Uudet perunat, tai oikeammin sanottuna tietenkin varhaisperunat, alkavat muuttua vuosi vuodelta tärkeämmäksi osaksi kesääni. Viime vuonna istutin ensimmäistä kertaa perunat siirtolapuutarhamökille. Oi sitä onnea, kun ensimmäisen kerran sai kaivaa itse viljellyt potut mullan alta!
Muutamasta omasta taimesta ei tietenkään koko kesää syödä, joten useimmiten ostan perunani torilta. Kesäinen torifiilis on osa pottujen viehätystä: lettujen tuoksu, haitarinsoitto, puheensorina, mukulakivet. Pyydän myyjää valikoimaan pussiini suunnilleen samankokoisia yksilöitä, jotta ne kypsyvät yhtä aikaa. Perunoiden pesu on oma operaationsa. Jos perunoita ei ole nostettu aivan juuri, torilla tietenkään harvoin on, kuori ei lähde helposti irti. Yleensä tyydynkin vain hankaamaan juuresharjalla tai perunanpesuhanskoilla irti isoimmat multapaakut. Omien perunoiden kuori lähtee irti, kun niitä vain pyöräyttää käsissään, ja lopputuloksena on hohtavan vaaleat kaunokaiset.
Aiemmin nostin perunat hellalle kylmässä vedessä, mutta sitten luin Tiede-lehden artikkelin kiehuvan veden puolesta. Uudet perunat pysyvät pehmeämpinä, kun ne tipauttaa suoraan kiehuvaan veteen sen sijaan, että vesi lämpenisi tasaisesti. Nyt laitan veden kiehumaan, pesen perunat ja kippaan ne suoraan kiehuvaan veteen. Ikävintä on, että kuumaa vettä roiskuu vähän käsille ja hellalle, mutta on se sen arvoista. Perunat saavat peittyä veteen juuri ja juuri. Jos perunat uivat kuin Atlantin valtameressä, äitini sanonta, kaadan ylimääräisen veden pois. Sitten lisään suolaa, ainakin teelusikallisen litraa kohden, sitä ei kannata säästellä. Lopuksi vain kansi päälle ja odottamaan.
Uusien perunoiden keittäminen vaatii ällistyttävän paljon keskittymistä. Perunoiden vierestä ei parane poistua kauas, sillä ne vaativat tarkkailua, ehkä jopa enemmän kuin pasta. Ensimmäisen kerran tökkään ohutkärkisen veitsen suurimpaan perunaan kymmenen minuutin keittämisen jälkeen. Jos se uppoaa helposti, kaadan heti veden pois. Nostan kattilan takaisin hellalle, taittelen puhtaan keittiöpyyhkeen ja asetan sen perunoiden päälle. Sitten kansi kiinni ja hetken odotus, jolloin ylimääräinen kosteus imeytyy pyyhkeeseen ja lämpö tasaantuu.
Uudet perunat syödään meillä ehdottomasti voin kanssa. Viime aikoina olen lisännyt sitä jo kattilaan kunnon nokareen hienonnetun ruohosipulin kanssa, joka on nyt parhaimmillaan. Myös ruskistettu voi on aivan upea pari perunoille. Viime kesänä ihastuin työkaverini reseptiin, salvialla maustettuihin voipottuihin. Viime aikoina olemme syöneet usein myös särkitahnaa, ja uutena dippinä olen ihastunut hummukseen ja voipaputahnaan, johon Siiklejä voi hyvin dipata myös kylmänä.
Äitini jättää monesti jälkiruoan väliin ja ottaa sen sijaan vielä yhden perunan. Alan päästä jyvälle tästä tavasta!
Uusien perunoiden parhaat parit – lukijat kertovat
Kyselin Instagramissa teiltä perunoiden parhaita kumppaneita. Vastauksia tuli kymmeniä, kiitos ihan jokaisesta! Tässä top 5.
- Voi. ”Nokare voita lautasen reunalle ja siitä pieniä siivuja veitsellä perunan päälle. Oi nam!”
- Voi ja sipuli. ”Maailman vanhimman kastikkeen eli kesäsipulin ja voin.”
- Kala. ”Parhaiten toimii kalan kanssa. (Salaa söisin myös pelkkänään voin, merisuolan ja tillin kanssa.)”
- Silli. ”Silli ja tilli.”
- Kananmuna. ”Kananmunan ja voin tai kananmunakastikkeen.”
Miten sinä syöt uudet perunat? Kommentoi alle!
9 kommentit
Ihan top viiden linjalla mennään meilläkin. Juhannuksena ensimmäiset savulohen ja peruna-sipulikastikkeen kanssa ja tänään voin, graavilohen ja sillin kanssa (pieni -30% merkitty graavilohipaketti ei riitä koko porukalle joten korkattiin sillipurkki, kuopus 1.5v veteli molempia niin että perunat meinasi jäädä lautaselle ja 4.5-vuotias valitti että silli oli valmispurkki eikä äitin purkittama eikä saanut ”sillin porkkanoita”). Pyyhekikan otan seuraavaksi käyttöön. Äiti opetti jo aikanaan että uudet perunat kuumaan veteen.
Ja illalla ravintola Tehtaassa Orimattilassa ihanan (tomaattisen?)kastikkeen, paneer-juuston, paistettujen pienten kesäkurpitsojen ja parsan kanssa. Ja oli niiin kaunis annos! Suositus muuten ravintolalle, muu seurue veteli upeita burgereita.
Kiitos ravintolavinkistä! Kuulostaa tosi hyvältä pottuannokselta.
Samaistun myös äitiisi! Uudet perunat ovat taivaallisia! Pitänee ottaa pyyhekikka käyttöön, etteivät arvokkaat perunat vahingossakaan lötsäänny. Kuumaa vettä säikyn, joten lasken kaiken kiehuvaan veteen milloin milläkin kauhalla.
Meillä myös seuraava sukupolvi taitaa olla perunaihmisiä: esikoinen vetäisi yhtenä iltana peräti 12 perunaa eikä halunnut enää edes mansikoita jälkiruoaksi 😀
Meillä syödään ns. ”Naputusveden” kanssa. Eli kattilaan kunnon könjäle voita, suolaa ja reilusti kesäsipulia. Pienen poreilun jälkeen päälle pienehkö loraus maitoa ja nopea kiehautus. Täydellistä.
Ihana sana tuo könjäle! Maitolisäys on mulle uutta, kiinnostavaa!
Ihanaa, että kirjoitat perunan keittämisestä 🙂 Se on minusta melkeinpä vaikeinta keittiössä. Oikean kypsyyden arvioiminen on niin haastavaa. Tuo pyyhe kattilaan on tärkeää; perunat menee pilalle varsinkin jos keitinvettä on vielä jäänyt pohjalle.
Oon kanssa aina napsinut jo jäähtyneitä ja kuitenkin huoneenlämpöisiä (ei siis missään nimessä jääkaappikylmiä) uusia perunoita. Varsinkin siikli on sillä tavalla juuri parhaimmillaan! Maku korostuu jäähtyessään.
Perunoiden keittäminen on minustakin yllättävän vaikeaa 😀 Ja minäkin rakastan huoneenlämpöisiä kattilan pohjalle jääneitä perunoita. Ne ovat aivan taivaallisen hyviä hummuksen kanssa.
[…] Näin minä keitän varhaisperunat. […]