”Omenapannukakku olisi kiva”, vastasi seitsemänvuotias tiedustellessani viime viikonloppuna, mitä hänestä olisi mukava syödä mökillä. ”Omenoita varmasti on”, hän jatkoi.
Olen tehnyt omenoista kaikenlaista, mutta omenapannukakku oli aivan uutta. En oikein saanut selville, mistä seitsemänvuotias sen keksi, mutta ajatushan oli loistava! Pannukakku olisi mainio jälkiruoan ja iltapalan yhdistelmä iltaruoan päälle.
Omenoita ei tänä vuonna ole mitenkään valtavasti mutta kuitenkin sen verran, että pannukakun raaka-ainetta oli aivan riittävästi pudokkaiden keräämisen jälkeen. Nappasin molemmat lapset mukaan mökkikeittiöön, ja yhteistuumin saimme taikinan aikaiseksi pienestä kähinästä huolimatta. Isompi sai rikkoa munat ja mitata maidon ja jauhot, pienempi vatkasi.
Omenapannukakun taikina oli se oma pannukakun luotto-ohjeeni, jolla teemme pannarimme aina. Sen salaisuus on ruskistettu voi. Yleensä pannukakkutaikinaan lisättävä voi paloitellaankin pellille ja nostetaan hetkeksi uuniin ruskistumaan. Sulanut, ruskistunut voi voitelee kätevästi pellin ja antaa pannukakkuun paahtunutta makua. Sen voi lisätä suoraan puhtaalle pellille, mutta välillä lisään sen myös leivinpaperin päälle, jos haluan helpottaa tiskaamista. Voi kärähtää helposti, joten sitä kannattaa tarkkailla.
Omenat olisi varmasti aivan hyvin voinut raastaa taikinaan, mutta halusin selkeämpiä omenasattumia pannukakun pinnalle. Koska raa’an taikinan päälle lisätyt omenat olisivat humpsahtaneet uppeluksiin, keksin esipaistaa pannaria sen verran, että sen pinta ehti hyytyä ennen omenoiden lisäämistä. Leikkasin omenat ohuiksi viipaleiksi, kuoria niitä ei tarvinnut.
Ystäväni Riikka kertoi joskus mummostaan, jolla on tapana lisätä pannukakun pinnalle sokeria kesken paistamisen, pinnan juuri hyydyttyä, jolloin se karamellisoituu ihanasti pannukakun pintaan. Yleensä en lisää pannukakkuun sokeria, mutta koska tästä nyt oli joka tapauksessa tulossa tällainen pyhäversio, muistin Riikan mummon vinkin ja annoin mennä. Otin juuri ja juuri hyytyneen pannarin uunista, ripottelin pinnalle sokeria, lisäsin ohuet omenaviipaleet ja lopuksi lopun sokerin vielä omenoiden päälle ja työnsin pannarin takaisin uuniin.
Uunista saapui ihana pannukakkuherkku, joka maistui kaikille. Tätä toisenkin kerran, ehdottomasti! Raaka-ainetta ainakin riittää.
Muista myös aiemmat omenareseptini kaura-omenapaistos ja omenapiirakka #somenapiirakka. On ollut HUIKEAA katsella teidän tekemiänne omenapiirakoita Instagramin puolella, kiitos ihan jokaisesta tägäyksestä. Jatkakaa samaa rataa, iloitaan kokkaamisesta yhdessä!
4 kommentit
Hih, itse mietin, että missä olen aikaisemmin nähnyt omenapannukakun ohjeen, kuulostaa tutulta konseptilta… Täällähän se: https://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/omenapannari/
Olen kokeillut omenapannaria kerran Tommin ohjeella, mutta se ei minulla meinannut jostain syystä pysyä kasassa (laitoin ehkä liikaa omenaa?). Tämä versio lähtee ehdottomasti kokeiluun, pannari on parasta! 🙂
Eikä 😀 Huvittavaa, miten tuo on päässyt unohtumaan kokonaan! Tuohon omena tulee raastettuna, joten omenoista irtoava mehu vaikuttaa koostumukseen. Joskus omenat ovat mehukkaampia. Tässä meidän uudessa versiossa omenat viipaloidaan vasta pinnalle, jolloin pannukakkutaikina on jo hyytynyt. Pannari on aivan huippuhyvää kyllä!
Tätä täytyy kokeilla. En muistaakseni ole koskaan tehnyt pannaria. Puoli annosta riittää kahdelle. Teen usein vohveleita joihin leikkaan päälle ohuehkon omenaviipaleen ennen paistamista. Todella hyvää eikä hilloa tarvitse ollenkaan.
Oi kuulostaa herkullisilta vohveleilta, kiitos kun vinkkasit!