Perheemme äänet jakaantuvat. Minä rakastan, samoin esikoinen, eikä kumpikaan meistä pidä paistosta liian karvaana. Kuopus syö kyllä kuppinsa tyhjäksi muttei vaadi lisää, minkä pidän merkkinä siitä, ettei paistos aivan täysosuma ole. Ja sitten on mies, joka yleensä syö kaiken makean viimeistään öisin, mutta jättää tämän rauhaan.
Jääpähän minulle enemmän!
****
Näin te kommentoitte tätä ohjetta
”Tein luumupaistosta tänään, eikä muruakaan ole enää jäljellä. Ihan järjettömän hyvää! Kehuja sateli jokaiselta kahvittelijalta. Kiitos taas yhdestä loistavasta ohjeesta!”
”Luumupaistos toimi tosi hyvin! Ensi kerralla vielä vähän laakeampaan astiaan ja tuplamäärä taikinaa päälle.”
”Oli aivan ihanaa, kiitos kun jaoit reseptin!”
7 kommentit
Itse tein omenapiirakkasi ohjeella luumupiirakan, tuli tosi hyvää 🙂 Itävaltalainen ätini teki toisinaan luumuknödeleitä, jotka ovat tosi hyviä nekin. Tehdään rahka- tai perunapohjainen taikina, laitetaan luumuihin kiven tilalle sokeripala ja kääritään taikina luumun ympärille tiiviiksi palloksi. Keitetään kevyesti poreilevassa, suolalla maustetussa vedessä 10-15 min (nousevat pintaan). Kuorrutteeksi paistetaan voissa korppujauhoja, jotka maustetaan sokerilla ja halutessa kanelilla. Kypsät pallerot nostetaan suoraan kattilasta kuorrutettavaksi. Tosin kyllä me niitä syötiin myös pelkästään voin, sokerin ja kanelin kanssa :). Halutessaan luumuihin voi myös jättää kivet ja sitten syödessä laittaa sokeria. Onnistuu erinomaisesti myös aprikooseista!
Hauska kuulla luumupiirakkaversiosta, varmasti tosi hyvää!
Kiinnostavia nuo gnöödelit, kiitos tarinan jakamisesta 🙂
Kiitos tästä(kin) ohjeesta, Satu! Tein tätä nahistumisvaarassa olleista luumuista, ja paistos oli taivaallista. Rapea ja makea keksikerros loi aivan täydellisen tasapainon happamien ja karvaiden luumujen parina.
Tämä blogisi ansaitsee myös paljon kiitosta – ulkoasu on miellyttävä, reseptien selaaminen ja löytäminen on helppoa, ohjeet ovat selkeitä ja lopputuloksista tulee herkullisia, kuvat ovat houkuttelevia ja kaiken lisäksi kirjoitat kaunista kieltä.
Voi miten ihana kuulla, kiitos sanoistasi <3 Tästä tuli tosi hyvä mieli.
[…] Luumupaistoksessa yhdistyvät karvaanmakea hillo ja muhjaantunut keksi. Ihanaa jäätelön kanssa! […]
Luumun kivien poistoon on olemassa näppärä työkalu, joka samalla lohkoo luumun neljään osaan. Se nopeuttaa valtavasti. Jos luumuja tulee paljon, niitä voi pakastaa valmiiksi perattuina, Aino-jäätelörasiallinen on sopiva annos paistokseen. Ja hyvää tulee näin luumuja vielä odotellessa, kun korvaa luumut raparperilla!
Joo, raparperi toimii tässä aivan loistavasti!