Mansikkakakku! Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun saimme kutsun kesäloman aluksi ystäviemme sukumökille Turun saaristoon ja aloimme miettiä ystäväni kanssa tärkeintä eli sitä, mitä parin päivän aikana syötäisiin. Meidän ehdottomasti pitäisi syödä jonkin aterian jälkiruoaksi mansikkakakku, onhan mansikka-aika parhaimmillaan ja kerrankin tarpeeksi porukkaa pöydän ääressä tuhoamaan ihan oikeankokoisen kakun.
Koska en tarkalleen muistanut mökin varustelutasoa, päätin leipoa kakkupohjan valmiiksi jo kotona. Silloin mökille jäisi vain mansikkakakun täyttäminen. Aivan aluksi haaveilin britakakusta, mutta arvelin sen höttöisen marenkipinnan rapisevan kokonaan pois matkalla. Kakkupohjan pitäisi kestää matkustusta eikä hermostua, vaikka kakkua ei syötäisikään heti. Kakkupohja myös saisi olla maukas ihan sellaisenaan. Siksi hylkäsin perinteisen muna-sokerikakkupohjan ja päätin tehdä eräänlaisen murotaikinapohjan, olenhan voi-sokerileivonnaisten vankka kannattaja. Mehevyyden nimissä päätin vielä korvata osan vehnäjauhosta mantelijauheella, koska se toimii niin äärettömän hyvin raparperipiirakassakin.
Pohja valmistui pakkaamisen lomassa hiukan yli tunnissa: pohjan leipomiseen meni aikaa kymmenen minuuttia, minkä jälkeen kakku oli uunissa vajaat puoli tuntia, toisen puoli tuntia se jäähtyi pakkauskelpoiseksi. Jäähtyneen kakkupohjan palautin irtopohjavuokaansa ja vuorasin kelmulla, eikä sille ollut käynyt mitään auto- ja lauttamatkojen aikana.
Ensimmäisen päivän aikataulut yllättivät kuten mökillä aika, ja mansikkakakku jäi. Seuraavan päivän grilliaterian jälkeen hommat jaettiin: ystäväni vatkasi mascarponejuuston perinnevatkaimella, mies leikkasi kakkupohjan puoliksi, esikoiseni levitti mascarponevaahdon väleihin ja päälle ja minä siivutin mansikat ja otin kuvat söpön käsimallini kanssa. Sitten keitettiin kahvit ja leikattiin jokaiselle kunnon siivut.
”Mitääääh”, hämmästeli ystäväni, kun hänen puolisonsa pyysi leikkaamaan kakkua lautaselleen uuden siivun. ”Hän ei koskaan, ikinä ota mitään makeaa lisää”, hän hämmästeli. ”Tämä ei ole liian makeaa”, ystävän puoliso selitti mansikkakakun suosiota.
”Mascarponevaahto on paljon parempaa kuin tavallinen kermavaahto”, oma mieheni mietti.
”Pohjassa on tosi kiva rakenne, kun se ei ole sellainen perinteisen höttöinen vaan kiinteä ja silti mehevä”, ystäväni arvioi. ”Saanko reseptin”, hän jatkoi.
Saat! Tässä se nyt on, ja samalla teidän muidenkin iloksi. Tämä taitaa jäädä myös meille kakkupohjan luotto-ohjeeksi. Puutarhamökillä kypsyy pian vadelmia!
9 kommentit
Kuulostaa ja näyttää herkulliselta. Minkä kokoiseen vuokaan teit kakun?
Äh, tuollahan se lukeekin 🙂
😀 Tosiaan mun vuoka on 24-senttinen, mutta hyvin voi tehdä pienempäänkin, toki silloin pitää hiukan pidentää paistoaikaa, sillä pohjasta tulee korkeampi.
Tämä pohja on todella herkullinen! Mulla on täytekakun kanssa aina sama ongelma eli kuinka kostuttaa sopivasti. Tätä ei tarvinnut tosiaankaan kosteuttaa ja oli ihanan mehevää! Korvasin juhlapöytään tulleeseen kakkuun vehnäjauhot gluteenittomilla ja toimi loistavasti.
Onpa kiva kuulla! Ja hauskaa että näin tuli testattua myös gluteenittomat jauhot eli kiitos 🙂
Miten säilytit pohjaa mökillä ennen täyttöä? Samansuuntaisia suunnitelmia täällä 🙂
Ihan huoneenlämmössä muovipussissa 😀 Hyvin säilyi noin pari päivää.
[…] täytekakun kuorrutteena mascarpone on lyömätön. Sen saa pienen maitotilkan avulla vatkattua notkeaksi ja levitettyä […]
Pohja näyttää ja tuoksuu herkulliselta – mutta jouduin kyllä leipomaan toisen pohjan, että sain toivomani korkuisen kakun. Onneksi oli aikaa. Huomenna täytän ja testaan kotimaista Valio Keittiön mascarponea!