Rapuliemi on syy, miksi joudun vielä kerran palaamaan viime viikon rapujuhliin. Tämä on viimeinen kerta, lupaan! Sitten siirryn muihin aiheisiin, ei ruokaelämä sentään nyt yhtä rapua ole viime aikoina ollut.
Yksi parhaista rapujuhlien seurauksista on se, että siitä seuraa jättimäinen kasa taivaallisen rapuliemen raaka-ainetta. Rapuliemi kannattaa kuitenkin keittää, vaikka sinulla olisi vain muutaman ravun kuoret. Ravuista irtoaa niin hyvin herkullista makua, että olisi suorastaan rikollista olla niitä käyttämättä. Liemi myös vähän tasaa rapujen kustannusta. Meillä oli viikonloppuna kaksikymmentä pientä rapua, joista sain hiukan yli puolitoista litraa lientä.
Rapuliemi askel askeleelta
Kun siis siivoan rapujuhlien jäljet, nakkaan rapujen kuoret biojätteen sijaan kattilaan. Yksinkertaisin rapuliemi syntyy lisäämällä vettä kattilaan niin paljon, että kuoret peittyvät kunnolla. Liemi kiehuu hellalla itsestään siivouksen ja astianpesukoneen täyttämisen aikana. Valitsen isoimman kattilan, niin hellan vieressä ei tarvitse päivystää koko ajan ylikiehumisen pelossa. Liemen voi toki keittää vasta aamulla, kunhan ravut säilyttää jääkaapissa.
Jos taas haluan liemeen enemmän syvyyttä, lisään kattilaan pestyn ja paloitellun porkkanan, lehtisellerin lehtiä tai paloitellun varren ja pari sipulia isoina paloina. Vielä enemmän makua saa, jos paistaa kasvikset öljyssä ennen rapujen ja veden lisäämistä.
Keitän rapulientä hiljaa poreillen vajaan tunnin, ja sitten siivilöin kuoret pois. Kuoret menevät biojätteeseen, ja liemi saa jäähtyä pesualtaassa kylmävesihauteessa ennen kuin kaadan sen pulloihin ja nostan ne jääkaappiin. Jääkaapissa liemi säilyy muutaman päivän.
Jos taas aion pakastaa liemen, keitän sitä vielä hieman kasaan kauemmin, vedellä on turha täyttää pakastinta. Pakastimesta liemi kannattaa käyttää parin kuukauden sisällä.
Liemi on, mitä sitten?
Tein tällä kertaa rapuliemestä esikoisen iloksi kesäistä lohisoppaa: paistoin ensin hienonnettua sipulia, paloiteltuja porkkanoita, tillin varsia ja yhden jääkaapissa pyörineen viipaloidun suippopaprikan öljyssä kattilassa. Sitten lisäsin rapuliemen ja vettä ja kuumensin kiehuvaksi. Kun liemi kiehui, lisäsin kattilaan paloitellut varhaisperunat. Keitin niin kauan, että perunat olivat melkein kypsiä, ja lopuksi lisäsin joukkoon lohipalat ja käänsin hellan pois päältä. Aivan lopuksi lisäsin keiton pinnalle ison kasan kesäsipulien hienonnettuja varsia ja nostin pöytään. Seuraksi sekoitin tillimajoneesin niin kuin ranskalaisessa bistrossa ja paloittelin jääkaapista löytyneen puolikkaan sitruunan keiton sekaan puristettavaksi.
Seitsemänvuotias oli ällistynyt. ”Äiti, oletko sinä tosiaan tehnyt tämän itse”, hän hämmästeli. ”Tämä on ihan parasta kalakeittoa!”
En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Hyvää varmaan?
****
Onko rapuliemi sinulle tuttu juttu?
1 kommentti
Hei! Monet vuodet on rapujuhlia pidetty, mutta ikinä en oo lientä keitellyt johtuen siitä että juhlat on olleet mökillä jossa ei ole sähköä. Nyt pidettiin juhlat kotona. Ostin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa kaupan pakastimesta ravut (espanjalaisia) ja niiden kuoret oli niin kovat ja paksut, että olis tarvinnut rälläkän. Sen vuoksi niistä jäi 2/3 syömättä ja pistin ne takaisin pakkaseen liemen keittoa varten kun en millään raskis niitä jätteeseen heittää. Yritän nyt tehdä tolla sun ohjeella liemen. Mihin muuhun sitä voisi käyttää kuin kalakeittoon? Johonkin kalan kastikkeeseen?